Martti perämiehenä Rainbow Warriorilla.

Suomalainen perämies Martti on saapunut Greenpeacen lippulaivalle Taiwaniin sen Itä–Aasian merikiertueelle. Taiwan on yksi maailman suurimmista tonnikalan kalastajamaista ja kantojen huiman vähenemisen myötä Greenpeace on lisännyt toimintaansa siellä perustamalla uusimman toimistonsa Taipeihin maaliskuussa 2010. Martti bloggaa perämiehen näkökulmasta kampanjan kulusta.

18.01.2011. Molskis ja leka tipahtaa jorpakkoon taas, kokonaisen kuuden tunnin merimatkan jälkeen. Vaan ei ollut tylsä merimatka! Muurahaispesällisen verran kalastuspaatteja väisteltävänä ja täystakilallinen purjeita ylös ja alas aamupäivän aikana. Saavuimme Rainbow Warrior 2:lla Xiaoliuqiuhin. Kyseessä on pienehkö saari Taiwanin lounaisnurkassa, muutama meripeninkulma rannikosta. Saari on Taiwanin tonnikala-alusten koti josta merikapteenit lahtevat matkalle maailman merille joskus jopa kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Tervetuloseremonia Rainbow Warrior II saapuessa Keelungiin, Taiwaniin tammikuussa 2011. Laiva lähtee Itä-Aasian kiertueelle kampanjoimaan mertensuojelualueiden puolesta.

Allekirjoittanut liittyi sateenkaarisoturin miehistöön ja East Asian Ocean Defender kiertueelle pikakutsulla Amsterdamista viikko sitten sunnuntaina. Olin ollut Greenpeace toisella laivalla Esperanzalla 2 viikkoa kolmantena perämiehenä, kun päättivät päätoimistossa että täällä tarvitaan kolmatta ukkelia sillalle kipeämmin, jotta kippari ”Mad Mike” vapautuisi vahdistaan ja voisi keskittyä paremmin kampanjavelvollisuuksiinsa.

Mikäs siinä, ei vastaväitteitä! Flygari vain alle ja Hong Kongin kautta Taiwaniin ja hups - yhtäkkiä suomalainen skönäri olikin posket punaisina selittämässä RW:n sillalla ”open boat” -päivänä joukolle innokkaita Taiwanilaisia kuinka laivaa oikein ajetaan ja mitä mistäkin nappulasta tapahtuu. Oikein tervetullutta vaihtelua kauppamerenkulkuun. Palanen juuri sellaista kuin mitä olin kuvitellut jättäessäni kauppalaivaston ja liittyessäni Greenpeaceen. Upeaa!

Lähdimme heti maanantaiaamuna kohti Su-Ao:a Taiwanin toiseksi suurinta makrillinpyyntikaupunkia. Kyydissä oli varsin sekalainen seurakunta miehistöä, toimittajia, kuvaajia, kampanjaväkeä ja ties ketä. Merenkäynti oli kohtalaista ja monella ensikertalaisella alkoi naama sinertää kovin nopeasti. Ennen lounasta pidetyllä kaikille pakollisella safety-briefing kierroksella ei uusista naamoista näkynyt allekirjoittaneen lisäksi ketään. Myös lounaalla oli kovin tyhjää messissä. Niin se vaan on että ne ”sealegsit” täytyy edelleen ansaita vanhan koulun tyyliin. Rullaavassa laivassa saattaa olla ensikertalaisilla tukalaa. Iltapäivästä kuitenkin alkoi kannella näkyä jo terveempiä naamoja.

Viimeiset tonnikalaparvet?

