GMO-kasvin pääsy EU:n markkinoille on EU-komission päätäntävallassa. Kasvin lanseeraamista suunnitteleva biotekniikkayritys täyttää hakemuksen maassa, jossa se haluaisi lanseerata tuotteen. Hakemuksen tulee sisältää terveys- ja ympäristöriskien arviointi. Sama yritys, joka haluaa tehdä voittoa GMO-kasvien avulla arvioi siis oman tuotteensa riskit. Eri maiden suhtautuessa kasveihin eri tavalla voi yritys taktisesti hakea lupaa positiivisimmin suhtautuvassa maassa, joka sitten avaa ovet koko EU:n markkinoille.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tulee tarkistaa yrityksen tieteellinen analyysi. Järjestelmä ei kuitenkaan toimi. EFSA hyväksyy teollisuuden tutkimustulokset suoraan siitä huolimatta, että jotkut perusteet ovat puutteellisia. Monella EFSA:ssa toimivalla tutkijalla on vahvat siteet biotekniikkateollisuuteen. Tähän asti viranomainen on hyväksynyt kaikki hakemukset, selvittämättä eriäviä mielipiteitä tai tieteellistä pätevyyttä. Ja juuri nämä teollisuuden omat tutkimustulokset - jotka eivät ole julkisia eivätkä kestäisi tieteellistä julkistamista - toimivat myös EU-komission päätösten perustana.

Ennen komission päätöstä kaikki jäsenmaat äänestävät monimutkaisessa äänestyksessä, jossa eri äänet ovat eriarvoisia. Kolme jäsenmaata äänestää poikkeuksetta kaikkien uusien geenimanipuloitujen kasvien puolesta – yksi näistä maista on Suomi. Vaikka vain 27 prosenttia EU:n jäsenmaista tukee geneettisesti muunneltua ruokaa, komissio ei ole hylännyt yhtäkään hakemusta.

Kansalliset kiellot

Kun komissio hyväksyy GMO-kasvin, se hyväksytään samalla kaikissa EU-maissa. Yksittäiset jäsenmaat voivat kuitenkin asettaa kansallisia kieltoja, jos on tieteellisesti perusteltua, että organismi tuo mukanaan riskejä ympäristölle tai ihmisen terveydelle. Tähän nojaten seitsemän EU-maata on asettanut kansallisia kieltoja koskien kahtatoista eri GMO-kasvia: Puola, Kreikka, Ranska, Itävalta, Luxemburg, Saksa ja Unkari. EU:n suurin maatalousvaltio, Puola, on kieltänyt kaikki geneettisesti muunnellut kasvit.

Yhdysvallat teki vuonna 2003 valituksen EU:sta maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Yhdysvaltojen mielestä kansalliset kiellot muodostavat esteen vapaakaupalle. Lisäksi EU ei ollut hyväksynyt yhtäkään uutta GMO-viljelyskasvia sitten vuoden 1998. Yhdysvallat väitti, että tämä oli samaistettavissa yleiseen GMO-kieltoon ja siksi kansainvälisten ravintostandardisopimusten vastaista. EU päätti vuonna 2004 alkaa hyväksyä uusia GMO-viljelyskasveja.

Toukokuussa 2006 WTO:n päätös hyväksyi Yhdysvaltojen kannan. EU-komissio on suhtautunut erittäin kriittisesti kansallisiin kieltoihin. Komissio ei ole kuitenkaan haastanut yhtään maata oikeuteen.

GMO-ruoan kysyntä vähäistä

Vaikka moni GMO-kasvi on päästetty Euroopan markkinoille, kuluttajat pitävät huolta siitä, että tuotteista ei tule myyntimenestyksiä. Kun EU vuonna 2003 otti käyttöön merkintäjärjestelmän kaikille geenimanipuloituja organismeja sisältäville ruoka-aineille, merkityt tuotteet hävisivät kaupan hyllyistä vähäisen kysynnän vuoksi. Useimmissa Euroopan maissa on tällä hetkellä erittäin vaikeaa löytää geneettisesti muunneltua ruokaa kaupan hyllyiltä.

Toisaalta merkintäpakko ei koske eläinperäisiä tuotteita, joihin käytetyt eläimet on kasvatettu geneettisesti muunnellulla rehulla, jota viljellään esimerkiksi Euroopassa.