10. tammikuuta 2014

Shellin öljynporauslautta Kulluk ajelehti myrskyssä rannalle loppuvuodesta 2012. © Petty Officer 3rd Class Jonathan Klingenberg, United States Coast Guard

 

Shellin uudella toimitusjohtajalla Ben Van Beurdenilla on ollut kamala tammikuu. Vain kaksi viikkoa pestin alkamisen jälkeen yhtiö antoi sijoittajia järkyttäneet tulosvaroituksen. Shellin tulos putosi 10 miljardia dollaria vuodesta 2012. Sitten USA:n liittovaltion tuomioistuin kumosi yhtiön öljynporausluvat Tšuktšimerellä, koska riittäviä ympäristövaikutusten arviointia ei ollut tehty. Van Beurden joutuikin ilmoittamaan, ettei Shell poraa Alaskassa tänäkään vuonna.

Shellin Alaskan hanke on suomalaisittain kiinnostava, koska kaksi valtionyhtiö Arctia Shippingin monitoimimurtajaa on vuokrattu hankkeeseen. Arctian toimitusjohtaja Tero Vauraste näkee arktiset öljynporaushankkeet niin suurena mahdollisuutena, että haluaisi investoida uusiin offshore-hankkeisiin soveltuviin jäänmurtajiin.

Arktinen öljynporaus on ollut mitä ilmeisimmin Shellille liian iso pala purtavaksi. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka vaikeita arktiset hankkeet ovat. Edes Shellin tasoinen kokenut ja konservatiivinen yhtiö ei selviä äärimmäisistä olosuhteista kunnialla.  

Tähän mennessä rahaa on kulunut Alaskan hankkeisiin vähintään viisi miljardia dollaria. Sijoittajat arvostelevatkin yhtiötä liian suureksi paisuneista pääomakuluista.

Kesällä 2012 Shell yritti porata Alaskan pohjoisrannikolla, Tšuktšimerellä ja Beaufortin merellä. Porauskausi oli täydellinen fiasko. Shellin Alaskan hankkeesta näyttää tulevan arktisen öljynporauksen oma Olkiluoto 3.

Porausalukset läpäisivät liittovaltion tarkastukset vasta viikkokausia aiotusta aikataulusta myöhässä. Noble Discovererin ankkurit pettivät satamassa ja alus joutui tuuliajolle. Turvallisuusvälineiden petettyä Yhdysvaltain liittohallitus kielsi Shelliltä varsinaiset mahdollisiin öljyesiintymiin ulottuvat poraukset ja antoi luvan vain valmisteleviin töihin. Kun valmistelevat poraukset viimein saatiin käyntiin, ne jouduttiin keskeyttämään vain 36 tunnin jälkeen, kun alueelle ajelehti suuri jäävuori.

Viimeinen niitti tuli uudenvuodenaattona, kun Shellin öljynporauslautta Kulluk ajautui karille hinausköysien katkettua kovassa merenkäynnissä. Maaliskuussa 2013 julkaistussa raportissa Yhdysvaltain sisäministeriö arvosteli kovasanaisesti Shelliä huonosta valmistautumisesta vuoden 2012 porauskauteen. Lopulta yhtiö sai vielä 1,1 miljoonan dollarin sakkoihin ilmanpäästönormien rikkomuksista.

Kaiken tämän jälkeen Shell joutui jättämään kaikki koeporaukset väliin kesällä 2013. Kaupallinen öljyntuotanto Alaskassa ei missään tapauksessa ala vielä vuosiin. Yhtiön pääomakustannukset ovat kestämättömällä tasolla, koska uusien lähteiden etsiminen on kallista ja tuotot heikkoja ainakin lyhyellä tähtäimellä. Useat institutionaaliset sijoittajat ovatkin alkaneet vaatia kalliiden riskisijoitusten sijaan korkeampia osinkoja vanhasta, edelleen hyvin tuottavasta liiketoiminnasta.

Toimitusjohtaja Van Beurden on vaikeiden päätösten edessä. Shell ilmoitti jo luopuvansa monista kalliista, pääomaintensiivisistä hankkeista.

Parasta olisi, että yhtiö hankkiutuisi eroon niistä hankkeista, jotka ovat ilmastolle ja ympäristölle kaikkein tuhoisimpia. Arktinen öljynporaus sopii tähän kuvaan: kallista, riskialtista, ympäristölle tuhoisaa.

Jotkut niin sanotut asiantuntijat ovat väittäneet, että arktinen öljynporaus on väistämättömyys. Näin ei ole, koska myös hankkeiden puhtaasti taloudellinen pohja on heikko. Juuri nyt on oikea aika painostaa Shell lopullisesti ulos Arktikselta.

Shellin suomalaisten sijoittajien on syytä kysyä itseltään: kannattaako yhtiön tehdä kalliita riski-investointeja isompien osinkojen kustannuksella?

Arctia Shippingin ja valtio-omistajan on syytä kysyä itseltään: onko arktinen offshore-öljynporaus todellakin sellainen bonanza kuin toimitusjohtaja Tero Vauraste haluaa uskotella?

Auta meitä ajamaan Shell lopullisesti pois Arktikselta.

TAPIO LAAKSO

PS. Lue myös 10 syytä, miksi arktinen öljynporaus on erityisen typerä ajatus.