Olet täällä:
Niiden reilun kymmenen vuoden ajan, jolloin geneettisesti muunneltuja lajikkeita on viljelty kaupallisesti, olemme todistaneet ihan uusia ongelmia ympäristössä ja maataloudessa, kuten geenien leviäminen villeihin kasveihin ja tavallisiin viljelyskasveihin sekä torjunta-aineista ja myrkkyjä erittävistä kasveista johtuvat ongelmat.
Suurenna kuva
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan olemme menettäneet 75 prosenttia maatalouden geneettisestä monimuotoisuudesta verrattuna viime vuosisadan alkuun, pääosin teollistuneiden maatalousmenetelmien takia. Monokulttuurit, joissa viljellään vain yhtä kasvia, syrjäyttävät useiden viljelyskasvien viljelyn. Tätä suuntausta vahvistaa myös GMO-viljely.
Biologinen monimuotoisuus käsitetään perinteisesti ravinnon saannin turvaamisen perustana. Mitä enemmän geneettistä monimuotoisuutta maatalousjärjestelmässä on, sitä paremmin järjestelmä pystyy sopeutumaan eri haasteisiin, kuten sairauksiin, tuholaisiin ja ilmaston vaihteluihin, jotka normaalisti vaikuttavat ainoastaan yksittäisiin lajeihin.
Vuosituhansien ajan maanviljelijät ympäri maailmaa ovat käyttäneet ympäristöystävällisiä ja kestäviä viljelymenetelmiä kasviensa suojaamiseksi tuholaisilta, sieniltä tai viruksilta. Yksi esimerkki näistä menetelmistä on eri viljelyskasvien viljely saman ajanjakson aikana. Meksikon huasteekki-intiaaneilla on pitkälle kehittyneitä metsänhoitomenetelmiä, joissa viljellään yli kolmea sataa eri kasvia pienten puutarhojen, peltojen ja metsän muodostamassa maisemassa.
Irlannin ankara nälänhätä 1800-luvulla on esimerkki monokulttuurien haavoittuvaisuudesta. Silloin geneettinen yhdenmukaisuus johti siihen, että yksi sairaus, perunarutto, pääsi tuhoamaan kaikki perunasadot. Sama perunarutto koetteli myös Etelä-Amerikan Andeja, mutta siellä viljeltiin 46 eri perunalajia ja tämä geneettinen monimuotoisuus suojasi useimpia lajeja rutolta. Andien perunoita käytettiin myöhemmin eurooppalaisten maanviljelijöiden perunavarantojen täydentämiseen.
Joillakin GMO-kasveilla on yhtä tuhoisa vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen kuin vieraiden lajien tuomisella kokonaan uusille elinalueille. Suunnitteilla on riisin ja vehnän kaltaisten tärkeiden viljelyskasvien geneettinen muuntelu esimerkiksi suolakestävyyden parantamiseksi. Tämä voi mahdollistaa näiden kasvien viljelyn alueilla, joissa se ei ennen ole ollut mahdollista. Geenimnaipuloiduille kasveille annettu kilpailuetu kotoperäisiin kasveihin verrattuna voi aiheuttaa vakavia ekologisia häiriöitä. Häiriöitä voi myös ilmetä, mikäli geenit siirtyvät kasvista toiseen ristisiitoksella, jolloin kilpailuetua tuovat ominaisuudet siirtyvät villeihin kasveihin.
Biologinen monimuotoisuus käsitetään perinteisesti ravinnon saannin turvaamisen perustana. Mitä enemmän geneettistä monimuotoisuutta maatalousjärjestelmässä on, sitä paremmin järjestelmä pystyy sopeutumaan eri haasteisiin, kuten sairauksiin, tuholaisiin ja ilmaston vaihteluihin, jotka normaalisti vaikuttavat ainoastaan yksittäisiin lajeihin.
Vuosituhansien ajan maanviljelijät ympäri maailmaa ovat käyttäneet ympäristöystävällisiä ja kestäviä viljelymenetelmiä kasviensa suojaamiseksi tuholaisilta, sieniltä tai viruksilta. Yksi esimerkki näistä menetelmistä on eri viljelyskasvien viljely saman ajanjakson aikana. Meksikon huasteekki-intiaaneilla on pitkälle kehittyneitä metsänhoitomenetelmiä, joissa viljellään yli kolmea sataa eri kasvia pienten puutarhojen, peltojen ja metsän muodostamassa maisemassa.
Monokulttuurit haavoittuvaisia
Irlannin ankara nälänhätä 1800-luvulla on esimerkki monokulttuurien haavoittuvaisuudesta. Silloin geneettinen yhdenmukaisuus johti siihen, että yksi sairaus, perunarutto, pääsi tuhoamaan kaikki perunasadot. Sama perunarutto koetteli myös Etelä-Amerikan Andeja, mutta siellä viljeltiin 46 eri perunalajia ja tämä geneettinen monimuotoisuus suojasi useimpia lajeja rutolta. Andien perunoita käytettiin myöhemmin eurooppalaisten maanviljelijöiden perunavarantojen täydentämiseen.
Joillakin GMO-kasveilla on yhtä tuhoisa vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen kuin vieraiden lajien tuomisella kokonaan uusille elinalueille. Suunnitteilla on riisin ja vehnän kaltaisten tärkeiden viljelyskasvien geneettinen muuntelu esimerkiksi suolakestävyyden parantamiseksi. Tämä voi mahdollistaa näiden kasvien viljelyn alueilla, joissa se ei ennen ole ollut mahdollista. Geenimnaipuloiduille kasveille annettu kilpailuetu kotoperäisiin kasveihin verrattuna voi aiheuttaa vakavia ekologisia häiriöitä. Häiriöitä voi myös ilmetä, mikäli geenit siirtyvät kasvista toiseen ristisiitoksella, jolloin kilpailuetua tuovat ominaisuudet siirtyvät villeihin kasveihin.
Tilaa uutiskirjeemme!
 |
||||||
| Greenpeace, PL 4130, 00002 Helsinki |
|
puh: 09 698 6317 |
|
Lahjoitustili: 800018-70619997 |
|
info@nordic.greenpeace.org |
