Kukaan uskottava meribiologi ei väittäisi, että valaat olisivat vastuussa maailmanlaajuisesta kalakantojen romahduksesta. Meribiologit osoittavat pikemminkin sormensa kohti valtavaa kansain- välistä teollista kalastusta harjoittavaa laivamäärää. Nämä alukset ahmivat ja tuhoavat kaiken tieltään, mukaan lukien vuosittain 300 000 valasta, delfiiniä ja pyöriäistä vahingossa tai sivusaaliina.
Maailmanlaajuinen kaupallisen valaanpyynnin kielto on ollut voimassa jo vuodesta 1986. Silti erityisesti Japanissa esitetään jatkuvasti syitä jatkaa valaanpyyntiä. Eräs argumenteista on juuri väite, jonka mukaan valaat syövät liikaa kalaa ja uhkaavat näin kalakantoja. Pyynnin syyksi esitetään myös, että valaan- pyynnillä kerätään tietoa, jota voidaan hyödyntää myöhemmin kaupalliseen pyyntiin palatessa. Japanin pitkät valaanpyyntiperinteet ja valaanlihan merkittävä rooli japanilaisessa ruokavaliossa on kolmas usein kuultu syy.
Japanin kalastusviranomaiset perustivat vuonna 1987 erityisen merinisäkkäiden tutkimuskeskuksen. Keskuksen mukaan Japanin perinteet sekä ruokakulttuuri ovat painavia syitä jatkaa valaan- pyyntiä. Juuri samalle tutkimuskeskukselle Japanin hallitus myöntää Eteläisen jäämeren ”tieteellisen” valaanpyynnin luvat. Kun ”tiedettä” on palveltu, valaat paloitellaan ja lähetetään kaupallisille markkinoille, julkishallinnon nautittavaksi ja jopa kouluihin.

Kuitenkin harva japanilainen pitää valaanlihaa tärkeänä ravinnon- lähteenä, ja vielä harvempi syö valaanlihaa. Japanissa kesäkuussa 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 69% japanilaisista vastustaa valaan- pyyntiä ja 95% ei ole koskaan syönyt valasta tai syö sitä vain harvoin. Japanissa perinteinen valaanlihan syöminen rajoittuu joillekin pienille rannikkopaikkakunnille, eikä perinne ole 400 vuotta vanhempaa. Laajamittainen, teollinen valaanpyynti kymmeniä tuhansia kilometrejä Japanin rannikolta ei ole perinteistä eikä alkanut ennen 1930-lukua.
Kamppailu valaiden pelastamiseksi mielletään usein avomerillä tapahtuvaksi aktivistien ja valaanpyytäjien yhteenotoiksi, mutta taistelua käydään myös
kansainvälisessä valaanpyyntikomissiossa (IWC). Komission säännöt antavat yksittäisille maille oikeuden asettaa omat ”tieteellisen” valaanpyynnin kiintiönsä, sekä tehdä vastalause uusille säännöille, kuten pyynnin rajoituksille tai suojelualueille. Japani vastusti alun perin kaupallisen valaanpyynnin kieltoa, mutta perui vastalauseensa Yhdysvaltojen painostuksen seurauksena. Japanin vastalause Eteläisen jäämeren valaiden suojelualueelle on yhä voimassa.

IWC on useaan otteeseen pyytänyt Japania lopettamaan tieteelliseksi kutsumansa pyynnin. Kuitenkin maa on tänä vuonna päättänyt pyytää 935 lahtivalasta, ja lisäksi 50 silli- ja 50 ryhävalasta kahden seuraavan vuoden aikana. Sekä silli- että ryhävalaat luokitellaan uhanalaiseksi. IWC:n lausuman mukaan tämä tarkoittaa, että antarktisia lahtivalaita pyydetään nyt lähes yhtä paljon kuin kaupallisen valaanpyynnin aikaan.
Viime vuosikymmenen aikana
valasturismi on osoittanut voivansa olla paljon tuottavampaa kuin mitä valaanpyynti ikinä on ollut. Sen tuotto on jo nykyisin miljardi dollaria vuodessa yhdeksän miljoonan ihmisten matkustaessa valaita katsomaan 87 maahan. Määrä on kasvanut vuosittain n. 12 % vuodesta 1991 alkaen.
