11. marraskuuta 2010

Aktivistit kiipesivät Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennustyömaalle osoittaakseen turvallisuuspuutteet voimalan valvonnassa keväällä 2007. © Greenpeace / Nick Cobbing

 

Tänään tuli julkisuuteen tieto, että Pyhäjoen ydinvoimahanke on myöhässä jo ennen alkamistaan. Hanhikivi saa hetken huokaista helpotuksesta, rakennustöitä ei olla aloittamassa ennen vuoden 2014 alkua. Toisen Iisakin kirkon Olkiluoto 3:n valmistumista tuskin uskalletaan enää ennustaa.

Ydinvoimaa ei suunnitella rakennettavaksi huvin vuoksi. Reaktoreilla olisi tarkoitus tehdä sähköä. Herääkin kysymys, miksi Suomen energiantuotanto on jysähtämässä aikansa eläneeseen ja vaaralliseen tekniikkaan, kun muu maailma kiihdyttää investointejaan uusiutuvaan energiaan - ja saa aikaan uutta sähköntuotantoa nopeasti. Meidän on päästävä nopeasti eroon fossiilisesta energiasta. Kuinka kauan meillä on varaa odottaa korvaavaa energiaa? Olkiluoto 3:n päätöksestä on nyt kulunut vuosikymmen eikä sieltä ole pistorasiaan tullut yhtään mitään. World Nuclear Status Reportin mukaan maailmassa on yhdeksän reaktoria, jotka ovat olleet ”rakenteilla” yli 20 vuotta ja neljä, joita on rakennettu yli kymmenen vuotta.

Muut Euroopan maat tekevät yksi toisensa jälkeen päätöksiä ydinvoimasta luopumisesta. Italiassa kytkettiin viime vuonna 9,3 gigawattia aurinkovoimaa, Saksassa 7,5 gigawattia. Sähköntuotannosta uusiutuvalla energialla tuotettiin jo viidennes, ydinvoimalla vain 11 prosenttia.

Nyt ennen kaikkea E.ON:in – mutta myös muiden Fennovoiman osakkaiden - olisi nopeasti vedettävä johtopäätös ja vetäydyttävä Pyhäjoen hankkeesta. E.ON:in kotimaa Saksa näyttää jo tietä uuteen teknologiaan. Suomessa on lähdettävä samalle tielle, jotta saamme puhdasta sähköä ja ilmastopäästöt kuriin. Ydinvoimasuunnitelmiin tuhrattu aika ja raha on turhaa voimavarojen hukkaan heittämistä.

JUHA AROMAA