Eteläinen jäämeri

Kansainvälinen hydrografiajärjestö IHO tunnusti vuonna 2000 Eteläisen jäämeren omaksi valtamerekseen. Tätä ennen meri oli Intian valtameren, Tyynen valtameren ja Atlantin eteläosa. Eräät valtiot kiistelevät yhä mereen sisällytetyistä alueista, mutta IHO:n määritelmän mukaan Eteläisen jäämeren pinta-ala on noin kaksi kertaa Yhdysvaltojen pinta-alan kokoinen.

Eteläinen jäämeri on noin 20 valas- ja delfiinilajin sekä kuuden hyljelajin koti. Alueen 120 kalalajia ja lukuisat lintulajit ovat kehittyneet kestämään Etelänapamantereen vesien jäisiä oloja.

Ravintoketjun perustan muodostaa mikroskooppinen plankton ja sitä syövä rapulaji krilli. Krillit ovat monen Eteläisen jäämeren petolajin perusmuonaa. Krilliparvessa voi olla jopa 30 000 eläintä kuutiometriä kohti. Eteläisen jäämeren kala- ja valaskantoja suojelee jokunen kansainvälinen sopimus, mutta sopimusten noudattamista valvotaan niukasti ja niitä rikotaankin säännöllisesti.

Eteläisen jäämeren eristäytyneisyydestä ja ankarista olosuhteista huolimatta siellä harjoitetaan laajamittaista ja tuhoisaa ryöstö- ja liikakalastusta. Tärkeitä kalakantoja romahti jo 1970-luvulla eivätkä ne ole osoittaneet toipumisen merkkejä.

Viime aikoina kalastus on uhannut hammasjääahvenen ja etelän- tonnikalan kantoja, mikä on johtanut vaatimuksiin niiden suojelemisesta CITES-sopimuksen avulla. Joillakin alueilla arvioidaan jopa 90 % hammasjääahvenen kalastuksesta olevan laitonta. Kalastukseen käytettävään 200 km mittaiseen ”pitkään siimaan” kuolee vuosittain 100 000 albatrossia, ja kaikki 18 Eteläisen jäämeren albatrossilajia ovatkin uhanalaisia.

Kansainvälisen lain nojalla teollinen valaanpyynti on Eteläisellä jäämerellä kielletty. Silti japanilaiset valaan- pyytäjät tappavat siellä vuosittain satoja lahtivalaita ”tieteen nimissä”. Vuonna 2005 Japanin kalastusvirasto ilmoitti tuplaavansa pyyntitavoitteensa ja lisäävänsä siihen lähivuosina kymmeniä silli- ja ryhävalaita. Sinivalaiden lukumäärä on yhä vain murto-osa siitä, mitä se oli ennen teollisen valaanpyynnin aloittamista, ja kaikkiaan Antarktiksen valaskannat ovat huvenneet 90 %.

Antarktiksen niemimaan ilmasto lämpenee 2-3 kertaa nopeammin kuin ilmasto muualla maailmassa. Lämpötila on noussut noin 2,5°C viimeisen 50 vuoden aikana, mikä on johtanut kahden suuren jäätikön romahdukseen viime vuosikymmenen aikana. Antarktiksen niemimaan lämpeneminen on osasyy krillikannan pienentymiseen, mikä vaikeuttaa merkittävästi valaskantojen toipumista ja saattaa vaikuttaa pingviinien vähenemiseen.