30 päivän mielenosoitus huipentui tänään avoimeen joukkomielenosoitukseen.

Tänään oli 30 päivää Venäjän suurlähetystöllä kestäneen mielenosoituksen viimeinen päivä.

Näiden 30 päivän aikana on tapahtunut paljon. Venäjä ilmoitti hakevansa aktivistien tutkintavankeuteen kolmen kuukauden pidennystä. Oikeudenkäynneissä aktivisti toisensä jälkeen on kuitenkin päätetty vapauttaa takuita vastaan. Suuri osa heistä, mukaan lukien Sini Saarela, on jo päässyt vankilan porttien ulkopuolelle.

Mutta kuten Sini oikeudenkäynnissä Pietarissa totesi, taistelun Arktiksen puolesta on jatkuttava. Aktivisteja vastaan nostetut syytteet ovat yhä voimassa, eivätkä kaikki heistä ole pääsemässä pois vankilasta: australialaisen Colin Russellin vetoomus päästä vapaaksi hylättiin oikeudessä.

Jatkamme siis kamppailua oikeuden toteutumiseksi.

30 päivän mielenosoitus oli sinnikkään vapaaehtoistyön tulosta. Tässä muutama kertomus heiltä, jotka seisoivat Venäjän suurlähetystön porttien edessä.

"Saimme monia positiivisia kommentteja. Ihmiset halusivat osallistua kampanjaan ja jotkut huikkasivat ohi kiirehtiessään mm. "Sini vapaaksi" ja "Save the Arctic".

Hauskin kokemus oli kun kohtasin jääkarhupuvussa koiran, joka oli todella hämmentynyt näkemästään (ja ehkä myös haistamastaan, puvuthan ovat melko tunkkaisia pitkän kampanjoinnin seurauksena ja onhan niissä varmasti myös koiran hajua toimistolla vierailevista koirista). Heppu ihmetteli isoa karvaista olentoa kauan, uskaltautui vähän lähelle haistelemaankin eikä olisi malttanut jatkaa kävelylenkkiään.

Sunnuntaina oli niin kylmä tuuli, myrskyn jäänteitä, että olin iloinen jääkarhupuvusta.
Tuntui hyvältä idealta kampanjoida yhden vangitun puolesta kerrallaan, se teki asian jotenkin konkreettisemmaksi verrattuna isompaan ja ei niin henkilökohtaiseen "Arctic 30" -porukkaan. Yksilöinä he siellä vankikopperoissaan joutuvat olemaan, vaikkakin voisi kuvitella olevan jossain määrin lohduttavaa että muitakin on samassa tilanteessa. Mutta eipä sitä pysty edes kuvittelemaan, millaista on venäläisessä vankilassa ilman tietoa, milloin pääsee pois. Pieniä ovat epämukavuudet suurlähetystöllä seisoskellessa siihen verrattuna."
Hanna

"Seisoin kahdesti jääkarhuna kynttilälyhty kädessäni Tehtaankadun portinpielessä. Ne olivat sateisen marraskuun tummuvia iltapäiviä. Myrskypilvet kerääntyivät dramaattisesti taivaalle. Asvallti pisaroi sysimustana, mutta meillä kolmella mielenosoitukseen osallisella oli valtavan lämmin ja toisiamme kannustava tunnelma.

Harmaita mersuja tuli ja meni aavemaisen automaattisesti avautuvasta portista. Sitten tapahtui jotain hyvin hämmentävää. Useat lähetystöautojen kuljettajat vilkuttivat jääkarhulle! Ilahdutti. Ehkä hekään eivät lukuisten venäläisten ystävieni tavoin halua sulkea aktivistejamme vankilaan?
Myös ohiajavat autot tööttäilivät iloisesti meille. Hyvä! Tööt-tööt. Hauskinta oli,  kun viereeni ilmestyi puhisten pieni terrierinpentu. Se tarttui jääkarhun karvoihin ja kynsiin ja keinui niissä, naposteli sormiani ja touhusi väkkäränä. Koira oli täysillä mukanamme hännän villiä vipotusta myöten.

Pimenevässä illassa seistessäni ajattelin Siniä ja muita kavereita, jotka ovat menettäneet vapautensa ja ihmisoikeutensa puolustaessaan meidän kaikkien yhteistä maapalloa. Siellä he istuvat Muurmanskin sohjoisten hankien keskellä kylmissä selleissään.
Olo ankeutui, mutta sitten muistin, että meitä vetoomuksen allekirjoittaneita on jo yli kaksi miljoonaa! Voimia Sinille, voimia kaikille heille."
Kirsikka