Äänekosken sellutehdasinventointi lisää puun käyttöä Suomessa. Vaikka suurin osa tästä on kuitupuuta jota teoriassa voitaisiin saada suhteellisen luontoarvottomista nuorista metsistä, tarkoittaa miljoonien kuutioiden hakkuiden lisäys käytännössä myös tukkipuun hakkuiden kasvua. Se on uhka metsäluonnon monimuotoisuudelle, joka muutenkin on hätää kärsimässä. Uhkia voitaisiin torjua määrätietoisella ja riittävällä suojelulla, mutta sellaista Suomessa ei tehdä.

Ei tehdä, vaikka pitäisi ja vaikka on luvattu ja sitouduttu kansainvälisin sopimuksin. Suomi raportoi toukokuun alussa YK:n biodiversiteettisopimukselle toimista joilla  luonnon monimuotoisuuden väheneminen pitäisi saada pysähtymään vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteessa tuskin tullaan onnistumaan (kuten ei onnistuttu vuoteen 2010 mennessä, joka oli edellinen tavoite) sillä sekä poliittinen tahto että liike-elämän halu riittävästä panostamisesta metsiensuojeluun puuttuu. Valtion metsien suojelutavoitteita Etelä-Suomessa päätettiin juuri karsia merkittävästi, ja rahoitusta leikattiin myös yksityismetsien suojelusta.

Monimuotoisuusongelmat aiheuttava metsäteollisuus voisi kantaa kortensa kekoon, jos siellä haluttaisiin olla vastuullisia myös käytännössä eikä vain vuosikertomuksissa ja ympäristöraporteissa.

Mennäänpä nyt esimerkiksi Kokemäelle Satakunnan maakuntakaavassa suojeltuun pienenpieneen Plättilänmaankorven metsään. Alueella saa suojelumääräyksen mukaan tehdä vain suojeluarvojen säilyttämiseksi ja palauttamiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä.

21. toukokuuta 2014

Myrskyn kaatamia puita Plättilänmaankorven suojelualueella toukokuussa 2014. Näitä tukkeja UPM nyt havittelee tehtaalleen vastoin suojelumääräyksiä ja sertifioinnin sääntöjä. Kuvassa näkyy useita kantoja UPM:n aiemmin tekemästä hakkuusta, joka tehtiin vastoin viranomaisen lupaa. Kuva: Greenpeace/Risto Sauso



Vuonna 2011 myrsky kaatoi metsiköstä järeitä kuusia. Luonnontila parani, onhan lahopuun puute yksi keskeisimpiä syitä metsälajien uhanalaisuuteen. Mutta metsäyhtiö UPM päätti olla piittaamatta suojelumääräyksestä ja monimuotoisuudesta. Kaatuneet puut haettiin pois. Samalla kaadettiin myös pystyyn jääneitä puita. Kostea korpi sotkettiin raskailla metsäkoneilla. Luonto onneksi korjasi UPM:n tekemiä vahinkoja, kun seuraava myrsky joulukuussa 2013 kaatoi alueelta paljon lisää puuta. Nyt UPM on kertonut aikovansa palata hävittämään suojeluarvoja: loputkin suojelualueen puut pitäisi saada tehtaalle tänä keväänä.

Yhtiön metsät on sertifioitu kansainvälisesti korkeatasoisena tunnetulla FSC- järjestelmällä. Suomen FSC- metsissä Plättilänmaankorven kaltaisten kohteiden hakkaaminen on useilla eri säännöksillä kielletty. Se ei UPM:ää näytä varsinaisesti kiinnostavan. Ympäristöjärjestöille yhtiö kertoi toimiensa syynä olevan hyönteistuholain noudattaminen. Laki ei kuitenkaan ole tällaisilla suojelukohteilla voimassa, joten motiiviksi jää vain raaka-aineen hankinta, ja toisaalta tapaus paljastaa tietämyksen surkean tason yhtiössä. Tai mikä vielä pahempaa, asenneongelman.

Kyse kun ei ole mistään poikkeustapauksesta. Tuusulassa yhtiö avohakkasi suojelukohteen kokonaan, Hämeenlinnassa pilattiin vesiä ojittamalla ilman lupaa.

On jokseenkin käsittämätöntä että edelläkävijäksi pyrkivä firma, joka kehittelee näppäriä puuautoja ja  biopolttoaineita ei pysty huolehtimaan raaka-aineen hankinnastaan kunnolla. Vai onko se sittenkin yhdentekevää?

Matti Liimatainen