Eduskunta päättää lähiviikkoina uudesta metsähallituslaista. Valtion maa- ja vesiomaisuutta järjestellään aiempaa rajumpaan talouskäyttöön. Uudistuksessa kärsivät luonto, virkistyskäyttö ja saamelaisten luontaiselinkeinot, esimerkiksi poronhoito.

Edellisen hallituksen saamelaisten maaoikeuksiin jo kirjoittamat parannukset on jätetty lakiesityksestä tylysti pois, eikä niitä ilmeisesti olla palauttamassa edes eduskunnan perustuslakivaliokunnan huomautuksen jälkeenkään.


Pois siis alkuperäiskansan vaikutusmahdollisuudet, ja sitten maata jalostamaan: pohjoisen virkistysmetsistä 40 000 hehtaarin alueella, esimerkiksi Saariselällä ja Inarinjärven rannoilla odotetaan jatkossa nykyistä kovempaa rahallista tuottoa. Keskustapäättäjät ovat ”rauhoitelleet pelkoja ja väärinkäsityksiä” väittämällä ettei mikään muutu lain myötä. Vastaamatta on jäänyt kysymys, miksi tuotto-odotuksia vaativia ns. tasesiirtoja sitten tehdään. Rahallista tuottoa ei tule muuten kuin kuin metsää hakkaamalla, myymällä rantoja ja tunturinreunoja mökkitonteiksi ja rahastamalla tavalla tai toisella matkailua, retkeilyä ja kalastusta.

Virkistysmetsät ovat vasta alkua. 330 000 hehtaaria saamelaisalueen maata, joka tähän asti on osoitettu pääosin porotalouden ja luontaiselinkeinojen käyttöön ilman tuottovaatimuksia, aiotaan siirtää tasekirjoihin luotavaan uuteen erään. Tarkoitus on helpottaa myöhemmin tehtäviä varsinaisia siirtoja talouskäyttöön. Poliitikot kiistävät, mutta Metsähallituksen luontopalvelujen johtajan mukaan ”…luontaistalousalueiden osalta tasesiirrot voivat jatkossa lisätä niiden liiketoiminnallista käyttöä.”

Inarissa on yllättäen tullut ilmi myös Metsähallituksen haluttomuus tai kyvyttömyys noudattaa vuonna 2010 solmittuja metsäsopimuksia, joilla aikanaan rauhoitettiin kiistat porotalouden ja hakkuiden välillä. Poronhoitajien mukaan Metsähallitus on nyt menetellyt kyseenalaisesti jo yli vuoden ajan eräillä alueilla Inarissa – useamman paliskunnan alueella. Neuvottelu- ja yhteistyövelvollisuuksiaan porotalouden kanssa Metsähallituksen Ivalon toimiston vastuullinen suunnittelija on toteuttanut esimerkiksi laatimalla hakkuusuunnitelmat valmiiksi helmikuussa 2015, istumalla karttojen päällä 10 kuukautta ja lähettämällä sitten hakkuukartan poronhoitajille joulun ja uudenvuoden välissä varustettuna saatteella, jonka mukaan hakkuu alkaa kuukauden kuluttua.

Metsäteollisuus on ollut huolissaan ennustettavasta ja vakaasta toimintaympäristöstä Suomessa, esimerkiksi Kajaanin Ärjänsaaren hakkuiden yhteydessä. Teollisuuden katse kannattaisi nyt pikaisesti kohdistaa eduskuntaan ja Inariin. Mitä voimme ennustaa asiakkaiden reaktioiksi markkinoilla, jos viesti Suomesta on Etelä-Suomen metsien suojelun puutteiden ja ympäristömerkeillä vedättämisen lisäksi kohta myös se, että teollisuuden suurin puuntoimittaja lämmittelee uudelleen alkuperäiskansojen oikeuksiin ja maailman pohjoisimpiin havumetsiin liittyviä kiistoja?

Matti Liimatainen
Metsävastaava