Ilmansaasteita Kiinassa, Pekingissä vuonna 2013, tammikuun 13. päivänä. © Greenpeace / Wu Di

 

Kirjoitan tätä Greenpeacen Pekingin toimistolta, jonka ikkunoista aukeaa ruskean harmaa maisema jo kuudetta päivää. Säätiedotus kertoo päivän olevan aurinkoinen, mutta aurinkoa ei näy paksun saastepilven alta. Ilmansaasteet ovat taas yli arviointiasteikon, 50 kertaa pahemmalla tasolla kuin Suomessa.

Yhä useammat ihmiset kadulla pitävät hengityssuojaimia, huolestuneimmat jo kahta päällekäin. Toimistossa vieressäni hurisee ilmanpuhdistin, silti sisällä voi olla puolet ulkoilman saastemääristä. Käytävillä ja sosiaalisessa mediassa käydään tänään keskustelua siitä, onko Peking enää asumiskelpoinen, saasteiden keuhkosyöpäriski on noussut vihdoin keskusteluun. Käytävällä hiilikampanjamme edustajia haastatellaan taas kerran Kiinan televisioon. Kiina kokee nyt hyvin konkreettisesti mitä fossiiliset polttoaineet tekevät planeetalle. Paradoksaalisesti ilman saastuminen Pekingissä voi vaikuttaa vähentävästi globaaleihin ilmastopäästöihin.

Kun olen vuosien varrella puhunut siitä, mitä olen Kiinassa nähnyt, olen törmännyt epäuskoon ja taskusta on kaiveltu Kiina-korttia. Kiinalaisethan, näinhän Kiina-korttia käyttävät väittävät, eivät ole huolissaan ilmastosta eivätkä välitä muustakaan ympäristöstä, miksipä meidänkään pitäisi vaivautua. Tämän tarinan yleisyys tekee haastavaksi kertoa muutoksesta, joka Kiinassa on tapahtumassa. Vielä kolme vuotta sitten kiinalaiset kadunmiehet jopa luulivat harmautta sumuksi, eikä mikään taho nähnyt syytä valistaa heitä. Nyt sinnikkään kampanjoinnin jälkeen, kiinalaisilla on kännyköissään reaaliaikaista dataa ulkoilman pienhiukkas-pitoisuuksista, ja media pursuaa tietoa saasteiden terveysvaikutuksista.

Vaurastuvan keskiluokan huoli erityisesti lastensa terveydestä on kahden vuoden aikana nostanut ilmansaasteet keskushallinnon poliitiikan keskiöön. Koska keskiluokan tyytyväisyys on hallinnon avain valtaan, tämä on jo muuntamassa maan energiapolitiikkaa hiilen suhteen, joka on suurin saasteiden lähde. Monet Kiinan teollistuneiden provinssien johtajat, joiden tehokkuutta arvioidaan nyt myös ympäristökriteerein, ajavat virallisesti hiilen kulutuksen leikkaamista, ja osa on jopa uhkannut potkuilla alaisiaan, jotka kasvattavat kulutusta.

Kyseessä on täydellinen U-käännös parin vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa vain BKT:n kasvu oli provinssien johtajien menestyksen mittari. Mutta iso maa kääntyy hitaasti. Tiukoista tavoitteista huolimatta päästöjä ei vielä ole saatu kuriin, kuten ikkunasta katsomalla voi todeta.

Hiilen pienhiukkaset vaikuttavat ilmastopolitiikkaan

Kiinan muutos ei voisi tulla kyllin nopeasti. Kaksi kolmasosaa maailman energiaperäisten hiilidioksidipäästöjen kasvusta vuosina 2007 - 2012 on tullut Kiinan hiilestä. Vaikka Kiinan päästöt ovat olleet henkeä kohden alhaisella tasolla, nyt päästöt ovat henkeä kohden nousseet jo Euroopan unionin tasolle.

