Metsäteollisuus haluaa, että energia on halvempaa, puuta hakataan lisää ja kaikki verot pois. Ydinvoimaa on tietysti saatava lisää. Mitä siitä, että viime vuonna puupulan pelossa hakattu puu lahoaa pinoihin, tuotanto supistuu ja paperin kulutus laskee Euroopassa nopeasti. Kaiken pitäisi olla niin kuin 1960-luvulla ja hallituksen on varmistettava, että niin tapahtuu.

Massa- ja paperiteollisuuden kriisistä on varoiteltu jo ainakin 15 vuotta. Yksinkertainen bulkkituote, jonka markkinat Euroopassa ja laskevat nopeasti ja jonka tuotannossa on ylikapasiteettia ei yksinkertaisesti ole korkean palkkatason ja osaamisen maalle sopiva menestysresepti. 60-luvun bisnesideasta on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni. Tähän maailmaan sopii hyvin myös metsäteollisuuden suunnitelma ydinsähkön massiivisesta viennistä. Vientisähkö vain ei tuo teollisuustyöpaikkoja.

Massa- ja paperiteollisuuden erikoisasema suomalaisessa elinkeinopolitiikassa on perustunut sen perinteisesti suureen merkitykseen kansantaloudelle. Mutta jos ala on täysin kyvytön kilpailemaan samoilla ehdoilla kuin kaikki muut toimialat, voi kysyä kuinka tärkeä se kansantaloudelle todella on ja missä vaiheessa siitä tulee riippa.

Paperimiesten määräävä asema on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että uusia innovaatioita puurakentamisen ja muiden puutuotteiden, kuten huonekalujen, tuotantoon ei ole syntynyt tai hyödynnetty. Tuotekehitys, metsänhoito, raaka-aineketjut ja energiapolitiikka on valjastettu palvelemaan paperia, jolloin uudistuminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta.

Erilaisten puutuotteiden jalostusarvo on helposti kymmenkertainen kuitupuuhun verrattuna. Puun käytöllä rakentamisessa voitaisiin korvata ilmastolle haitallisia terästä ja sementtiä. Hyvällä lobbauksella ja tuotekehityksellä suomalaisesta puusta ja puurakentamisesta voisi kehittyä paperin veroinen vientituote. Biojalostamot ovat varmasti myös osa tulevaisuuden menestysreseptiä. Matkailun ja metsien virkistyskäytön taloudellinen merkitys tulee myös kasvamaan.

Suomen leipä tulee tulevaisuudessakin osin metsästä, mutta metsätalouden ja metsäteollisuuden työpaikat eivät säily maailmanmenoa vastaan kapinoimalla. Tekohengityksen sijaan nyt tarvittaisiin strategista ajattelua ja realististen kasvualojen tunnistamista.

Lauri Myllyvirta