Skip navigation.

Mertensuojelualueet kansainvälisessä politiikassa

Small rocky islands with mountains in the background,Stamsund, Lofoten Islands, Norway. This pristine region is threatened by oil tanker traffic, planned oil exploration and destructive factory fishing.

Small rocky islands with mountains in the background,Stamsund, Lofoten Islands, Norway. This pristine region is threatened by oil tanker traffic, planned oil exploration and destructive factory fishing.

Suurenna kuva

Helmikuussa 2004 Biodiversiteettikokouksen (Convention on Biological Diversity - CBD) työohjelman teksti totesi nimenomaisesti, että integroitujen merten- ja rannikonsuojelualueiden ketjussa tulee "olla alueita, joissa luonnonvaroihin kajoavat käyttötavat ovat kiellettyjä ja muut merkittävät ihmisen aiheuttamat paineet poistetaan tai minimoidaan. Näin voidaan mahdollistaa niiden ekosysteemien koskemattomuus, rakenne ja toimivuus, jotka pyritään säilyttämään ja ennallistamaan." EU- maat ovat sitoutuneet perustamaan kattavan mertensuojelualueiden verkoston jo vuoteen 2010 mennessä kun taas Biodiversitettisopimuksen osapuolet ovat sopineet maailmanlaajuisen verkoston perustamisesta vuoteen 2012 mennessä.

EU:n jäsenmaat ovat laillisesti sitoutuneet EU:n luonto- ja lintudirektiivien perusteella osoittamaan merialueita, joiden on tarkoitus muodostaa Natura 2000 -suojelualueiden verkosto. Vakavat puutteet direktiiveissä ja niiden täytäntöönpanossa ovat johtaneet siihen, etteivät nämä direktiivit nykymuodossaan pysty varmistamaan tarvittavia toimia meriekosysteemien suojelulle ja toipumiselle Euroopan merialueilla.

Itse asiassa EU:n tämänhetkisessä hallinnollisessa viitekehyksessä, laeissa ja asetuksissa ei ole sopivaa mekanismia, jonka nojalla laajamittaisia, täysin suojeltuja mertensuojelualueita voitaisiin perustaa. Tämänhetkiset määräykset eivät joko pysty kontrolloimaan kaikkia meriluontoon kohdistuvia toimia tai ne eivät ole tarpeeksi sitovia.

EU:ssa on tekeillä uusi Meripuitedirektiivi. Sillä tulee olemaan suuri vaikutus Euroopan merialueiden ja niiden lajien ja luontotyyppien pitkän tähtäimen selviytymiseen sekä niiden elinkeinojen säilymiseen, jotka ovat riippuvaisia meriluonnonvaroista. Tällä prosessilla on mahdollisuus luoda laajamittaisia suojelualueita ja niitä varten tarvittava hallintojärjestelmä, joka huomioi kaikki ihmisen toiminnan merillemme aiheuttamat uhat.

Tilaa uutiskirjeemme!