Vienanjoen rantojen metsät ovat huuhkajan, ahman ja karhun koti. Alueen metsät ovat viimeisiä laajoja koskemattomia metsäerämaita Euroopan puoleisella Venäjällä. Nämä koskemattomat metsäalueet (Intact Forest Landscape) ovat yli 50 000 hehtaarin luonnonalueita, joissa ei ole asutusta, merkkejä merkittävistä ihmisen toiminnan aiheuttamista muutoksista eikä metsää halkovia teitä. Ne ovat luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien turvapaikkoja.

Vuonna 2001 aloitetun Greenpeacen kampanjan jälkeen 15 vuoden ajan ympäristöjärjestöt ja metsäyhtiöt ovat tehneet useita sopimuksia, jotka ovat saaneet hakkuut pysähtymään Vienanjoen varren metsissä. Vuonna 2011 Arkangelin alueen viranomaiset liittivät osia metsistä listaan tulevaisuudessa suojeltavista alueista. Eikö kuulosta hyvältä?

Valitettevasti ei.

Vienanjoen koskemattomat metsäalueet vuonna 2000 ja vuonna 2016. Punaisella rajattu sovittu suojelualue. (Северная Двина, suomeksi Vienanjoki, englanniksi North Dvina) © Greenpeace

 

Nyt viisi vuotta myöhemmin Vienanjoen varren metsiä ei ole vieläkään suojeltu. Metsäteollisuus ja teollisuuden lobbarit yrittävät päästä eroon vanhoista suojelusopimuksista. Alueen viranomaisia painostetaan, jotta metsäyhtiöt pääsisivät parturoimaan metsää. Valitettavasti Arkangelin aluehallinto näyttää pelkäävän teollisuuden suututtamista.

Suurimmat Vienanjoen varren metsissä toimivat yhtiöt ovat Arhangelski tselljulozno-bumažnyi kombinat, ICE Titan, Solombala-Les ja Region-Les. Jos niiden annetaan jatkaa kestämätöntä “wood mining”- tyylistä toimintaansa, metsät on pian hakattu kokonaan.

Metsä voi olla mennyttä vuosikymmenessä

 
Yleinen toimintamalli Venäjällä on, että metsäyhtiöt hakkaavat vuokraamansa maa-alueet paljaaksi, eli käyttävät olemassa olevat puut loppuun ja siirtyvät sen jälkeen seuraavalle alueelle, käytännössä syvemmälle koskemattomiin erämaihin. Venäläiset lait sallivat edelleen kestämättömän metsien käytön. Greenpeace Venäjällä vaatii, että hallitus virallisesti suojelee Vienanjoen alueen, kuten on luvattu. Jos näin ei käy, Vienanjoen varren metsät on menetetty vuosikymmenessä.

Sertifioitua metsätuhoa

Arkangelin alueella metsien sertifiointi ei takaa metsien suojelua, mutta avaa kyllä metsäyhtiöille pääsyn vientimarkkinoille. Esimerkiksi FSC:n (The Forest Stewardship Council) merkki tuotteessa ei takaa, etteikö tuote olisi peräisin Vienanjoen metsistä tai muilta arvokkailta metsäalueilta. Jotkin yhtiöt hankkivat puuta, joka on merkitty FSC:n “controlled wood” -merkillä, mutta suuri osa tästäkin puusta tulee silti koskemattomista ikimetsistä.

Arkangelin alueella isoja koskemattomia metsäalueita on vielä paljon. FSC päätti vuonna 2014 niin sanotulla aloite 65:lla, että suurin osa tällaisista alueista on suojeltava. Aloite 65:n toteutuminen on kuitenkin vaakalaudalla.

Toinen sertifiointijärjestelmä PEFC (Program for the Endorsement of Forest Certification) on saamassa alueella jalansijaa. Se on kuitenkin vielä heikompi, eikä sillä ole johtavien ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen tukea. Kuitenkin muun muassa Solombala-Les suunnittelee siirtyvänsä siihen. Tämä on todellinen uhka metsälle.

Suojelu nyt

Vienanjoen varren metsien säilyminen on metsäyhtiöiden, kuluttajien ja alueellisten viranomaisten vastuulla. Greenpeace vaatii metsäyhtiöitä lopettamaan tunkeutumisen koskemattomaan metsään ja Arkangelin alueen viranomaisia käyttämään alueen maankäyttösuunnitelmaa todellisen suojelun toteuttamiseksi. FSC:n on myös otettava tosissaan koskemattomien metsäalueiden suojelu.

Maailmalla ei ole varaa menettää Vienanjoen varren metsiä sen enempää kuin muitakaan pohjoisia metsiä. Suuri pohjoinen havumetsä, joka ympäröi Arktista ja joka kattaa myös Suomen, on välttämätön luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Me tarvitsemme sitä. Liity mukaan vaatimaan metsänsuojelua.

Erika Bjureby

Kirjoittaja on pohjoisen havumetsän suojelukampanjan johtaja Greenpeacessa