Sini Saarela, 31, on suomalainen Greenpeacen aktivisti. © Denis Sinyakov / Greenpeace

 

Kun luet tätä blogia, olen kiipeämässä Gazpromin öljynporauslautalle Petšoranmerellä. Öljynporauslautan nimi on Prirazlomnaja, ja se on ensimmäinen lautta, jonka on tarkoitus porata öljyä kaupallisessa tarkoituksessa arktisella merellä. Olen Sini Saarela, Greenpeacen aktivisti, ja mukana täällä vapaaehtoisena. Olen yksi tiimimme kiipeilijöistä.  

Tarkoituksenamme on kiivetä öljynporauslautalle ja hilata sinne selviytymiskapseli. Jos kaikki menee hyvin, vietämme kapselissa useita päiviä. Selviytymiskapselin avulla voimme pysytellä lautalla pitkään, ja niin kauan kuin olemme siellä, ei lautalla pystytä tekemään koeporauksia. Tällä hetkellä Arktiksen suojelun kannalta akuutein tilanne on täällä Petšoranmerellä, jossa Gazprom on lähempänä merellä tehtävää arktista öljyntuotantoa kuin koskaan aiemmin. Siksi me olemme täällä nyt.

(L-R) Climbers Sini Saarela from Finland, Anthony Perrett and Phillip Ball from the UK and Camila Speziale from Argentina sit a top of a pod on doard of MYAS, 09 September 2013. Denis Sinyakov/Greenpeace

 

Haluamme saada ankkuroitua selviytymiskapselimme, jota kutsumme tuttavallisesti Podiksi, noin 30–40 metrin korkeuteen. Jos olosuhteet ovat vaikeat, joudumme ankkuroimaan sen lähemmäksi merenpintaa. Pelkkä Podi painaa 500 kiloa ja sen lisäksi meidän on hinattava ylös kaikki tarvitsemamme varusteet. 

Pelkästään 40 metrin kiipeäminen ylös kaikissa varusteissa vaatii rankkaa ponnistelua, joten kiipeily ja Podin ylössaaminen tulee olemaan hankalaa. Olemme kuitenkin harjoitelleet ja valmistautuneet hyvin, mutta siitä huolimatta minua jännittää ja vähän kauhistuttaakin: tämä tulee olemaan kiipeilyllisesti yksi hankalimpia paikkoja, jossa olen ollut. Tämä on kuitenkin viime hetken mahdollisuus pysäyttää arktinen öljynporaus ennen kuin se on päässyt kunnolla alkamaan.

Olen Petšoranmerellä toista kertaa, ja tulen toivottavasti myös kiipeämään Prirazlomnajalle toistamiseen. Olimme täällä edellisen kerran viime vuoden elokuussa. Vuoden aikana tilanne ei onneksi ole muuttunut huonompaan suuntaan. Gazprom joutui myöntämään viime vuoden mielenosoitustemme jälkeen, etteivät he pysty täyttämään Arktisten olosuhteiden asettamia turvallisuusvaatimuksia. Siksi koeporausten aloittaminen siirrettiin tälle vuodelle.

Prirazlomnajalta julkisuuteen vuotaneet videopätkät antavat lautan turvallisuudesta surkean kuvan:

 

 

Niin, miksi tulen tänne toista kertaa, kun jo viime vuonna saimme kylmää kyytiä? Tiedän että meidän teoillamme on vaikutusta. Tuntuu etuoikeutetulta saada olla täällä edustamassa niitä lähes neljää miljoonaa ihmistä, jotka vaativat Arktiksen suojelua ja kieltoa arktiselle öljynporaukselle. Arktiksen suojelu on minulle kaikkein konkreettisin esimerkki siitä, miksi meidän pitää toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Arktinen luonto on minulle kaikkein tutuin ja rakkain: rakastan talvea, pakkasta, lunta ja jäätä. Kaikkea tätä uhkaavat öljyfirmojen poraussuunnitelmat, arktisen merijään sulaminen ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen.

Tätä kirjoittaessani purjehdimme juuri Prirazlomnajan ohi. Se on niin iso, että näkyy helposti kahdenkymmenen kilometrin päähän. Porauslautan ympärillä päivystää kaksi tukialusta ja meitä seuraa edelleen rannikkovartioston alus, joka on roikkunut kannoillamme jo vuorokauden. En tiedä, kuinka mielenosoituksemme onnistumaan ja pystymmekö toteuttamaan suunnitelmamme. Helppoa se ei tule olemaan tuon vastaanottokomitean kanssa.

Toivota meille hyvää onnea, mutkia Prirazlomnajan tukialusten vesiletkuihin ja tule mukaan suojelemaan Arktista! Se pitää tehdä nyt.

SINI SAARELA

Tämä video on viime vuodelta, mutta edelleen täysin ajankohtainen: