11. marraskuuta 2013

Hirmumyrsky alkaa täältä, lukee Greenpeacen aktivistien puolalaiseen hiilivoimalaan heijastamassa tekstissä 9. marraskuuta 2013 Varsovassa alkaneiden ilmastoneuvottelujen edellä. © Konrad Konstantynowicz / Greenpeace

Tiedättehän katastrofielokuvista sen vaiheen, missä kaikki on vielä näennäisesti hyvin? Elokuvan päähenkilö puuhastelee jotain arkista, ikkunasta kajastaa lempeä valo, eikä mihinkään ole kiire. Hän on saanut varoituksia lähestyvästä uhasta, mutta on jättänyt ne huomiotta. Samaan aikaan toisaalla katastrofi on jo alkanut kehittyä ja vyöryy kohta päälle. Loppuelokuva onkin pelkkää selviytymistaistelua.

Katsoja miettii, miksi se ei huomaa noita signaaleja. Miksi se ei tee mitään?

Tänä vuonna olemme saaneet monia varoituksia pahenevasta ilmastokaaoksesta. Tammikuussa Australian Ilmatieteen laitos joutui lisäämään lämpötilakarttaansa uuden lilan värin, kun ennätyshelteet nostivat lämpötilan paikoin yli 50 celsiusasteen. Uutiskuvissa ihmiset taistelivat tulimeren keskellä.

Toukokuussa tutkijat ilmoittivat, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ylittänyt 400 miljoonasosan (ppm) rajan. ”Pelottavaa”, tiivisti pitoisuuksia mittaava Ralph Keeling.

Heinäkuussa Maailman ilmatieteen järjestö totesi viime vuosikymmenen olleen mittaushistorian lämpimin ja todellinen ”äärimmäisten sääilmiöiden vuosikymmen”. Syyskuussa ilmastopaneeli IPCC varoitti, että arktinen merijää on sulanut huomattavasti arvioitua nopeammin ja että Grönlannin mannerjään keskimääräinen sulamistahti oli kuusinkertaistunut vuosikymmenessä.

Nyt Varsovan ilmastokokouksen alla Filippiineille iskenyt taifuuni Haiyan
on todennäköisesti tunnetun historian voimakkain maihin rantautunut hirmumyrsky. Monet tutkijat arvioivat ihmisen aiheuttaman merten lämpenemisen ja merenpinnan nousun kasvattavan taifuunien tuhovoimaa.

Toisaalta meitä on muistutettu, että toivoa on – ja ratkaisuja. YK:n ympäristöohjelma, Maailmanpankki, IPCC ja muut ovat alleviivanneet, että vielä ei ole liian myöhäistä torjua katastrofaalista ilmastonmuutosta – jos pistämme päästövähennyksiin vauhtia. Uusiutuvat energialähteet ovat tehneet läpimurron ennakoitua nopeammin ja kivihiilen kulutus saattaa olla taittumassa. Viime vuonna globaalien hiilidioksidipäästöjen kasvu hidastui selkeästi.

On mielenkiintoista nähdä, missä määrin tosimaailman tapahtumat heijastuvat tänään alkaviin YK:n ilmastoneuvotteluihin. Varsovan kokouksen asialistalla on muun muassa
•    Päästövähennysten lisääminen ennen vuotta 2020
•    Pariisissa 2015 solmittavan, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan ilmastosopimuksen pohjustaminen
•    Kehitysmaille luvatun pitkän aikavälin ilmastorahoituksen toteuttaminen
•    Järjestelmä ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen korvaamiseksi

YK:n kokoukset voivat tuottaa läpimurtoja vain, jos maiden kannoissa tapahtuu muutoksia. Kun katsoo, mitä isoimmissa saastuttajamaissa on tapahtunut lähiaikoina, toivoa herättävää kehitystä on tapahtunut muun muassa Kiinassa ja Brasiliassa, kun taas teollisuusmailla tuskin on uutta tuotavaa Varsovaan. Niinpä kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välinen kyräily jatkunee Varsovassa ja kaiken kaikkiaan kokouksen tulosten ennuste ei ole ylevä. Uskon kuitenkin, että seuraavien kahden vuoden aikana, 2015 takarajan lähestyessä, kansainvälinen ilmastopolitiikka tulee piristymään. Tulemme näkemään uusia avauksia Kiinalta, EU:lta ja muilta isoilta päästäjiltä.

IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Patchauri kehotti lauantaina kansalaisliikkeitä painostamaan hallituksiaan yhä voimakkaammin, jotta muutosta saataisiin aikaiseksi. Kyllä, juuri näin! Siitä oli kyse myös Sini Saarelan ja muiden Greenpeace Internationalin aktivistien arktista öljynporausta vastustavassa mielenosoituksessa.

Kansalaistoiminta fossiilisia polttoaineita vastaan eri puolilla maailmaa on kasvamassa. On ollut upeaa nähdä, miten myös suomalaiseen ilmastokeskusteluun on tullut mukaan monia uusia idearikkaita toimijoita ja järjestöjä.

Barrikadeille! Kukin tavallaan.

KAISA KOSONEN