On selvää, että ilman Kiinan suunnanmuutosta ilmaston suojelemisesta ei tule mitään. Silti, vaikka Kiinasta on tullut suurin päästäjä se argumentoi aivan perustellusti, että suurin historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta on fossiilisten polttoaineiden käytöllä vaurastuneilla Euroopan valtioilla ja Yhdysvalloilla. Vauraammassa asemassa olevien länsimaiden pitää pystyä vielä tiukempiin päästövähennyksiin kuin mitä Kiinalta kannattaa välittömästi vaatia. Kiista historiallisesta ja nykyisestä vastuusta onkin johtanut pattitilanteeseen ilmastoneuvotteluissa. Miten nämä isot päästäjät voisivat löytää yhteisen sävelen?

Tutkimusten valossa kiinalaiset ovat olleet ilmastosta jopa enemmän huolissaan kuin yhdysvaltalaiset, mutta eivät ole yhdistäneet ongelmaa omaan hiilenkäyttöönsä. Nyt hiilen vaikutukset tunkevat kansalaisten keuhkoihin. Se luo kritiikkiä hiilen käyttöä kohtaan konkreettisemmin kuin mikään ilmastovalistus.

Kiinan hallituksen ilmansaasteiden vähennysohjelma rajoittaa hiilen käyttöä jo nyt. Tämä olisi ratkaisevan tärkeää myös ilmastolle. Kiinan päästöjen kasvun kääntäminen laskuun viiden vuoden sisään sekä tiukat päästövähennykset Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa mahdollistaisivat kansainvälisen energiajärjestön skenaarioiden valossa kahden asteen päästöuralle pääsemisen ja säilyttäisivät toivon pahimpien ilmastonmuutoksen vaikutusten välttämisestä.

Vähän pitemmällä tähtäimellä, jotta kahden asteen tavoitteessa pysyttäisiin, Kiinan päästöjen pitää pysähtymisen jälkeen lähteä tiukkaan laskuun, ja muidenkin isojen päästäjävaltioiden pitää tulla talkoisiin mukaan.

Mitä Kiinassa tapahtuu hiilen kulutukselle?

Kiina kuluttaa jo puolet maailman hiilestä ja kulutus on kasvanut 2002 jälkeen lähes kymmenen prosenttia vuodessa viime vuosiin saakka. Puolet Kiinan hiilestä kuluu raskaassa teollisuudessa sekä raaka-aineena että energialähteenä, toinen puoli sähköntuotannossa. Kiinan teollisuuden kasvun hidastuminen ja hallituksen ilmanlaatuohjelma ovat saaneet hiilen kokonaiskulutuksen kasvun hidastumaan. Virallisten tilastojen mukaan jo vuonna 2012 hiilen kulutuksen kasvu putosi 2,8 prosenttiin ja viime vuonna 3,7 prosenttiin.

Useissa isoissa provinsseissa hiilenkulutus jopa väheni sekä talouden rakennemuutoksen että raskaan teollisuuden hidastuneen kasvun takia. Tässä oli osansa myös hallituksen ilmanlaatuohjelmalla, jonka takia 12 Kiinan teollisuusprovinssia on asettanut tavoitteen vähentää tai rajoittaa hiilen kulutusta vuoteen 2017, joukossa Kiinan suurimpia hiilen kuluttajia. Ohjelma on nyt levinnyt myös läntisiin provinsseihin, joiden hiilen kulutus on vielä ollut kasvussa.

Terrakottasotilaistaan tuttu Sha'anxi asetti hyvin kunnianhimoisen hiilenkulutuksen vähennystavoitteen, joka kääntäisi hiilen kulutuksen trendin alaspäin. Myös Koillis-Kiinan Liaoning ilmoitti yllättäen tällä viikolla hiilen kasvun rajoittamisesta.

Kokonaisuudessaan hallitus asetti tämän vuoden tavoitteeksi vain 1,6 prosentin kasvun hiilen kulutukselle, mikä olisi hitain kasvu neljääntoista vuoteen. Kaiken kaikkiaan provinssien hiilitavoitteiden ilmastovaikutukset vastaavat Euroopan unionin Kioton päästövähennysten mittakaavaa, mutta ainakaan vielä ne ole ilmastotavoitteita vaan pienhiukkastavoitteita.

