Hullu vuosi 1968. Ihmiset olivat kaduilla ja ilmassa oli vallankumouksen tuntua. Me julkaisimme White Albumin ja astronautti William Anders otti ehkä kaikkien aikojen merkittävimmän valokuvan.

Oli jouluaatto. Anders ja Apollo 8:n komentaja Frank Borman olivat juuri ensimmäisinä ihmisinä kiertäneet avaruuslennollaan Kuun ympäri. Silloin he näkivät pienen pienestä Apollo 8 avaruusaluksen ikkunasta jotain, mitä kukaan ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin.  Tämä näkymä oli yhtä aikaa tuttu ja silti niin vieras, mutta ennen kaikkea henkeäsalpaava kauneudessaan ja hauraudessaan.

”Voi Herran Jumala!” Borman huusi. ”Katso tuota näkymää! Katso kuinka maapallo nousee Kuun takaa. Uskomattoman kaunista!”

”Jim, onko sinulla värifilmiä?” Anders kysyi heti. ”Anna minulle nopeasti rullan värifilmiä.”

Noin minuutin ajan kaksi miestä peltipurkissa, melkein 400 000 kilometrin päässä kotoa, yrittivät kuumeisesti saada asennettua rullan Kodakia kameraansa. Kun tämä onnistui, Anders nosti kameransa kohti ikkunaa, painoi laukaisijaa ja ikuisti herkän kotiplaneettamme nousemassa hitaasti Kuun takaa.

Maannousu. Tällä kyseisellä kuvalla oli niin suuri vaikutus ihmisten maailmankuvaan, että sitä pidetään kansainvälisen ympäristöliikkeen alkukipinänä.

Tämä tapahtui yli 40 vuotta sitten ja se oli vain silmänräpäytys maailman historiasta – mutta sen jälkeen on tapahtunut monia merkittäviä asioita. Ainakin 800 000 vuoden ajan Pohjoinen jäämeri on ollut mantereen kokoisen jääpeitteen alla. Mutta nyt, vuosikymmeniä tuon valokuvan ottamisen jälkeen satelliitit kertovat Arktiksen jääpeitteen pienenevän vuosi vuodelta. Olemme menettäneet pohjoisnapaa ympäröivästä jääpeitteestä jo paljon. Näyttää siltä, että lapseni tulevat näkemään pohjoisnavalla täysin sulan meren. Saatan nähdä sen jopa itse.

Mieti sitä. Maannousu-kuvan ottamisen jälkeen olemme lämmittäneet maapalloa niin nopeasti, että se näyttää nyt täysin erilaiselta avaruudesta käsin. Kun olemme polttaneet fossiilisia polttoaineita ja aarniometsiä, olemme päästäneet ilmakehään niin paljon hiilidioksidia, että tämän päivän astronautit katsovat aivan eri planeettaa.

Eräs asia hämmentää minua suuresti. Kun merijää hupenee, öljyjätit ryntäävät paikalle. Sen sijaan, että he näkisivät sulavan jään vakavana varoituksena ihmiskunnalle, he näkevät vain Arktiksen merenpohjan alla olevan öljyn. He käyttävät hyväkseen jään katoamista päästäkseen poraamaan lisää öljyä, jonka polttaminen on aiheuttanut jään sulamisen. Fossiiliset polttoaineet ovat valloittaneet Maan jokaisen kolkan. Mutta koittaa hetki, jossain päin maailmaa, kun meille tulee eteen tilanne, että meidän täytyy sanoa ”Ei enää”. Minä uskon, että hetki on tullut ja paikka on Arktis.

Siksi lähdin mukaan Greenpeacen kampanjaan, jonka tavoitteena on perustaa maailmanlaajuinen suojelualue pohjoisnavan ympärille ja kieltää öljynporaus ja teollinen kalastus arktisilla vesillä. Minun nimeni on niiden, ainakin kahden miljoonan nimen joukossa, jotka Greenpeace vie aikakapselissa pohjoisnavalle merenpohjaan, neljän kilometrin syvyyteen. Liitymme yhteen suojellaksemme Arktiksen kaiken maapallon elämän tähden.

Yhdessä kuukaudessa yli miljoona ihmistä on liittynyt Arktiksen pelastajiin www.savethearctic.org -sivulla. Mutta, jos et ole vielä allekirjoittanut niin voit vielä saada nimesi mukaan pohjoisnavalle.

Ja jos sinä, niin kuin minäkin, olet haltioitunut vastustamattomista Arktiksen eläimistä, haluat varmasti liittyä Arctic Rising -verkkokampanjaan Arktiksen pelastamiseksi. Sivustolla voit liittyä yhteen viidestä eläinjoukkueesta – jääkarhujen, pöllöjen, naalien, mursujen tai sarvivalaiden joukkueeseen. Kun olet liittynyt joukkueeseen, yritätte yhdessä saada värvättyä lisää ihmisiä liittymään joukkoonne – kilpailette muiden joukkueiden kanssa kilpajuoksussa Arktiksen pelastamiseksi. Tätä voi verrata Maannousuun, jossa yritämme saada aikaan uuden joukkoliikkeen, joka vetää viivan jäähän ja kertoo saastuttajille ”Te ette tule pidemmälle”. Nyt minun tarvitsee enää vain päättää, mihin eläinryhmään liityn.

Arvasit oikein. Minä olen mursu.

SIR PAUL MCCARTNEY