Arktiksesta on tulossa ihmiskunnan mielenterveyden mittari. Tällä hetkellä kiikutaan vakavan skitsofrenian rajamailla.

Tuoreessa kirjassa Suomen muuttuvat koordinaatit, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala pohtii Suomen asemaa muuttuvassa maailmassa. Yhdysvallat heikkenee, Kiina vahvistuu ja Eurooppa natisee liitoksissaan velkakriisin alla. Haukkala kirjoittaa onnistuneesti niin Suomen menneestä linjasta käytyyn debattiin kuin tulevaisuuden haasteisiin.

Turhan usein tällaisissa makrotason maailmanpoliittissa pohdinnoissa ympäristö jätetään sivuun. Ympäristö ei ole Haukkalankaan analyysin keskiöss��, mutta hän kuitenkin pohtii vakavasti, kiihdytämmekö kohti rotkoa. Hän varoittaa vakavasti mahdollisuudesta, että olemme törmäämässä kasvun rajoihin. ”Ylipäätään elämää ja siten ihmiskunnan tulevaisuutta ylläpitävä maapallon ekosysteemi on vaarassa”, Haukkala kirjoittaa.

Sitten arktinen skitsofrenia iskee kuin kirkkaalta taivaalta:

”Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan yksinomaan vain uhka, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Suurin näistä liittyy käynnissä olevien arktisten alueiden sulamiseen, joka on vapauttamassa etenkin Jäämerellä käyttöön uusia raaka-aineresursseja ja kuljetusreittejä.”

Aiemmassa kappaleessa Haukkala on kuvannut sitä, kuinka ilmastonmuutos ”saattaa johtaa siihen, että pahimmin kärsivät alueet vajoavat kaaokseen, köyhyyteen ja sotiin, jotka tulevat vääjäämättömästi uhkaamaan myös vauraiden teollisuusmaiden turvallisuutta ja hyvinvointia”.

Arktiselta alueelta etsitään tällä hetkellä ennen kaikkea öljyä ja kaasua, joiden polttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Se, mitä Haukkala kutsuu mahdollisuudeksi, on yksinomaan kiihdyttämistä kohti rotkoa.

Samanlainen suhtautuminen täyttää myös Suomen viralliset näkemykset Arktiksesta. Ulkoministeriö kirjoittaa sivuillaan näin:

”Arktisilla alueilla ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen vaikutukset ovat kaksijakoiset: merijään vetäytyminen pohjoisemmas muuttaa alueen ekosysteemejä ja vaikeuttaa alueen eläimistöstä riippuvaisten ihmisten elämää, mutta toisaalta helpottaa laivaliikennettä ja merenpohjan luonnonvarojen hyödyntämistä.”

Sama tarina jatkuu Suomen arktisessa strategiassa. Luonnonvarojen hyödyntäminen on uhka ympäristölle, mutta ”mahdollisuus suomalaiselle osaamiselle”.

Toistaiseksi koskemattomien arktisten alueiden suojeleminen on kamppailua terveen järjen säilyttämiseksi arktisen skitsofrenian edessä.