19. syyskuuta 2012

Sähköistä joukkoliikennettä Frankfurtissa. © Steve Morgan / Greenpeace

Ihmisellä on tarve liikkua. Näin sanottiin myös kutsussa Greenpeacen seminaariin, jossa pohdittiin mahdollisuuksia pysäyttää ilmastonmuutos liikenteen paremman energiatehokkuuden avulla.

Sitä ei kiistä kukaan, etteikö ihmisellä olisi tarve liikkua. Mutta Liikenteen tutkimuskeskus Vernen tutkija Heikki Liimatainen avasi hyvin silmät pohtimaan, kuinka pitkän matkan.

Hieman yleistäen ihmiset tekevät kaikissa kulttuureissa yhtä paljon matkoja – noin kolme kappaletta päivässä – ja käyttävät niihin yhtä paljon aikaa – noin tunnin päivässä. Se, mikä muuttuu, on matkan pituus ja kulkuneuvo. Suomessa yhden matkan pituus on venynyt 18 kilometriin ja 58 prosenttia matkoista tehdään henkilöautolla.

Professori Matti Juhala oli pessimistinen, kun arvioidaan, kuinka nopeasti konepellin alla tapahtuu parannusta. Ainakaan ilman poliittista ohjausta ei näytä siltä, että polttomoottori olisi matkalla museoon.

Mitä siis voi tehdä? Liimataisen esityksessä oli kaksi selkeää vastausta. Lyhennetään matkoja ja ajetaan vähemmän autolla. Matkojen lyhentäminen on pitkän tien takana, koska se vaatii yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Se on kuitenkin pakko tehdä, ja jo kevyelläkin kaupunkirakenteen muuttamisella saadaan aikaan parannusta. Kukaan ei esimerkiksi aja 20 kilometrin päähän terveyskeskukseen, jos ei ole pakko.

Toinen keino on nopeuttaa joukkoliikennettä suhteessa henkilöautoon. Tutkimus osoittaa, että ihminen valitsee joukkoliikenteen, jos se on ovelta ovelle yhtä nopeaa kuin henkilöautolla ajo. Tämä saadaan aikaan kahdella tavalla: nopeuttamalla joukkoliikennettä tai hidastamalla henkilöautoja. Joukkoliikenteen nopeuttamiseen on monia keinoja: esimerkiksi rakentamalla kiskoille nopeaa joukkoliikennettä ja avaamalla kaistoja busseille. Henkilöautoja voi hidastaa ajokielloilla ja pysäköintipaikkojen vähentämisellä.

Varsin realistisilla muutoksilla henkilöautoliikenteen päästöistä saataisiin pois Suomessa 60 prosenttia. Pitäisi saada henkilöautoliikenteen osuus kaikista matkoista noin 50 prosenttiin, keskimatka 18 kilometristä 15 kilometriin, autojen keskimääräinen matkustajamäärä 1,4 kulkijasta 1,6 kulkijaan ja autoja tehokkaammiksi (pienemmiksi). Tässä on toivoa. Joukkoliikennelogistikko Tero Rämä Kouvolasta lisäsi toivoa kertomalla, että autoistuneessa ja yhdyskuntarakenteeltaan hajanaisessa kuntaliitosten synnyttämässä uudessa Kouvolassa on saatu jopa keski-ikäisiä miehiä astumaan bussiin.

Sen sijaan toivoa ei näytä olevan biopolttoaineissa liikenneongelman ratkaisuksi. Liikenneministeri Kyllönenkin totesi, etteivät kaikki biopolttoaineet ole ympäristöystävällisiä, ja niistä pitäisi päästä pois. Varsinkin kun ilmastonmuutos vie jo viljasatoja ja uhkaa ruoan saantia, muun muassa Euroopan komissio ymmärtää, että ruoan paikka ei ole polttomoottorissa.

Loppujen lopuksi varsin vaatimattomat muutokset ihmisten tekemien matkojen pituuteen sekä autoliikenteen maltillinen siirtäminen jalkakäytäville, pyöräteille ja joukkoliikenteessä ennen kaikkea sähköiseen liikenteeseen auttavat jo paljon. Kun saadaan sähköjuna ja sähköauto kulkemaan vesi-, tuuli- ja aurinkovoimalla, ja maailman jäljelle jäävät lentokoneet, laivat ja raskas polttomoottoriliikenne kestävillä biopolttoaineilla ja biokaasulla, energiavallankumous alkaa olla tehty.

JUHA AROMAA