Pari vuotta kestäneen epäroinnin jälkeen Helsingin Sanomat on aloittanut toden teolla kampanjan ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Viimeisten parin viikon ajan lehdestä on saanut lukea, miten ydinvoima ratkaisee milloin minkäkin ongelman ja tämä ja tuo maa on taipumassa ydinvoiman kannalle.

Uutisointi jatkaa toki Suomen median johdonmukaista linjaa, jossa pienikin ydinvoimalle positiivinen merkki nostetaan otsikoihin, negatiiviset asiat taas jäävät mainitsematta. Esimerkkeinä vaietuista uutisista Espanjan päätös ajaa ydinvoima alas, Kreikan päätös olla rakentamatta ydinvoimaa, Etelä-Afrikan ja Turkin ydinvoimaohjelmien kaatuminen kustannusten osoittautuduttua liian korkeiksi ja monien energiayhtiöiden vetäytyminen (ks. myös tämä) Yhdysvalloissa samoin korkeiden kustannusten vuoksi, Venäjän ydinvoimaohjelman joutuminen vaikeuksiin tukiaisrahastojen huvetessa ja uraanikaivoshankkeiden kaatuminen Kanadassa.

Euroopassa on rakenteilla kaksi tai kolme ydinvoimalaa (Olkiluoto, Flamanville, tulkinnasta riippuen myös ongelmissa oleva Cernavoda Bulgariassa) ja alasajoikään on tulossa kymmeniä reaktoreita. Ei siis vaikuta siltä, että ydinteollisuus eläisi kukoistuskauttaan. Uusiutuva energia on jo nyt selvästi merkittävämpi energianlähde ja erityisesti energiantuotannon lisäys uusiutuvalla energialla on moninkertainen ydinvoimaan verrattuna.

Todellisuus on, että ydinvoima hallitsee 90 prosenttia energiakeskustelusta, mutta selvästi alle kymmentä prosenttia energiantuotannosta. Vuoden 2008 alun jälkeen ei ole kytketty verkkoon yhtään uutta ydinreaktoria ja seuraavan vuosikymmenen aikana odotettava tahti on pari reaktoria vuodessa. Missään maailmassa ei reaktoria ole saatu pystyyn avoimilla sähkömarkkinoilla ilman tukiaisia, eikä saada tulevaisuudessakaan.

Lauri Myllyvirta