Aamun Helsingin Sanomissa Ilmatieteen laitoksen meteorologi kommentoi Yhdysvalloissa ennennäkemättömän katastrofin aiheuttaneen Sandy-hirmumyrskyn syntymekanismia ja totesi, että vaikka hirmumyrskyn syntyyn ovat vaikuttaneet monet tekijät, ei myrskyn syynä ole ilmastonmuutos.

Pitkään ilmastotutkijat ovat korostaneet, ettei yksittäisten sääilmiöiden kytkeminen ilmastonmuutokseen ole mahdollista. Tieteellisesti tarkasteltuna tämä on juuri näin. Aivan yhtä tieteellisesti perusteltua on kuitenkin sanoa, että ilmastonmuutos tekee myrskyistä aiempaa voimakkaampia ja että ilmastonmuutos lisää äärimmäisten sääilmiöiden todennäköisyyttä. Yhä useampi ilmastotieteilijä on myös ryhtynyt julkisesti nostamaan esiin ilmastonmuutoksen yhteyttä viimeaikaisiin äärimmäisiin sääilmiöihin.

Scientific American -lehden sääilmiöihin perehtynyt toimittaja Mark Fischetti on lehden blogissa avannut ilmastonmuutoksen yhteyttä muun muassa Sandy-hirmumyrskyyn. Fischettin mukaan Sandy voimistui liikkuessaan Yhdysvaltain rannikolla, missä lämmin merivesi pumppasi energiaa pyörteeseen. Todella suureksi Sandy kuitenkin kasvoi kun, kylmä suihkuvirtaus kääntyi Kanadasta etelään kohti Yhdysvaltojen itäosia. Tämä kylmä virtaus lisäsi myrskyn energiaa entisestään.

Pohjois-Atlantin ja eteläisen Jäämeren päällä sijaitseva laaja korkeapaineen keskus käänsi kylmän virtauksen etelään Kanadasta. Tähän taas vaikuttaa ilmiö, jota kutsutaan Pohjois-Atlantin oskillaatioksi (North Atlantic Oscillation, NAO). Pohjois-Atlantin oskillaatio on ilmiö, joka vaikuttaa myös Suomen kesiin ja talviin. Sitä mitataan indeksinä, joka saadaan Islannin ja Azorien välisestä ilmanpaine-erosta. Jos indeksi on positiivinen, Islannin matalapaineet ovat tavanomaista syvempiä ja Azorien korkeapaineet tavanomaista voimakkaampia. Silloin Pohjois-Eurooppaan tulee meille kovin tuttuja sateita tuovia matalapaineita. Jos se on negatiivinen, Pohjois-Eurooppaan tulee talvella kylmää ilmaa. 1980-luvulta lähtien Pohjois-Atlantin oskillaatio on ollut enimmäkseen positiivinen.

Tämä tilanne saattaa nyt olla muuttumassa. Viimeaikaisten tutkimusten  mukaan Pohjois-Atlantin oskillaatio on yhteydessä arktisen jääpeitteen sulamiseen. Koska arktinen jääpeite on ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sulanut ennätyspieneksi, Pohjois-Atlantin oskillaatiota kuvaava indeksi on entistä suuremmalla todennäköisyydellä negatiivinen, mikä tekee etelään koukkaavista suihkuvirtauksista aikaisempaa todennäköisempiä ja yleisempiä.

Fischettin mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyjen voimistumiseen myös merien lämpenemisen kautta. Lämpimät meret lataavat myrskyihin entistä enemmän energiaa ja siten voimistavat niitä. Helsingin Sanomien uutisessakin Ilmatieteen laitoksen meteorologi totesi, että syntyäkseen Sandyn kaltainen hirmumyrsky tarvitsee ainakin 26,5 asteisen meren.

Maailman kuuluisimpiin ilmastotutkijoihin lukeutuvan James Hansenin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutus lisääntyviin kuivuuskausiin pystytään osoittamaan myös mittaussarjoista. Enää kysymys ei siis ole vain mallinnuksen perusteella tutkituista yhteyksistä. Hansenin mukaan ”analyysit osoittavat että enää ei riitä, että puhutaan ilmastonmuutoksen kasvattavan äärimmäisten sääilmiöiden todennäköisyyksiä ja toistellaan yksittäisten sääilmiöiden ja ilmastonmuutoksen kytkemisen mahdottomuutta. Analyysimme osoittavat että lähimenneisyyden äärimmäisille sääilmiöille ei ole käytännössä muuta selitystä kuin ilmastonmuutos.”

Blogissaan Fischetti myös lainasi Minnesotan yliopiston ympäristöinstituutin johtajan Jonathan Foleyn twiittausta: ”Voiko tällainen myrsky syntyä ilman ilmastonmuutosta? Kyllä, monien muuttujien summana. Onko myrsky voimakkaampi ilmastonmuutoksen vuoksi? Kyllä.”

Tutkimustiedon lisääntyessä yhä useampi tutkija ja toimittaja uskaltaa tieteellisiin tutkimuksiin perustuen todeta, että ilmastonmuutos aiheuttaa suuria myrskyjä. Ilmastohiljaisuuteen ei ole enää aikaa, koska sillä aikaa kun kiistelimme yksityiskohdista, ilmasto muuttui jo.

 

Lue myös Juha Aromaan erikoisartikkeli 'Ilmastonmuutoksen viisi varoitusta'.