20. maaliskuuta 2012

Myrkkyjäjäämiä sisältäneiden brändien vaatteita. Kuva "Dirty Laundry 2 - Hung Out To Dry" -raportista. © Alex Stoneman / Greenpeace

 

Suurin osa ihmisistä tuskin miettii kovin paljon, mistä vaatteemme ovat peräisin. Ja niilläkin, jotka haluaisivat tietää sen, on hankalaa. Harvassa vaatteessa kerrotaan edes, missä maassa se on valmistettu. Sen sijaan erilaiset merkit ovat hyvin näkyvissä. Ostamme siis sananmukaisesti merkkivaatteita – merkki ja pesuohje ovat usein ainoa informaatio, mitä vaatteesta on saatavissa.

Greenpeace lähti tutkimaan, onko merkeissä myrkkyä. Erityisesti keskityttiin yhteen: nonyylifenolietoksylaattiin. Se muuttuu vedessä nonyylifenoliksi, joka on erittäin myrkyllinen hormonihäiritsijä. Niin myrkyllinen, ettei sitä saa käyttää Euroopan unionissa.

Mutta merkkivaatteita ei juuri tehdä Euroopan unionissa. Suuri osa niistä on peräisin Aasiasta vaatteiden tuottajilta, niiden alihankkijoilta ja alihankkijoiden alihankkijoilta. Epäilys siitä, että tässä ketjussa on myrkkyjä, oli suuri.

Tehtävä ei ollut helppo. Ensin oli selvitettävä, mistä vaatteet tulevat. Vaatekaupan myyjällä ei ole siitä hajuakaan, eikä voikaan olla, sillä sitä eivät tiedä aina nekään yhtiöt, joiden merkki vaatteessa on. Dirty Laundry -raportissa selvitettiin, mitkä vaatemerkit saastuttavat Kiinan joet.

Seuraavassa vaiheessa selvitettiin, missä vaatteissa oli nonyylifenolietoksylaattia. Tulokset julkistettiin Dirty Laundry 2 -raportissa. Niitä oli lähes kaikissa merkkivaatteissa, myös niiden yhtiöiden, jotka olivat kieltäneet kemikaalin käytön. Tätä myrkkyä joutuu suuria määriä vesistöihin paikoissa, missä vaatteet valmistetaan. Nyt on sen lisäksi testattu, mitä näille myrkkyvaatteille tapahtuu ensimmäisessä pesussa. Aivan oikein, myrkky siirtyy pesukoneen poistoveden mukana vesistöihimme, kertoo Dirty Laundry Reloaded -raportti.

 

Toivoa on. Kuusi suurta vaatemerkkiä sitoutui Greenpeacen tavoitteisiin poistaa vaaralliset myrkyt, nonyylifenolietoksylaatti mukaan lukien, koko tuotantoketjustaan. Tehtävä on vaativa maailmassa, jossa tuotemerkin omistaja tuskin tuntee toisella puolella maapalloa siellä täällä sijaitsevia tuottajiaan. Greenpeacen tehtävä onkin nyt vahtia, että vaatevalmistajat myös ovat lupaustensa mittaisia.

JUHA AROMAA