Kaisa KosonenOli vuosi 1987. Madonnan La Isla Bonita keinutti lanteita, Jumalan teatteri shokeerasi kansaa Oulussa, Tallinnassa käynnistyi laulava vallankumous ja teistä tuli ensimmäistä kertaa ministeri.

(Kuva: Kaisa Kosonen presidentin linnan edessä, tulossa kestävän kehityksen presidenttifoorumista)

Samaan aikaan toisaalla ryhmä kokeneita politiikkoja (Brundtlandin komitea) esitteli kuuluisan raporttinsa ”Yhteinen tulevaisuutemme” maailman hallituksille. Viesti oli painava. Planeetan rajat olivat tulossa vastaan. Tulevaisuudessa kasvavan ihmiskunnan hyvinvointi ja taloudellinen kehitys voitaisiin taata vain, mikäli kasvu tapahtuisi luonnon kantokyvyn rajoissa. Aiheista oli puhuttu jo 1972 Tukholman ympäristökokouksesta lähtien, mutta nyt oli tosi kyseessä ja kiire, painotti Brundtland. Olin tuolloin yhdeksän.

Päättäjät kuuntelivat. Vielä samana vuonna allekirjoitettiin otsonikatoa torjuva Montrealin pöytäkirja, joka on yhä yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista. Seuraavaksi perustettiin hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC). Samalla tarmolla mentiin Rion ympäristö- ja kehityskokoukseen vuonna 1992, johon me koululaisetkin askartelimme toiveikkaina viestejä. Odotuksiamme ei petetty. Hallitukset allekirjoittivat mm. sopimukset ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sukupuuttoaallon hillitsemiseksi ja päättivät Agenda 21 -ohjelmasta, jonka avulla kestävä kehitys, tuttavallisesti KEKE, jalkautettaisiin paikallistasolle. Ja sehän jalkautui – ainakin periaatteessa. Kutsuttiinpa minutkin kohta työryhmään pohtimaan Kuopion paikallisagendaa.

Neljännesvuosisata hurahti nopeasti.

Tänään te olette kokenut ja arvostettu presidentti, jonka YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on nimittänyt laatimaan kestävän kehityksen tilannearvion ja vision tulevasta suunnasta, yhdessä presidentti Jacob Zuman ja korkean tason paneelin kanssa. Työ jatkuu maanantaina ja huipentuu vuoden lopussa raporttiin, joka evästää ensi vuoden Rio+20 -seurantakokousta. Tehtävä on arvokas ja haastava, joten onnittelen teitä suuresti.

Viime vuosikymmeninä on tapahtunut paljon edistystä. Sadat miljoona ihmiset ovat nousseet köyhyydestä, uusiutuvat energialähteet ovat tehneet läpimurron todelliseksi energiaratkaisuksi, ilmastonmuutosta torjutaan arjessa ja puhtaan teknologian ratkaisuja kehitetään kilpaa.

Silti kokonaisuudessaan kekellä ei mene hyvin ja kansainvälisessä yhteistyössä puhaltavat nyt eri tuulet. Uusia sitoumuksia ei haluta tehdä, kun vanhojakaan ei ole saavutettu. Rikkailla mailla on täyttämättä sekä kehitysrahoituslupaukset että päästövähennykset. Mertensuojelualueiden verkosto on perustamatta ja ilman uutta puhtia millenniumtavoitteet köyhyyden puolittamisesta vuoteen 2015 mennessä uhkaavat jäädä saavuttamatta. Kurjuus ja epätasa-arvo eivät ole poistuneet, vaan muuttaneet muotoaan. Viimeisten 40 vuoden aikana on solmittu noin 500 kansainvälistä ympäristösopimusta, mutta metsien raivaus jatkuu, liikakalastus uhkaa tyhjentää valtameriä ja sukupuuttoaalto kiihtyä. Kööpenhaminan ilmastokokous herätti uuden toivon kansainvälisen yhteistyön voimasta, mutta päättyi pettymykseen. Aika ei siis ole kaikkein kiitollisin uuden YK-raportin kirjoittamiselle. Silti nyt jos koska rehellistä tilannearviota ja rohkeita poliittisia visioita tarvitaan, sillä haasteet ovat ratkaistavissa. Meitä, jotka olemme valmiita olemaan osa suurta muutosvoimaa, on paljon.

Arvoisa presidentti, te olette Suomen ensimmäinen naispresidentti, mikä on hyvä muistutus siitä, miten mahdottomat asiat muuttuvat mahdollisiksi. Ottakaa tavoitteeksenne laatia tiekartta, josta tulee uusi Brundtlandin tai Sternin raportin kaltainen legenda - teos, jonka nimi jää elämään ja jonka suosituksia poliitikot, yritysjohtajat, järjestöt ja kansalaiset voivat viedä innostuneesti eteenpäin. Tarvitsemme vision, joka on rohkea, mutta kaunistelematon.

Oma 10 kohdan toivelistani raportillenne on seuraava:

  1. Arvioikaa, kuinka oikeaan ”Kasvun rajat” (1972) ja Bruntland (1987) osuivat pääviesteissään. Muutostarvetta on vaikea hahmottaa ilman ymmärrystä menneestä. Jos elää siinä uskossa, että aiemmat varoitukset olivat pelkkää alarmistista liiottelua, on vaikea ottaa myöskään nykyvaroituksia tosissaan.

