EU-komissio on vihdoin tehnyt ehdotuksen päästökaupan korjaamiseksi. Päästökauppa on EU:n keskeinen työkalu ilmastopäästöjen vähentämisessä ja näin katastrofaalisen ilmastonmuutoksen estämisessä. Päästökaupan piiriin kuuluvat muun muassa energiantuotanto ja terästeollisuus, kun taas esimerkiksi tieliikenteen päästöt ovat päästökaupan ulkopuolella.

Päästökauppa perustuu ajatukseen siitä, että saastuttajilla tulee olla hallussaan päästöjensä verran päästöoikeuksia. Kun päästöoikeuksien määrää portaittain vähennetään, päästökaupan logiikan mukaan tarjonnan niukkuus nostaa päästöoikeuksien hintaa ja näin kannustaa päästövähennyksiin siellä, missä se on edullisinta. Näin siis periaatteessa.

Käytännössä päästöoikeuksia on jaettu EU:n päästökauppajärjestelmässä liikaa, pitkälti saastuttajien lobbaamisen vuoksi. Tämä on pudottanut päästöoikeuksien hinnan niin alas, että kannustin päästövähennyksiin on lähes tyystin kadonnut. Vaarana on, että tarvittavien uudistusten sijaan, Euroopan talous lukittuu vanhaan, hiili-intensiiviseen malliin.  

WWF:n ja Greenpeacen tekemän tutkimuksen mukaan ylijääneitä päästöoikeuksia on kertynyt järjestelmään noin 1,42 miljardia vuoteen 2020 mennessä. Päästöoikeuksien niukkuus, jonka tarkoitus on synnyttää päästöleikkauksia, saavutetaan tällä vauhdilla aikaisintaan vuonna 2024.

Päästöoikeuksia on markkinoilla liikaa ja päästöoikeuksien hinta kyntää pohjamutia. Eilen EU komissio teki ehdotuksen päästökauppajärjestelmän korjaamiseksi. Sen sijaan, että päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi leikattu, komissio päätyi ehdottamaan vuosien 2013–2020 huutokauppojen lykkäämistä. Seuraavan, ensi vuoden alussa alkavan päästökauppakauden aikana oikeuksia huutokaupattaisiin kauden loppupäähän painottuen; alkukaudesta päästöjä tulisi huutokauppaan siis vähemmän ja kuusivuotisen kauden loppupuoliskolla sitäkin enemmän.

Tämä komission ehdotus ei vaikuta mitenkään päästöoikeuksien kokonaismäärää eikä myöskään teollisuudelle ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrään. Komissio itsekin toteaa, että lykkäämällä huutokauppaa lähemmäs huutokauppajakson loppupäätä päästöoikeuksien hinta todennäköisesti lyhytaikaisesti nousee, mutta laskee taas, kunhan huutokauppa jakson loppupuolella toteutetaan.

Tästä laimeasta ja heikosta esityksestä huolimatta Euroopan terästeollisuus on noussut vastustamaan ehdotusta. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Suomen suurimmat terästehtaat eivät ole koko päästökaupan historiassa ylittäneet saamiaan päästökiintiöitä. Komissio itsekin toteaa, että monille teollisuudenaloilla on päästöoikeuksissa niin suuri ylijäämä, että päästöoikeushuutokaupan lykkääminen ei tuo niille hinnan muodossa painetta leikata päästöjään.

Päästöoikeuksien valtava ylimäärä ja mahdollisuus kompensoida omia päästöjään investoimalla joustomekanismeihin ainoastaan lykkää niitä rakenteellisia muutoksia, joiden aika on nyt. Teräs- ja energiateollisuus ovat ilmastonmuutoksen ytimessä ja siksi myös näillä aloilla päästöjä on leikattava.

Greenpeacen ja WWF:n raportin mukaan päästöoikeuksien ”panttaaminen” toimii hintakehitystä ohjaavasti vain, jos ylimääräiset päästöoikeudet telakoidaan lopullisesti tai jos telakoiminen kestää vähintään yli 10 vuotta. Muussa tapauksessa haluttua hintavaikutusta ei saada.  Komission ehdotuksella ei siis saavuteta korjauksia nykyisiin ongelmiin.

EU:n päästökauppajärjestelmä on kriisissä ja sen korjaamiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Huutokaupan lykkääminen ei riitä, vaan ylimääräisiä päästöoikeuksia on poistettava markkinoilta lopullisesti. Muussa tapauksessa yritykset voivat yhtä hyvin vaihdella keskenään leikkirahaa ilman, että todelliset ilmastopäästöt laskevat.