15. toukokuuta 2013 The Arctic Council in Kiruna

Greenpeacen aktivistit ottavat vastaan Arktisen neuvoston ulkoministerit. © Christian Aslund/Greenpeace

 

Arktinen neuvosto on vuosien varrella tuottanut valtavan määrän korkeatasoista tutkimustietoa arktisesta ympäristöstä. Arctic Climate Impact Assessment oli ilmestyessään 2004 merkittävä askel ilmastotutkimuksen saralla. Valitettavasti Arktisen neuvoston jäsenmaita ei ole kiinnostanut soveltaa tutkimustietoa käytännön toimintaan.

Tutkimusta on riittänyt viime vuosien aikana. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja listasi Kiirunan ulkoministerikokouksen puheessaan näitä tuotoksia:

“The work of the Arctic Council has been remarkable during the last years. I am referring to, e.g. the Reports on Arctic Biodiversity, Arctic Ocean Acidification, Ocean Review, Arctic Resilience, Ecosystem Based Management, Obsolete Pesticides and Short-lived Climate Forcers which substantially increase our awareness of the challenges in the Arctic.”

Kokouksessa julkaista raportti Jäämeren happamoitumisesta on yksi huolestuttavimmista. Yksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nopean nousun seurauksista, on merten happamoituminen, jolla voi olla erittäin tuhoisia seurauksia meriekosysteemeille.

Tiedon ja tutkimuksen karttumisesta huolimatta Arktinen neuvosto ei ole saanut aikaan päätöksiä haavoittuvan arktisen ympäristön suojelemisesta. Teollisen toiminnan lisääntyminen alueella tapahtuu tällä hetkellä käytännössä ilman kunnollista sääntelyä. Esimerkiksi kalastus siirtyy pohjoiseen merijään vetäytyessä, mutta tietoa kestävän kalastuksen tasosta alueella, ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Kiirunan ulkoministerikokouksessa hyväksyttiin öljyntorjuntasopimus, joka valitettavasti on melko lailla yhtä tyhjän kanssa. Käytännössä sovitaan siitä, miten luudat ja lapiot jaetaan sitten, kun onnettomuus on sattunut. Mitään yhteisiä sitovia standardeja arktiselle öljynporaukselle ei ole olemassa.

 

Myönteistä oli, että Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja puheessaan tällaisia standardeja peräänkuulutti. Tuomioja nosti ansiokkaasti esiin myös mertensuojelualueiden tarpeen Pohjoisella jäämerellä. Tutkimuksen myötä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet Arktiksella aletaan vähitellen tuntea – nyt ne pitäisi suojella.

Tietoa on, mutta nyt Arktisen neuvoston pitäisi vihdoin toimia. Greenpeace on mukana rakentamassa kansainvälistä liikettä Arktiksen suojelemisen puolesta, jotta neuvoston työhön saataisiin vauhtia. Liity mukaan: http://www.SaveTheArctic.org