13. syyskuuta 2012

US National Snow and Ice Data Centerin tutkija tohtori Julienne Stroeve tekemässä mittauksia arktisella merijäällä 11. syyskuuta 2012. © Daniel Beltrá / Greenpeace

 

Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksella on tällä hetkellä kaksi jäätutkijaa tutkimassa arktista merijäätä. US National Snow and Ice Data Centerin tutkija tohtori Julienne Stroeve ja Cambridgen yliopiston tutkija Nick Toberg kertovat, mitä he Arctic Sunrisella tekevät.

Mitä teette tällä matkalla?

Julienne: “Mittaan jään paksuutta – se on tärkeämpi mitta kuin jään laajuus, koska se kertoo jään kokonaismäärän häviämisestä. Mittaan paksuutta kairaamalla eri kohdista kaksimetrisellä kairalla. Tutkin myös lumen paksuutta sekä sitä, onko jäässä sulaneita altaita, ja ovatko ne jäätyneet uudestaan. Kun laiva kulkee, mittaamme myös meriveden lämpötilaa.”

Nick: “Mittaamme aaltojen vaikutusta jään reunaan. Käytämme poijuja, joissa on kiihtyvyysmittari. Tämä täydentää vielä puutteellista käsitystä siitä, kuinka aaltojen voima lisää jään särkymistä ja sulamista. Särkynyt, ohut jää heijastaa auringon säteilyä ehjää, paksua jäätä heikommin, koska säteilyä myös imeytyy mereen jään alla. Jään supistuminen lisää aallokkoa, mikä puolestaan rikkoo enemmän jäätä.”

Mitä merijäälle tapahtuu tänä vuonna?

Julienne: “Tänä vuonna jään reuna on vetäytynyt merkittävästi, paikoin satoja kilometrejä. Joissain paikoissa jo kesäkuussa jään reuna oli siellä, missä se yleensä on syyskuun lopussa vähän sen hetken jälkeen, jolloin jää on pienimmillään. Jää on nyt pienempi kuin koskaan, 3,51 miljoonaa neliökilometriä ja se sulaa edelleen.”

Miksi tämä vuosi on erilainen? Onko ollut erityisen lämmintä, kuten vuonna 2007, jolloin kirjattiin aikaisempi sulamisennätys?

Julienne: “Minua hämmästyttää sulaminen tänä vuonna. Tiesimme, että jää on ohentunut, mutta emme tienneet kuinka paljon. Tämä vuosi ei ole ollut erityisen lämmin tai muuten sellainen, että se olisi aiheuttanut erityisen paljon sulamista. Syyn täytyy siis olla jään ohuus. Kun yhä enemmän paksua jäätä sulaa, sen tilalle tulee talvella ensimmäisen vuoden ohutta jäätä. Niin nopea sulaminen jatkuu nyt joka vuosi. Luulen, että meillä olisi jäätä alle kolme miljoonaa neliökilometriä, jos säät olisivat olleet samanlaisia kuin vuonna 2007.“

Nick: ”Vuonna 2007 sääolosuhteet olivat sellaiset, että jää supistui paljon. Viime vuonna (2011) ei ollut epätavallisia sääolosuhteita, mutta silti jää supistui lähes yhtä paljon kuin vuonna 2007. Aikaisempien vuosien sulamisen takia auringon säteily, joka aikaisemmin heijastui takaisin, imeytyy mereen ja lämmittää vettä. Kun näin on alkanut tapahtua, pitkällä aikavälillä sulaminen lisääntyy. Me kaikki näemme sulan Jäämeren elinaikanamme.”

Miten jään paksuus (määrä) ja jään laajuus vaikuttavat?

Julienne: “Jään laajuus on tärkeä, jotta auringon säteet heijastuvat ja ilmakehä pysyy viileänä. Mutta jos menetämme jään määrää, jäästä tulee ohutta ja se sulaa helpommin. Jään oheneminen on syy siihen, miksi jää supistuu niin paljon. Jään paksuus vaikuttaa myös jääkarhuihin. Metsästysalue supistuu, kun yhä laajemmlla alueella jääkarhut ovat vaarassa pudota heikkoihin jäihin.”

Miten jään laajuuden supistuminen vaikuttaa sulamiseen?

