Koillismonsuuni näytti voimansa Rainbow Warriorin matkalla Koreaan maaliskuussa 2011. Kuva: Greenpeace / Frédéric Aballéa

Taiwan Straight ja koillismonsuuni nätti meille kyntensä matkallamme Koreaan. Paikoitellen jopa 22m/s vastatuuli nostatti mehukkaan aallokon ja me stamppasimme sitä vastaan yrittäen pysyä kurssissa. Vauhti tippui muutamaan solmuun ja meno aluksen sisällä oli, miten sen sanoisi, painovoimatonta.

Purse seine reefer -alus. Kuva Greenpeace / Paul J. Hilton.

Eräällä teetauolla poosumme teemukista päätti tee karata ylöspäin aallon harjalta lasketellessamme, mutta karkulainen palasi kiltisti takaisin mukiin aallonpohjan saavutettaessa ja vain pari tippaa tippui lattialle. Lievä merisairaus vaivasi tottumattomia ja henkilökohtainen ämpäri olikin vakiovaruste ruumassa, kun kansimiehistö korjaili Hong Kongissa vahingoittuneita kiinnitysköysiä.

Yhdentoista päivän merimatkan jälkeen odotimme innolla kuivaa maata jalkojemme alle mutta toisin kävi. Saapuessamme Cheju-saarelle, oli kampanjatiimimme valmiina nousemaan kyytiin ja toiminta alkoi saman tien.

Viimeiset neljä päivää olemme tehneet etsintäkuviota avomerellä jäljittääksemme ”purse seine” -tonnikalan kalastusalukset, jotka toimivat ryhmissä. Nimi tulee tavasta, jolla kyseiset alukset käsittelevät verkkojaan. Tarkoituksenamme on hyvässä yhteisymmärryksessä kalastajien kanssa nousta kyytiin jollekin näistä aluksista ja filmata itse kalastusta ja dokumentoida kalastusmetodeja.

Veneiden laukaisu Rainbow Warriorilla maaliskuussa 2011.

Vietimme edellisen yön kytiksellä saaren eteläpuolella bongataksemme mahdolliset aamuvarhaisella merelle poistuva alukset, mutta toistaiseksi olemme onnistuneet jäljittämään vain pienempiä troolareita ja mustekalan kalastusaluksia.

Samalla on ollut erittäin hyvä miehistön harjoitella veneidemme laukaisua, ajoa ja takaisin kyytiin nostamista oikeissa olosuhteissa. Kun tilanne tulee ja tarvitsemme laukaista veneemme nopeasti ja turvallisesti liikkuvasta aluksesta, pitää jokaisen miehistön jäsenen olla enemmän kuin perillä omasta roolistaan. Muuten saattaa mennä päin prinkkalaa ja sitten sattuu onnettomuuksia.

Sitten pamahti. Maanjäristys ja Tsunami Japanissa. Olimme 400 km Japanin lounaiskärjestä länteen. Uutiset alkoivat vyöryä suurista tuhoista ja yhtäkkiä kampanjamme täällä alkoi tuntua hiukan toisarvoiselta verrattuna siihen mitä oli käynnissä Japanissa. Ei ollut kuitenkaan mitään mitä me olisimme voineet tehdä asian suhteen, joten jatkoimme etsintäämme. Olimme siis turvallisemmalla puolella Japania ja noin 1 500km ydinvoimalasta, joka on vaarassa poksahtaa. Itse tsunami ei avomerellä vaikuta aluksiin juuri lainkaan, vaan aalto nousee korkeaksi vasta saavuttaessaan matalikon, joten emme olleet huolissamme.

Syvimmät osanottoni Japanin katastrofin uhreille ja heidän omaisilleen.

Olimme vähän alakuloisissa tunnelmissa täällä ja jäimme yöksi ankkuriin Cheju saaren edustalle. Tarkoitus oli seuraavana aamuna jatkaa kohti Busania Koreassa. Etsintämme oli ollut tuloksetonta ja huoli kollegoista Japanissa myös painoi miehistön ja kampanjatiimin mieltä. Aloitimme siirtymän kohti Busania sunnuntaina 13.3.

Oma vahtini on aina klo 4-8 öisin ja päivisin. Olin juuri aloittanut päivävahtini ja istunut kahvikuppi kädessä komentosillan sohvalle. Puhelin soi ja siellä oli suomalainen tyynenmeren merikampanjoitsijamme Sari Tolvanen. Hän oli juuri juossut suihkusta pyyhe liehuen hyttiinsä. ” Hei, onko siellä Martti, katsos mitä aluksia nuo tuossa styyrpuurin puolella ovat?” Minä otin kiikarit ja katsoin. ” Ei p#¤%&/e, siinähän on, kokonainen purse seine -laivasto!”

Sitten alkoi tapahtua! Kapteeni sillalle, alus seis, veneet veteen ja kohti kalastajia. Saavuimme kalastajien vanaveteen nopeasti ja otimme heihin kontaktin Korealaisten kampanjoitsijoidemme tulkkauksella. Kapteeni ja miehistö olivat lievästi sanottuna ihmeissään tästä huomiosta, jonka kohteeksi he joutuivat keskellä avomerta. Mutta he olivat erittäin vastaanottavaisia ja toivottivat tiimimme tervetulleeksi kyytiin filmaamaan heidän toimintaansa ja tekemään haastatteluja. Sessio oli menestys ja loistavaa materiaalia saatiin aikaiseksi kampanjakäyttöön. Miehistön mieliala myös nousi raketin lailla onnistumisen myötä.

Nyt taas matkalla pohjoiseen päin ja seuraavat päivät näyttävät mitä tulee tapahtumaan. Kukaan ei tiedä ja odotamme sydän huolesta syrjällään.

Sain myös toissapäivänä kuulla, että video, jossa kerron oman tarinani siitä kuinka tänne päädyin, on julkaistu suomessa. Palautevyöry on ollut sydäntä lämmittävää. Hyvällä tarkoituksella täällä ollaan liikenteessä mutta täytyy kuitenkin sanoa, että itse koen olevani ainoastaan onnekas, että saan tehdä jotain tällaista työkseni.

Martin tarina videolla


Martti Leinonen

3rd Mate
M/y Rainbow Warrior ll

Suomalainen perämies Martti on Greenpeacen lippulaivalla Rainbow Warriorilla Itä–Aasian merikiertueella. Martti bloggaa perämiehen näkökulmasta kampanjan kulusta.