Jorma Ollila lienee yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista. Istuuhan hän maailman suurimman yrityksen hallituksen johdossa.

Meidän Jore.

Vaan mitenkä Ollila vaikutusvaltaansa käyttää? Ajaako hän Shellille raikasta, vastuullista agendaa ja uusia tuulia, kuten on haastatteluissa antanut ymmärtää? (Muistattehan tuon legendaarisen haastattelun Hesarin sunnuntaisivuilla tammikuussa 2007, jolloin Ollila puhui muuttuneista asenteista, energiatehokkuudesta ja maapallon kantokyvystä.)

Yhdysvalloissa väännetään parhaillaan kättä ensimmäisistä kansallisista päästörajoituksista. Kuinka ollakaan, öljy- ja kaasualan yritykset suunnittelevat masinoivansa lavastettuja mielenosoituksia päästörajoituksia vastaan. Tähän saastuttamisen vapautta ajavaan mahtikerhoon, American Petroleum Instituteen (API) kuuluu myös Shell.

Suunnitelman vuodettua julkisuuteen Shell on ilmoittanut, ettei se osallistu sen toimeenpanoon. Puljusta tai sen agendasta Shell kuitenkaan ei ole irtisanoutunut, ja sen työntekijät voivat kuulemma osallistua mielenosoituksiin, jos haluavat.

Viime vuoden lokakuussa Jorma Ollila kävi Suomessa esittelemässä Shellin energiaskenaarioita vuodelle 2050. Yleisölle esitettiin kaksi tulevaisuuskuvaa, joista ensimmäinen, Scramble, havainnollisti nykymenon jatkumista toinen, Blueprints, kuvasti Shellin "valoisaa" tulevaisuusvisiota. Valitettavasti Ollilan sana on Suomessa pyhä ja vain harva arvovaltaisesta suomalaisyleisöstä tuntui tajuavan, että todellisuudessa Shellin Blueprints-skenaariokin on todellinen kauhuskenaario: energiasektorin hiilidioksidipäästöt olisivat vuonna 2050 - siis yli 40 vuoden päästä - yhä nykytasolla!

IPCC:n arvioiden mukaan maailman päästöt pitäisi saada vuoteen 2050 mennessä alle viidesosaan nykyisestä, jos maailman keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa hyvällä todennäköisyydellä alle kahden asteen vaararajan. Toisin sanoen jäljellä oleva "päästövara" on käytetty jo 20 vuodessa, jos päästöt pysyvät nykytasolla, kuten Naturessa hiljattain julkaistu artikkeli havainnollisti. Maailman 78 haavoittuvinta maata haluaa ymmärrettävästi nähdä tätäkin nopeampia leikkauksia, sillä niille jo puolitoista astettakin on liikaa.

Shell on perinteinen öljy-yhtiö, vaikka Ollilalla kuorruttaisi. Näyttöjen perusteella se ei aja nopeita päästöleikkauksia tai politiikkaa, joka loisi pohjan puhtaan ja energiapihin teknologian läpimurrolle, vaan se ajaa lainsäädäntöä, joka takaa fossiilisille polttoaineille kysynnän jatkossakin.

Jore hei, mitä sun visioille kävi?

Kaisa