YLE:n aamu-TV:ssä esitettiin 21.3. Paul Segersvärdin reportaasi palmuöljyntuotannosta Malesiassa. Juttu oli tehty Neste Oilin järjestämällä toimittajamatkalla. Ja sen kyllä huomasi. Hymyilevät työläiset korjasivat öljypalmun hedelmiä, sympaattinen vesipuhveli kiskoi pientä lastia, ja siistin tehdaslaitoksen polttouunissa tuotettiin jätteistä lähienergiaa.. Palmuöljyn tuotannon ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia ei käsitelty sanallakaan, lukuunottamatta toteamusta jonka mukaan palmuöljystä ”vain” 5% käytetään polttoaineiden tuotantoon, ja tämän aiheuttavan ”eniten keskustelua julkisuudessa”. Mitä keskustelua ja miksi, jäi mainitsematta.

Ympäristöongelmien käsittelemättä jättäminen uutisjutussa ei toki sinänsä ole kritiikin aihe. Toimittaja ja media saavat toki esittää juuri niin yksipuolisia näkökulmia valitsemastaan aiheesta kuin vain haluavat. Mutta selkeä asiavirhe jutussa oli, että yhden Neste Oilin valitseman malliplantaasin perusteella tehtiin kertakaikkisen paikkaansapitämätön yleistys koko Malesian tilanteeseen, kun raportissa väitettiin että ”Malesiassa viljelmät sijaitsevat alueilla, jotka jo ennen palmuöljyä ovat olleet muussa maatalouskäytössä”.

Kyse on räikeästä asiavirheestä, joka antaa täysin virheellisen kuvan vakavasta asiasta ja palvelee Neste Oilin valheellista mielikuvamainontaa ”kestävästi tuotetusta uusiutuvasta dieselistä” - yhtiön lanseeraama käsite joka Segersvärdin raportissa tietenkin mainittiin.

Jutun aluksi kuultiin: ”Britit muuttivat Malesian eteläosissa sijaitsevat metsät kumipuuviljelmiksi jo heti 1900- luvun alussa. Luonnonvaraisia metsiä ei kahden tunnin ajomatkalla juuri osu kohdalle.”.. ja juttu päättyy yhteenvetoon: ”Malesiassa viljelmät sijaitsevat alueilla, jotka jo ennen palmuöljyä ovat olleet muussa maatalouskäytössä. Malesialaiset tuottajat vakuuttavat että maassa tuotettu palmuöljy noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Vastuullisuusvaatimuksia asettaa myös sekä paikallinen että EU:n lainsäädäntö.”.

On ihmeellistä, että luonto-ohjelmien monitoimimieheksi sanottu Paul Segersvärd (yli 350 luontoaiheista ohjelmaa) uskoo Neste Oilin propagandan faktoja tarkistamatta, ja yleistää tämän olevan tilanne koko Malesiassa.

Malesiassa on vielä maailman monimuotoisimpiin kuuluvia sademetsiä uhanalaisine lajeineen. Niitä raivataan koko ajan, ja yhä suurempi syy on palmuöljyn kasvava tuotanto. Näin on etenkin Malesian kaakkoisosan Sarawakissa. Tämä viimeistään 1990-luvulla maailman sademetsien ikoniksi Brasilian Amazonasin ohella noussut Borneolla sijaitseva laaja alue on kokenut suuret metsätuhot ensin puutavara- ja myöhemmin palmuöljyteollisuuden takia. Surullista mainetta Sarawakille toi vuonna 2000 viidakkoon epäselvissä olosuhteissa kadonnut sveitsiläinen ihmisoikeusaktivisti Bruno Manser, jonka Malesian hallitus oli julistanut hänet epätoivotuksi henkilöksi hänen tehtyään alueella tapahtuvia alkuperäiskansoihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia kansainvälisesti liian tunnetuiksi.

Manserin työtä jatkaa arvostettu järjestö Bruno Manser Fonds (BMF), joka on tullut tunnetuksi etenkin Penan- kansan puolustajana. Säätiön mukaan Sarawakissa metsätuho ja alkuperäiskansojen kamppailu jatkuvat edelleen, ja yhä useammin metsän tuhoaja on palmuöljyteollisuus. Yhtenä esimerkkinä BMF on nostanut esiin Neste Oilin palmuöljyn suurtoimittaja IOI:n, joka on mm. tuomittu oikeudessa korvauksiin alkuperäisasukkaille aiheuttamistaan ongelmista.

Viime vuoden lopulla Malesiassa julkistettiin suunnitelma avata miljoona hehtaaria lisää maita palmuöljyn tuotannolle. Suurin osa tästä on metsää.

Helmikuussa 2011 kansainvälisen ympäristöjärjestö Wetlands Internationalin ja tutkimuslaitos Sarvisionin julkaisema tutkimus totesi, että etenkin ilmastonmuutoksen kannalta kriittisiä suometsäalueita raivataan Malesiassa nopeammin kuin koskaan, siis ennätysvauhtia, palmuöljyviljelmien tieltä.

Segersvärdin kommentti ”..vastuullisuusvaatimuksia asettaa myös paikallinen lainsäädäntö..” saattaa olla sinänsä totta. Mutta jos vastuullisuusvaatimuksia ehkä onkin paperilla, se ei käytännössä juurikaan näy. Sen sijaan nähtävissä on raportteja korruptiosta, väkivallasta, lapsi- ja orjatyövoiman käytöstä, laittomista siirtotyöläisistä...

Tällä hetkellä Malesiassa on yli 100 tapausta oikeuskäsittelyssä, joissa alkuperäiskansat ja –asukkaat taistelevat hakkuu- tai palmuöljy-yhtiöitä vastaan, kun aiemmin ruokaviljelyssä ja perinteisten elinkeinojen käytössä olleita maita ja metsiä on otettu suuryritysten toiminta-alueiksi lupia kyselemättä ja korvauksia maksamatta.

Matti Liimatainen
Metsävastaava, Greenpeace