Vuosikymmenien suojelusta huolimatta monen valaslajin tulevaisuus on edelleenkin epävarma. Maailmanlaajuisen valaanpyyntiteollisuuden ahneus on vienyt yhä useampia valaslajeja sukupuuton partaalle. Teurastus jatkuu antaen harhakuvan valaanpyynnin tieteellisistä tarkoitusperistä.
Tilastot puhuvat puolestaan. Alle prosentti Antarktiksen alkuperäisistä sinivalaista on elossa, vaikka ne julistettiin rauhoitetuksi 40 vuotta sitten. Jotkut valaskannat toipuvat, toiset eivät. Ainoastaan yksi lajeista, itäisen Tyynenmeren harmaavalas, näyttää toipuneen. Toisaalta sen lähisukulainen, läntisen Tyynenmeren harmaavalas, on maailman uhanalaisin valas. Niitä on jäljellä ainoastaan noin sata yksilöä.
Faktaa ja lukuja
- Uusimmat DNA-tutkimukset osoittavat, että kaupallisen valaanpyynnin vaikutukset voivat olla paljon luultua suurempia.Useimmat arviot valaskantojen historiallisesta koosta ovat perustuneet vanhaan tietoon, mutta luvut ovat usein erittäin epävarmoja, kertoo meribiologi Steve Palumbi Stanfordin yliopiston merentutkimuskeskuksesta Kaliforniasta.
Vuonna 2003 Steve Palumbi kollegoineen käytti DNA-testejä apuna laskelmissa, joissa todettiin, että ryhävalaita on mahdollisesti ollut jopa 1,5 miljoonaa ennen kaupallisen valaanpyynnin alkamista 1800-luvulla. Tämä osoittaa virhemarginaalin suuruuden, sillä kansainvälinen valaanpyyntikomissio IWC on hyväksynyt arvion 100 000 ryhävalaasta, joka perustuu 1800-luvun valaanpyyntitilastoihin. Ryhävalaiden lukumäärän arvioidaan nykyisin olevan noin 20 000.
Japanin edustajat IWC:ssä vetoavat usein vuodelta 1990 peräisin olevaan arvioon, jonka mukaan Antarktiksen alueen lahtivalaskannan koko olisi 760 000 valasta. IWC tosin otti vuonna 2000 etäisyyttä tähän arvioon, kun uudet tutkimukset osoittivat lahtivalaiden kannan olevan noin puolet edellisestä arviosta. IWC:n tutkijat eivät ymmärrä syitä tähän, eivätkä ole vieläkään sopineet uudesta arviosta.
Kulutus, myrkytys ja katastrofi
Valaanpyynti ei ole ainoa valaisiin kohdistuva uhka. Meret ja pikemminkin ihmisen vaikutus mereen on muuttunut perinpohjaisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Tunnettuihin valaita uhkaaviin ympäristöongelmiin lukeutuu kasvihuoneilmiö, saasteet, ylikalastus, otsonikerroksen oheneminen, melu sekä valaiden kolarointi laivojen kanssa. Teollinen kalastus uhkaa valaiden ruuansaantia sekä altistaa ne riskille jäädä kiinni verkkoihin. Odotukset valaskantojen toipumisesta perustuvat kuitenkin olettamukseen, että maailman meret ovat yhtä turvallisia valaille kuin ne olivat ennen kaupallisen valaanpyynnin aloittamista.
Jos harkitset valaanlihan syömistä, kannattaisi ehkä miettiä uudestaan. Valaanrasva on paikoin niin voimakkaasti PCB:n ja muiden torjunta-aineiden ja ympäristömyrkkyjen saastuttamaan, että se luokiteltaisiin haitalliseksi jätteeksi! Näistä myrkyistä joidenkin tiedetään haittaavan lasten kehitystä sekä vaikuttavan lisääntymiskykyyn.
Näistä hälyttävistä tosiasioista huolimatta yhä suurempi osuus valaanpyyntikomission jäsenmaista aikoo äänestää kaupallisen valaanpyynnin uudelleen aloittamisen puolesta. Uusien, innokkaiden jäsenmaiden joukkoon kuuluu mm. Benin, Gabon, Tuvalu ja Nauru.
Yleinen mielipide tästä kysymyksestä ei ole maailmassa muuttunut, mutta uusien jäsenmaiden myötä äänien tasapaino on IWC:ssä muuttunut. Tällä hetkellä ns. ”valaanpyytäjien” ja ”suojeluryhmän” äänet jakautuvat suurin piirtein tasan. Uudet maat ovat suurimmaksi osaksi ”valaanpyytäjien” rekrytoimia, ja Japanin kalastusviranomaiset ovatkin julkisesti tunnustaneet äänienosto-ohjelman olemassaolon ja suuremman rahallisen avun lupaamisen maille, jotka äänestävät kaupallisen valaanpyynnin aloittamisen puolesta.
Lisätietoa valaista!
Valaat ovat nisäkkäitä ja luokitellaan lahkoon Cetacea. Kaloista poiketen ne ovat tasalämpöisiä, hengittävät keuhkoilla ja synnyttävät eläviä poikasia. Tutkijat uskovat niiden kehittyneen maanpäällisistä nelijalkaisista nisäkkäistä, jotka ovat nyt sopeutuneet täydellisesti vedenalaiseen elämään. Valaat ovat hankalia tutkittavia, sillä ne elävät pitkään, lisääntyvät hitaasti ja elävät laajoilla merialueilla.
Valaiden tämänhetkisen lukumäärän laskeminen on vaikeaa, ja muutokset kannoissa tapahtuvat hyvin hitaasti. Tästä syystä vain muutamia vuosia kestävissä tutkimuksissa on mahdotonta sanoa kasvavatko vai pienenevätkö kannat. Joidenkin valaskantojen suuruudesta on vain karkeita arvioita ja virhemarginaali on usein suuri – 50 prosenttia jompaan kumpaan suuntaan.
http://www.greenpeace.org/international/campaigns/save-our-seas-2/save-the-whaleshttp://oceans.greenpeace.org/http://www.iwcoffice.org/http://www.ascobans.org/http://www.wdcs.org/http://www.pyoriainen.fi/