Julienne: “Aiemmin jään takaisin avaruuteen heijastama säteily imeytyy nyt mereen. Kun syksyllä meri alkaa jäätyä uudelleen, mereen varastoitunut lämpö haihtuu ilmakehään ja saa aikaan enemmän pilviä ja enemmän kosteutta ilmakehään. Lisääntynyt pilvisyys syksyllä ja talvella pitää ilmakehää entistä lämpimämpänä. Lämpö palaa taas meren pintakerrokseen ja kiihdyttää jään katoamista.”

Mistä tiedämme, että sulaminen on ihmisen aiheuttamaa?

Julienne: “Mittaamalla ilmakehässä olevan hiilen määrän ja selvittämällä, mistä se on peräisin, tiedämme, että lämpeneminen on ihmisen aiheuttamaa. Ilmakehässä olevassa luonnollisella hiilellä ja fossiilisten polttoaineiden palamisesta syntyneellä hiilellä on eroa. On vaikea erottaa luonnollista lämpenemistä ihmisen aiheuttamasta. Ilmakehästä on kuitenkin luotu malleja, joista jätetään pois ihmisen aiheuttama hiilidioksidi, eikä mikään malli osoita näin voimakasta lämpenemistä. Uusimmat ilmastomallit, joita käsittelen artikkelissani Geophysical Research Letter -julkaisussa, arvioivat, että 60 prosenttia kesäjään supistumisesta vuosina 1979–2011 on ihmisen aiheuttamaa.

Nick: “Arktinen merijää on supistunut kymmenen prosenttia vuosikymmenessä 1970-luvulta lähtien. Viimeaikaiset sedimenttitutkimukset osoittavat, että Pohjoisella jäämerellä on ollut merkittävä jääpeite viimeiset 13 miljoonaa vuotta. Luonnollinen jään supistuminen on tapahtunut kymmenien tuhansien vuosien sykleissä. Nyt on merkitystä sillä, kuinka nopeasti jää supistuu.”

Miltä pitkällä aikavälillä näyttää?

Nick: “Jos jäljellä olevat neljä miljoonaa neliökilometriä sulaa kesällä, se vastaa nykyisillä päästömäärillä 20 vuoden hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. 1970-luvulla jäätä oli kahdeksan miljoonaa neliökilometriä, joten jään laajuus on puoliintunut 30 vuodessa.”
 
Julienne: “Jos jatkamme ilmakehän lämmittämistä, Arktis on kesäisin sula vuoteen 2030 mennessä. Vaikka luonnollinen ilmaston vaihtelu saattaa lisätä jäätä muutamaksi vuodeksi, pitkällä aikavälillä suunta on kohti pienempää jääpeitettä. Olemme Arktiksella jo uudessa ilmastovaihessa – ympäri vuoden kestävässä lämpimämmässä aikakaudessa.”

“Tämä vuosi on merkittävä. Olemme ilmastomalliemme ääripäässä. Havaintomme on, että merijää supistuu paljon nopeammin kuin useimmissa uusissa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n malleissa.”

Miten tämä vaikuttaa muualla kuin Arktiksella?

Nick: “Jää on iso jäähdytysjärjestelmä, ja maapallon sääolot riippuvat siitä. Kylmyys ja lämpö eivät jakaudu maapallolla samalla tavalla kuin ennen. Esimerkiksi lämpimät merivirrat eivät enää kulje Britannian ohi, eikä Britannia ole enää yhtä lauhkea. Britannia on samalla leveysasteella kuin Siperia, mutta Golf-virta lämmittää sitä.”

Julienne: “Arktis pitää yllä pohjoisen pallonpuoliskon sääoloja. Avovesi imee lämpöä ja ilmakehä lämpenee. Se muuttaa ilman liikkeitä, mikä muuttaa suihkuvirtauksia. Tuulen nopeudet pienenevät, äärimmäiset sääilmiöt kestävät pidempään, kuten kuivuus Yhdysvalloissa. On hyvin aikaista varmistua tästä, mutta fysikaalisesti siinä on järkeä.”

Miten luulette maailman reagoivan?

Nick: “On harmittavaa nähdä,kuinka olemme muuttaneet planeettamme kasvoja niin, että sen voi nähdä. Mutta ihmiset eivät todella muutu, ennen kuin se vaikuttaa heidän arkeensa.”

Julienne: “Toivon, että tämän vuoden jään menetys vaikuttaa Yhdysvaltain hallitukseen ja muuttaa ajattelua.”

22. maaliskuuta 2012

© Nick Cobbing

 

SARA AYECH
(suomeksi tulkinnut Juha Aromaa)