Tavoitteiden totetuttamisesta käydään vielä kova kamppailu. Tällä viikolla Pekingin köhiessä sakeassa savusumussa, naapuriprovinssi Hebei, jossa valtaosa Kiinan terästeollisuudesta sijaitsee, koki painetta näyttää vähentävänsä teollisuuden hiilenkulutusta ja räjäytteli jo aiemmin suljettujen tehtaiden piippuja näytöksenomaisesti. Tämä ei tietenkään auta, jos samaan aikaan vieressä uusia terästehtaita rakennetaan suljettujen tilalle.

Voiko uusiutuva energia pysäyttää hiilivoiman kasvun?

Sähköntuotannon puolellakin hiilen asema on hitaasti heikkenemässä. Hiilivoima on ollut ehdottomasti suurin sähköntuotantomuoto, joka kattoi viime vuonna noin 73 prosenttia kulutuksesta. Suoraavaksi suurin sähkölähde, vesivoima kattoi vain noin 17 prosenttia. Seuraavina tulivat kaasuvoima, viiden prosentin, tuulivoima 2,6 prosentin, ydinvoima 2,1 prosentin ja aurinkosähkö 0,2 prosentin osuudella kulutuksesta.

Uusiutuvat energialähteet etenevät Kiinassa ennätystahtia, mutta eivät vielä tarpeeksi nopeasti. Hiilivoiman käyttö on pudonnut yli kymmenen prosentin kasvutahdista, ja vuonna 2012 kasvu pysähtyi lähes täydellisesti, kun vesivoima korvasi hiilivoiman kasvua ja sähkönkulutuksen kasvu hidastui.

Viime vuonna hiilivoima kuitenkin nousi uudestaan 6,7 prosentin kasvuun. Vesivoima lisäsi tuotantoaan suhteellisen vähän, vain 32 terawattituntia, ja sähkönkulutuksen kasvu oli nopeampaa. Jopa tuulivoima kasvatti tuotantoaan vesivoimaa enemmän, 40 terawattituntia, toiseksi eniten kaikista sähköntuotantomuodoista. Ydinvoima kasvoi vain noin 12 terawattituntia häviten selvästi tuulivoimalle tuotannon kasvutahdissa. Aurinkosähköä, johon viime vuonna investoitiin maailmanennätystahtia, syntyi vielä suhteellisen vähän, 8,7 terawattituntia, eikä suurin osa uudesta kapasiteetista ehtinyt vielä viime vuonna tuottaa sähköä.

Viime vuonna tuulivoiman, auringon ja vesivoiman tuotannon lisäys on siis yhteensä noin 77 terawattituntia. Tämä vastaa noin 30 prosenttia hiilivoiman lisäyksestä, joka oli viime vuonna 265 terawattituntia.

Nopeasta kasvusta huolimatta kestää vielä ehkä noin viisi vuotta ennen kuin tuuli- ja aurinkosähköllä korvattaisiin hiilivoiman vuotuinen kasvu. Siksi myös sähkön kulutukseen pitää puuttua. Sähkön hukkakäyttö vaikkapa rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä on Kiinassa niin ilmeistä, että tehostamiseen on tavattomasti mahdollisuuksia.

Nyt kun olen saanut kirjoitukseni loppuun, tuuli Pekingissä on kääntynyt pohjoiseen ja on jo ajanut ilmansaasteet pois. Kuuden päivän jälkeen pienhiukkassaasteet ovat pudonneet muutamassa tunnissa Helsingistä tutulle tasolle. Saaste-episodin aikana ympäristöministeriön tarkastajat on vierailleet Pekingin naapurissa Hebeissä ja huomanneet, että saasterajoituksista ja piippujen räjäytyksistä huolimatta viereisiä terästehtaita on käytetty täysillä. Nyt yhtiöitä uhkaa ”ankara rangaistus”. Katsotaan nyt. Valitettavasti tuuli on edelleen Pekingissä ainoa taho, joka puhdistaa ilmaa tehokkaasti.

HARRI LAMMI