12. marraskuuta 2012

Greenpeacen aktivistit kiipesivät ELY-keskuksen seinälle banderollin kanssa, jossa luki "Kainuun ELY-keskus myyty Talvivaara OY:lle". © Greenpeace / Aino Tuomi-Nikula


Talvivaarassa on tapahtunut. Perustettava yhtiö rakentaa maailman suurimman bioliuotukseen perustuvan kaivoksen ilmastoalueelle, jossa vastaavaa ei ole koskaan kokeiltu. Pieni viranomaisyksikkö Kainuussa yrittää hoitaa vasta perustetun yhtiön luvat ja valvonnan.

Bioliotuksen kokeilu Suomen kosteassa ilmastossa ei mene niin kuin piti. Vesikiertoa ei saada hallintaan, ja saastunutta ylijäämävettä kertyy niin paljon, että suunnitellut varoaltaat eivät riitä. Rahaa hankkeeseen on sijoitettu niin paljon, että toiminnan keskeyttämistä ja bioliuotusprosessin alasajoa ei edes harkita. Yhtiö aloittaa uhkapelin ympäristön kustannuksella, ja yhtiötä valvovalla naurettavan vähillä resursseilla toimivalla valvontaviranomaisella, Kainuun ELY-keskuksella ei ole mitään mahdollisuuksia edes tietää, mitä kaikkea Talvivaarassa tapahtuu. Eikä luultavasti myöskään halua. Kaivoksessa on töissä satoja ihmisiä alueella, jossa kaikki tuntevat kaikki.

Siinä vaiheessa kun ympäristötuho marraskuussa 2012 tapahtui, Talvivaaran hajuhaitat, kriitikoiden vaientaminen lintukuolemien jälkeen ja vesistöjen pilaantuminen olivat jo yleistä tietoa. Kun yhtiön törkeän piittaamattomuuden takia kipsisakka-allas murtui ja aiheutti yhden Suomen historian suurimmista ympäristöonnettomuuksista, oli selvää, ettei ihmisillä ollut enää oikeutta jättää sievää yhteiseloaan elävää piittaamatonta yhtiötä ja kyvytöntä valvojaa rauhaan.

Onnettomuustutkintakeskus havaitsi aivan oikein, ettei Kainuun ELY-keskus ollut pystynyt tunnistamaan onnettomuusriskiä. Eikä pystynyt ottamaan johtovastuuta. Tilanne oli sama kuin pikkukunnan vapaapalokunnan olisi pitänyt johtaa suuren tehdaspalon sammutusta.

Jos 5 992 kansalaisen sähköpostilla lähettämä vaatimus törkeästi ympäristön kanssa uhkapeliä pelanneen kaivoksen toiminnan lopettamisesta todella ”oli omiaan vaikeuttamaan onnettomuustilanteen hoitamista”, jollekin olisi varmaan ely-keskuksessa tullut mieleen soittaa Greenpeacen Helsingin toimistoon ja pyytää sulkemaan sähköpostivetoomus. Uskon tosin, että Suomessa kiireelliset viranomaistehtävät eivät ole ELY-keskusten johtajien ja kirjaamojen sähköpostilaatikoiden varassa.

Nämä yli viisituhatta ihmistä tekivät sen mitä pitikin. Heidän vaatimuksensa on edelleen voimassa. Talvivaaralla ei ole edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Bioliuotusprosessin alasajo on aloitettava ja vesien puhdistus aloitettava heti. Yhtiö on asetettava konkurssiin, konkurssipesän varat on käytettävä kokonaisuudessaan ympäristön siivoamiseen – ei velkojien saataviin – ja budjettivaroista varattava loput rahat siivoamiseen, joka varmasti työllistää Kainuussa vielä vuosikausia.

JUHA AROMAA