Ilmastomarssi Bonnissa 4. marraskuuta 2017 juuri ennen 6. marraskuuta 2017 alkanutta YK:n COP23-ilmastokokousta.

 
Tiheään vyöryvät hirmumyrskyt, rajut metsäpalot ja muut äärimmäiset sääolot ovat leimanneet kuluvaa vuotta ja havahduttaneet huomaamaan, että ilmastonmuutos on jo täällä. On osuvaa, että YK:n ilmastokokouksen puheenjohtajana toimii Tyynenmeren saarivaltio Fidži, joka kutsuu maita vahvistamaan sitoumuksensa vaarallisen ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

Nyt on selvää, etteivät valtioiden ilmastolupaukset ja päättäjien toimet ole tarpeeksi hyviä, jotta ne pysäyttäisivät vaarallisen ilmastonmuutoksen. Siksi valtava joukko ihmisiä ympäri maailman toimii. Norjan hallitus vastaa ensi viikolla oikeudessa tekopyhyydestään: maa ratifioi Pariisin ilmastosopimuksen ensimmäisten joukossa, kun se samaan aikaan avasi uusia öljykenttiä Arktiksella. Norjan oikeudenkäynti on yksi monista käynnissä olevista jutuista, joissa ihmiset asettavat päättäjiä ja saastuttajia vastuuseen oikeusteitse.

Useat Yhdysvaltojen osavaltiot, kaupungit ja yritykset ovat ilmoittaneet jatkavansa ilmastonmuutoksen vastaista työtä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti riippumatta siitä, ottaako Trump askelia taaksepäin.

Maailman energiantuotannon ilmastopäästöt eivät ole kasvaneet enää kolmeen vuoteen, sillä uusiutuvan energian voittokulku on syrjäyttänyt hiiltä. Aurinko- ja tuulivoima ovat nyt fossiilista energiaa halvempia ilman tukia yli 30 maassa. Tuoreen selvityksen mukaan 23 maata, osavaltiota ja kaupunkia on jo sulkenut hiilivoimalansa tai tulee tekemään niin vuoteen 2030 mennessä.

Maailma muuttuu jo vauhdilla. Päättäjät eivät saa olla muutoksen jarruna, vaan heidän on vauhditettava sitä entisestään. Ainakin nämä asiat on saatava aikaiseksi ilmastokokouksessa  ensi viikon loppuun mennessä:

1. Pariisin sopimuksen niin sanottua sääntökirjaa on saatava valmiimmaksi, jotta se voidaan viimeistellä vuonna 2018, kuten vuosi sitten ilmastokokouksessa päätettiin. Näissä Pariisin sopimuksen soveltamisohjeissa on tehtävä selväksi, että kaikkien osapuolten on harmonisoitava viiden vuoden kansallisesti määritellyt panokset (nationally determined contributions, NDC), ja niissä on oltava tavoitteet uusiutuvalle energialle. On tärkeää, että puitteet ovat samat kaikille maille, ja sääntöjen on turvattava, että maat tekevät sen minkä lupaavat.

2. On valmistauduttava tavoitteiden kiristämiseen luomalla vankka rakenne ensi vuoden ilmastokokouksen ensimmäistä tilannekatsausta (stocktake) varten. Tässä kokouksessa viime vuoden puheenjohtaja Marokko ja nykyinen puheenjohtaja Fidži esittelevät suunnitelman, miten tilannekatsaus käydään ensi vuonna. Sen toimivuus on elintärkeää, jos aiotaan ehtiä saavuttaa 1,5 asteen tavoite. Greenpeace vaatii erityisesti G20-maiden esittelemään pitkän tähtäimen tavoitteensa keskustelun pohjaksi ensi vuonna jo etukäteen.

3. Haavoittuvimpien maiden tarpeet on asetettava etusijalle. Nyt se on ajankohtaisempaa kuin koskaan, kun kuluneena vuonna on nähty poikkeuksellisen paljon äärimmäisiä sääilmiöitä.

4. Tarvitaan uutta ilmastojohtajuutta. Todellisten maailman johtajien on astuttava esiin. Heidän on johdonmukaisesti vastustettava kaikkia mahdollisia Yhdysvaltojen sitoumusten heikennyksiä ja laitettava Yhdysvaltojen hallinto vastuuseen, jos se aikoo Trumpin johdolla sitoumuksistaan livetä.

5. Tässä ilmastokokouksessa keskustellaan myös hiilinieluista. Metsien ja muiden hiilinieluina toimivien ekosysteemien vahvistamisen on tapahduttava luonnollisimmalla ja ekologisimmalla mahdollisella tavalla, joka on sopusoinnussa kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen kanssa. Hiilinielutavoitteista ei saa tulla hiilikaupan välineitä, jotka sallisivat päästöjen jatkamisen.

Laura Meller