Kaskelotit

On mahdotonta tietää kuinka monta kaskelottia maailmassa on tänä päivänä. Niiden elämäntapa tekee mahdottomaksi tämän valtamerten jättiläisen seuraamisen. Kaskelotit voivat sukeltaa kilometrin syvyyteen ja herkutella siellä jättiläiskalmareilla ja syvänmeren kaloilla, joita ihmiset ovat harvoin päässeet näkemään.

Vaikka kaskelotit saattavat palata samoille alueille joka vuosi, niillä ei ole vakituisia asuinsijoja ja niiden liikkumiseen vaikuttavat eri tekijät. Naaraat, emot ja poikaset viihtyvät trooppisilla ja lauhkean ilmaston vesillä. Nuoret urokset jättävät perheensä lähestyessään sukukypsyyttä ja siirtyvät kylmemmille leveysasteille, liikkuen kaikkien teinien tavoin kesäisin poikaporukoissa.

Lisääntymiskypsyyden kaskelotit saavuttavat noin 25 vuoden iässä, jolloin ne suuntaavat takaisin lauhoille ja trooppisille vesille lisääntymään. Emot kantavat hämmästyttävät 15 kuukautta ja synnyttävät poikasensa 3-6 vuoden välein. Juuri lisääntymisen hitaus tekee kannan elpymisen pyynnistä niin vaikeaksi.

Arvostettu tutkija Hal Whitehead arvioi hiljattain kaskelottien määrän maailmassa olevan noin 360 000, vaikka usein julkisuudessa kuuleekin viitattavan miljoonaan tai jopa kahteen. Voimme ainoastaan olla varmoja siitä, että pyyntikiellon astuttua voimaan kaskelottien määrä ei ole palannut lähellekään sitä tasoa, jolla se oli ennen yli vuosisadan kestänyttä pyyntiä.

Kaskelotit ovat kaikkien muiden valaiden tavoin erittäin sosiaalisia. Ne suunnistavat kaikuluotaamalla tuottamaansa naksahtelua, ja ne vaihtavat myös erilaisten naksuttelusarjojen avulla viestejä, joilla uskotaan olevan sosiaalinen merkitys. Vaikka kaskelotit ovat sosiaalisia omassa ympäristössään, ne viihtyvät syvillä avomerillä ja tulevat harvoin rannikon lähettyville. Atlantilla on kuitenkin Azorien saariryhmän lähellä seutuja, joissa merenpohjan jyrkkä laskeutuminen syvyyksiin tekee alueen ihanteelliseksi paikaksi kaskelottien lastentarhaksi ja ravintolaksi.

Kansainvälinen eläinsuojelujärjestö IFAW (International Fund for Animal Welfare) aloitti 1980-luvun loppupuolella Azoreilla projektin, jonka tarkoituksena oli tarkkailla kaskelottien elämää. Nykyään saarilla kukoistava valaidenkatseluturismi on kokonaan korvannut valaanpyynnin. Azoreista onkin muodostunut kaskelottien tieteellisen tutkimuksen keskus. IFAW on kehittänyt erityisen tietokoneohjelmiston, jonka avulla voidaan kuunnella kaskelottien "laulua" eli niiden naksuttelua ja se avulla seurata ja tarkkailla niiden käyttäytymistä. Kaskeloteilla on myös omat "sormenjälkensä" - kaikilla kaskelotit eroavat toisistaan ja jokaisella on ainutlaatuisen muotoiset pyrstöevät. Pyrstöjen valokuvaaminen auttaa muodostamaan käsityksen siitä, kuinka suuri alueella oleskeleva kaskelottiyhdyskunta on.

Vuonna 2000 Japanin kalastusvirasto aloitti uudelleen kaskelottien pyynnin Pohjoisella Tyynellämerellä vedoten tieteelliseen pyyntiohjelmaansa. Kaskelotteja uhkaavat myös törmäykset laivoihin, ja kalastusvälineisiin sotkeutuminen. Vuonna 2006 japanilaisvirasto aikoo painostaa Kansainvälistä valaanpyyntikomissiota perumaan valaiden pyyntikiellon. Greenpeace, IFAW ja muut ryhmittymät tulevat tekemään parhaansa, jotta kaupallinen valaanpyynti, millä nimellä tahansa sitä kutsutaankin, pysyisi pannaan julistettuna.