Skip navigation.

On kuin vanhat metsät olisivat vaarassa... merien syvyyksissä. Biologit arvioivat, että jopa viisi miljoonaa eliölajia ovat vielä löytämättä valtameriemme syvimmistä osista. Monen tunnetun ja vielä tuntemattoman lajin selviytyminen on kuitenkin vaakalaudalla johtuen maailman tuhoisimmasta kalastustavasta eli pohjatroolauksesta. Maapallomme viimeiset vielä löytymättömät rikkaudet, syvänmeren eliöt, ovat vaarassa kadota ennen kuin saamme edes tietää niistä.

Syvänmeren pohjalla on myös omat merivuorensa. Ne nousevat jopa tuhannen metrin korkeudelle ympäröivästä merenpohjasta. Maailman pisin vuoristo sijaitsee itse asiassa merenpinnan alla - Keski-Atlantin selänne kiertää maapallon Pohjoiselta jäämereltä Etelänapamantereelle. Se on neljä kertaa pidempi kuin Andit, Kalliovuoret ja Himalaja yhteensä.

Merivuoret ovat ainutlaatuisen rikkaita monimuotoisuudessaan. Niiden pintaa peittävään värikkääseen kasvustoon on kiinnittynyt kylmän veden koralleja, pehmeitä merisulkia, sienieläimiä, merilukkeja ja hummerimaisia äyriäisiä. Monia merivuoria asuttavista lajeista ei löydetä mistään muualta, ja tutkijat uskovatkin, että monet lajeista esiintyvät vain yhdellä tai kahdella yksittäisellä merivuorella.

Valitettavasti tieto syvien vesien arvokkaista kalansaaliista on kiirinyt myös kalatalouden edustajien korviin. Teollisesti kalastavat alukset ovat ryhtyneet pohjatroolaamaan aiemmin koskemattomilla syvänmeren alueilla ja merivuorilla. Pohjatroolaus tarkoittaa suurten, metallipainoilla varustettujen verkkojen vetämistä merenpohjaa pitkin. Verkkoihin on kiinnitetty suuret metallilevyt ja kumipyörät, jotka tuhoavat miltei kaiken matkallaan. Tutkimukset viittaavat siihen, että syvänmeren eliöt toipuvat erittäin hitaasti tällaisista vaurioista. Toipuminen voi kestää jopa satoja vuosia. Jotkut eliöistä eivät selviä tuhosta lainkaan. Pohjatroolausta onkin usein verrattu oravien metsästykseen puskutraktorilla.

Jos pohjatroolaus saa jatkua kalastusmenetelmänä, se tulee johtamaan monen sellaisen lajin katoamiseen, joita emme tule koskaan tienneet olevankaan olemassa mertemme pohjilla. Sitä voisi verrata koskemattoman, rehevän ja runsaslajisen metsän raivaamiseen. Jäljelle jäisi vain tasainen, yksitoikkoinen autiomaa.

Aika toimia nyt!