Muutaman sateisen päivän ja onnistuneen open boatin jälkeen suuntasimme kohti Green Islandia, kuuluisaa sukellussaarta Taiwanin lounaisrannikolla. Tarkoitus oli mennä laituriin asti pariksi päiväksi mutta satama-allas osoittautui liian matalaksi alukselle. Käytiin kuitenkin kääntymässä altaassa ja annettiin paikallisille kameroineen hyvää kuvamateriaalia kunnon old school -laivankäsittelystä, Delilah 200hp RHIB – veneen toimiessa Warriorin keulapotkurina. Tykytyksillä selvittiin ulos kuitenkin ja jäätiin ankkuriin ulkopuolelle. Seuraavana päivänä joukko paikallisia yhteistyössä Greenpeacen porukan kanssa toteuttivat ”the last tuna” -fotosession maailman isoiman yksittaisen korallin lahettyvilla. Myöhemmin päivällä miehistö pääsi maihin ihastelemaan kaunista saarta ja nauttimaan turistirysän hiljaistakin hiljaisemmasta offseasonista.

Green Islandilta jatkoimme kohti Nan Wan Bayta, aivan Taiwanin eteläkärjessä. Jäimme ankkuriin lahdelle koska tarjolla ei ollut kunnon laituria. Ihan vieressä lahden pohjukassa oli paikallinen ydinvoimala. Jäi mietityttämään että tajuttiinkohan siellä oikein ollenkaan että mikä kanootti siihen lahdelle tupsahtikaan lillumaan. Jos tajusivat, niin lienevät nostaneet varotoimet vähintään defcon neljään! Täällä kohteemme ei kuitenkaan ollut kyseinen laitos vaan tarkoituksena oli tehdä sukellusaction paikallisten sukeltajien kanssa ja kuvaussessio, jossa ihmisbanderolli muodostaisi tekstin ”marine reserves now” mandariinikiinaksi.

Ihmiset muodostavat rantahiekalla makaamalla mandariinikiinaksi sanat "Mertensuojelualueet nyt". Taiwan, tammikuu 2011.


Kuljetukset laivan ja rannan välillä osoittautuivat hieman haasteellisiksi tuulen noustessa kahdeksi päiväksi 20-25 metriin sekunnissa. Yöllä myös ankkurimme petti ja aloimme ajelehtia kohti läheisiä kiviä. Miehistölle tuli hiukan kiire mutta kone saatiin käyntiin ja ankkuri ylös.

Seuraavan päivän vietimmekin ajellessa vastatuuleen lahdella, yrittäen pysyä mahdollisimman paikallaan. Uncle-John, outboard-mekaanikkomme Uudesta-Seelannista, hoiti Delilah-veneellä henkilöstön ja kaluston kuljetusta maihin ja suoriutuikin siitä ihailtavalla rutiinilla hurjassa kelissä. Kyydissä ollessaan ainut tapa säilyttää vaatteet kuivana olisi ollut pysytellä alasti. Hauskaa oli! Fotosessio onnistui komeasti ja tulokset ovatkin nähtävissä GP:n sivuilla ja täällä myös paikallisessa hesarissa.

Tästä pääsemmekin nykyhetkeen. Olemme siis juuri molskauttaneet ankkurin jorpakkoon muutama merimaili Khao Hsiungin ulkopuolella olevan Lui-Chiu Yu saaren edustalle. Pitäisi varmaan hilata hanurini tuonne ylös tästä hytistä kysymään että mitä seuraavaksi tapahtuukaan? Vahti alkaa vasta kasilta ja jos sitä ennen vaikka pulahtaisi uimaan? Vesi kun on näin suomalaisen avantouimarin näkökulmasta oikein
lämmintä.

PS. Taidan olla historian ensimmäinen 3. perämies RW:lla? Täällä on perinteisesti kipparin lisäksi ainoastaan kaksi perämiestä. Jo pelkästään se että saa olla mukana legendaarisen aluksen viimeisellä kampanjamatkalla on suuri kunnia, mutta että vielä tämä lisäksi. Sweet!

Martti Leinonen
3rd mate, Rainbow Warrior

Allekirjoita vetoomus mertensuojelualueiden perustamiseksi.