Uraani

Ydinvoimalan käyttämä polttoaine valmistetaan uraanista, jota louhitaan kaivoksissa kaikkialla maailmassa.

Kaivostoiminta ja uraanin jalostaminen ydinpolttoaineeksi on jättänyt jälkensä maan kuoreen 1950-luvulta alkaen. Altistuneet alueet säilyvät saastuneina pahimmillaan satojen tuhansien vuosien ajan. Jokainen uusi kaivos tai uusi ydinvoimala pahentaa ongelmia.

Uraaninlouhinnan ympäristöriskit

Uraania voidaan louhia kallioperästä kolmella tavalla:

- Avokaivoksella, jolloin louhiminen ja kuljetus tuottaa radioaktiivista ja kemiallisesti myrkyllistä pölyä, joka leviää tuulen mukana.
- Tunnelikaivoksella, jolloin kaivoksesta pumpattava poistoilma sisältää ilmaa raskaampaa radonkaasua, joka leviää ympäristöön.
- Liuosuuttokaivoksella, jolloin kallioperään pumpataan happoliuosta, joka sulattaa malmin. Liuosta jää kallioperään, jossa sen on todettu voivan pilata pohjavesiä vielä vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Uraanikaivosten tuottamaa vaarallista jätettä on kahdenlaista:

- Kiveä ja hiekkaa, joka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi. Ne sisältävät 85% uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99% malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä.

- Radioaktiivista lietettä, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla.

Jäteaines voi joutua eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin tai vuotaa pohjaveteen. Myös uraanimalmin kuljetukset voivat levittää pölyä tien varsille ja ojiin. Riski joutua säteilylle ja raskasmetalleille alttiiksi on huomattavasti suurempi kuin ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista ja säilyy satoja tuhansia vuosia. Vähäisestikin säteilevä aine on erittäin vaarallista, jos se joutuu esimerkiksi hengitysilman mukana elimistöön.

Uraaninlouhinta Suomessa

Suomessa käytetty uraani on tänä päivänä louhittu mm. Kanadassa, Venäjällä, Australiassa ja Nigerissä. Nyt Suomen uraanivarat ovat kuitenkin herättäneet kiinnostusta kansainvälisissä kaivosyhtiöissä. Tähän on vaikuttanut uraanin nopeasti noussut hinta sekä Suomen löyhä kaivoslaki. Kaivosyhtiöt tekevät nyt koekaivauksia uraaniesiintymien kartoittamiseksi Pohjois-Suomessa, vaikka suurimmat uraaniesiintymät löytyvätkin tiuhaan asutusta Etelä-Suomesta.

Suomessa on jo paikoin maailman korkein taustasäteily kallioperän ja asuntojen radonin takia. Nyt kritiikitön suhtautuminen ydinvoiman riskeihin uhkaa tehdä Suomesta myös ylikansallisten uraanikaivosyhtiöiden leikkikentän. Lupaa uraanin talteenottoon on jo hakenut Talvivaara Kainuussa ja pitkällä meneviä suunnitelmia on myös Soklin alueella Lapin Savukoskella.

Suomessa uraanikaivoksille haetaan ensin lupa joitain muita mineraaleja varten ja uraanin talteenottoo haetaan lupa vasta kaivoksen jo ollessa käynnissä, jolloin uraani jo käytännössä nostetaan maaperästä. Louhinnan riskit ovat jo nähtävillä ainakin Talvivaarassa, jossa keväällä 2010 sattunut mittava vuoto on jättänyt alueen maaperään uraania ja muita kaivosjätteitä.