  2. Kuvailkaa vaihtoehtoiset tulevaisuudet ajasta, jolloin kummityttöni täyttää 40. Halutessamme olemme vuoteen 2050 mennessä korvanneet fossiiliset polttoaineet ja ydinvoiman uusiutuvillla energialähteillä lähes kokonaan ja saattaneet luonnonvarojen kulutuksen kestävälle tasolle. Pessimististen ennusteiden mukaan kalakannat ovat romahtaneet, Amatsonin sademetsistä on menetetty puolet, joka neljäs laji on tuomittu sukupuuttoon ja ilmasto on lämmennyt yli kahden asteen katastrofirajan. Missä kohdin teemme tärkeimmät valinnat eri kehityspolkujen välillä?

  3. Pilkkokaa ratkaisuja vaalikauden tai parin mittaisiksi.Hyödyntäkää kannustavia esimerkkejä: Reilussa viidessä vuodessa voi vähentää metsäkatoa rajusti (Brasilia), luoda valtavan tuuli- ja aurinkoenergiateollisuuden lähes tyhjästä (Kiina) tai vaikkapa lanseerata vallankumouksellisen tuotteen, joka mullistaa viestinnän ja kansalaistoiminnan (Facebook). YK:n mukaan ruuantuotanto köyhissä maissa voitaisiin kaksinkertaistaa luomuviljelyn avulla 5-10 vuodessa. Greenpeacen näkökulmasta välttämättömiä, mutta mahdollisia 10 vuoden tavoitteita ovat mm. trooppisen metsäkadon pysäyttäminen ja ryöstökalastuksen lopettaminen.

  4. Tunnistakaa vaaralliset kynnysarvot ja harhapolut. Pohtikaa, miten äkillisten, peruuttamattomia seurausketjuja aiheuttavien muutosten mahdollisuus tulisi huomioida riskiarvioinneissa. Tunnistakaa harhapolut, joissa yhtä ongelmaa lähdetään paikkamaan toisella, kuten öljyä palmuöljyllä.

  5. Analysoikaa finanssikriisiin reagointia. Vuosina 2008-2009 maailman hallitukset mobilisoivat nopeasti biljoonia dollareita estääkseen finanssijärjestelmän romahtamisen. Mikä voisi mahdollistaa yhtä vakavan reagoinnin ekosysteemien romahduksen estämiseksi tai nälän poistamiseksi?

  6. Tehkää johtopäätöksiä ja konkreettisia suosituksia. Luetteloita ”kestävään kehitykseen” tai ”vihreään kasvuun” tähtäävistä toimista on jo valtavasti (ml. UNEP ja OECD). Niiden sijaan nyt tarvitaan poliittisia johtopäätöksiä ja suosituksia. Analysoikaa kestävän kehityksen menestystarinoita ja epäonnistumisia päätöksentekijöiden näkökulmasta.

  7. Vaatikaa ympäristösopimuksille muskeleita. Nykyinen ympäristösopimusjärjestelmä on hampaaton, mutta kauppasopimusten rikkomisesta seuraa tuntuvat sanktiot. Miten päättäjien tulee muuttaa tilanne? Mikä on hallitusten rooli suhteessa yrityksiin ja markkinavoimiin?

  8. Esittäkää rohkeita ratkaisuja yritysvastuun laajentamiseen. Monikansalliset yritykset ovat toisinaan taloudellisesti suurempia ja vaikutusvaltaisempia kuin hallitukset. Ei ole tavatonta, että ne käyttävät valtaansa kansainvälisen ja kansallisen ympäristölainsäädännön jarruttamiseen ja kilpailuttavat ”kilpailukyvyn” nimissä hallituksia siitä, kenellä on löysin ympäristö- ja työlainsäädäntö. Johannesburgissa 2002 hallitukset lupasivat kehittää lainsäädäntöä yritysvastuulle, mutta asia ei edennyt. Jos paneeli uskoo, että hallitusten tulisi määrätä yrityksille pelisääntöjä, eikä toisin päin, on sen esitettävä asiaan rohkeita ratkaisuja.

  9. Unohtakaa lumelääkkeet. Otan esimerkin: BKT:n rajallisuus hyvinvoinnin mittarina on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten ja vaihtoehtoisia mittareita on kehitetty. Olennaisinta ei nyt ole uuden, täydellisen kestävän kehityksen indikaattorin kehittäminen vaan se, mihin sitä käytettäisiin. Rohkeneeko paneeli esittää, että vihreää ”kasvua” tulisi mitata kestävän kehityksen indikaattorilukujen parannuksena, jolloin BKT:n kehitys olisi toisarvoista?

  10. Löytäkää tekijät. Kestävän yhteiskunnan rakentaminen edellyttää toimia monilla tasoilla – kuluttajista kuntiin, valtioihin, rahoittajiin jne. Onkin tärkeää, että paneeli ei vain ehdota toimenpiteitä vain "hallitusten" tai "meidän kaikkien" toteutettaviksi, vaan tarkentaa, kenen tulisi viedä mitäkin aloitetta eteenpäin. Miltä reilu vastuunjako näyttää? Kuinka pitkälle YK:n elimien vahvistaminen voi viedä?

 

Arvoisa presidentti. Politiikassa 10 vuotta hurahtaa nopeasti. Luonnontieteen valossa seuraavien 10 vuoden aikana on kuitenkin tapahduttava suuria.

Lykkyä tykö!

Kaisa Kosonen

Ilmastopoliittinen neuvonantaja
Greenpeace

P.S. Greenpeacen viralliseen lähetteeseen paneelille olette varmaan jo tutustunutkin, sekä yhteenvetoon lähetteistä.