Arktinen öljynporaus nojaa oletukseen, että emme edes yritä pysäyttää ilmastokatastrofia. Pelottava oletus, vai mitä? Onneksi kaiken öljyn polttamiselle on olemassa vaihtoehtoja.

Arktisen öljynporauksen bisneslogiikka nojaa koko painollaan oletukseen, että emme edes yritä pysäyttää ilmastokatastrofia. Onneksi kaiken öljyn polttamiselle on vaihtoehtoja.

 

Öljy-yhtiöiden arktinen ryntäys etenee yhä pohjoisemmas, merijään reunalle ja sen yli. Venäläinen Gazprom kuljetti ensimmäisen erän arktisella merellä porattua öljyä Eurooppaan vappuna. Norjalainen Statoil valmistautuu parhaillaan maailman pohjoisimpaan öljynporaukseen Barentsinmerellä vain 25 kilometrin päässä talvijään reunasta. ExxonMobil aikoo mennä vielä pidemmälle Venäjän Karanmerellä, missä meri on sula vain 8–10 viikkoa.

Jäätyvällä merialueella ei porata öljyä noin vain. Toiminta vaatii suuria investointeja ja taloudellinen riski on hyvin korkea – sekin on epävarmaa, paljonko öljyä alueella ylipäänsä on.

Pelottavinta on, että arktinen öljynporaus on taloudellisesti mielekästä vain jos olettaa, että lähes kaikki maailman öljyvarannot otetaan käyttöön. Todellisuudessa voimme käyttää maailman öljystä, hiilestä ja kaasusta vain noin viidenneksen, jos aiomme estää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset.

Ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten välttämiseksi maapallon keskilämpötilan nousu on rajoitettava alle kahden asteen. ”Hiilibudjetti” kertoo, paljonko päästöjä voimme tuottaa, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja sen myötä ilmaston lämpeneminen asettuu tietylle tasolle.

Carbon Tracker Initiativen tuoreen raportin mukaan kahden asteen tavoitetta vastaavaan hiilibudjettiin mahtuu noin 360 gigatonnin hiilidioksidipäästöt öljyn poltosta. Tällainen määrä öljyä saadaan kokoon suhteellisen helpoista lähteistä. Hiilibudjetin puitteissa kannattaa hyödyntää sellaiset öljyvarat, jotka ovat taloudellisesti kannattavia öljyn hinnan ollessa korkeintaan 75 dollaria barrelilta. Arktinen öljy on paljon kalliimpaa: valtaosa siitä on mielekästä hyödyntää vain, jos öljyn hinta on yli 120 dollaria barrelilta.

Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa alle kahden asteen, fossiilisten polttoaineiden käytöstä on päästävä eroon lähivuosikymmeninä. Ns. kahden asteen tavoitteen mukaisen hiilibudjetin puitteissa öljystä voi syntyä päästöjä noin 360 gigatonnia. Tavanomaisemmat varannot, joiden hyödyntäminen on edullisempaa ja riskit pienemmät, riittävät hyvin näiden päästöjen tuottamiseen. Arktisen öljyn tuotanto on öljyhiekan ohella kalliimpaa kuin minkään muun: valtaosan taloudellinen mielekkyys edellyttää Carbon Trackerin mukaan vähintään 120 dollarin hintaa. Kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä rajoitetaan, arktisesta öljystä kannattaa jo taloudellisista syistä luopua ensimmäisenä.

 

Yksinkertaisesti: arktinen öljynporaus nojaa koko painollaan oletukseen, että me emme edes yritä pysäyttää ilmastokatastrofia.

Osa öljy-yhtiöistä sanoo sen ääneen. Esimerkiksi ExxonMobil laati sijoittajiensa pyynnöstä arvion riskeistä, joita ilmastonmuutos muodostaa yhtiön liiketoiminnalle. Arvio oli, ettei riskiä juuri ole. Yhtiön mukaan kaikki sen hallussa olevat fossiilisten polttoaineiden varannot tullaan ottamaan käyttöön.

Onneksi kaiken öljyn polttamiselle on vaihtoehtoja. Me voimme valita maailman, joka saa virtansa uusiutuvasta energiasta. Tiellä on vain poliittisen tahdon puute.

Arktisen merijään reunalla olemme risteyksessä. Kamppailussa on kyse siitä, kenen ehdoilla tulevaisuuteen edetään.

Jos öljy-yhtiöt saavat päättää, tulevaisuus on synkkä. Statoilin öljynporauslautta, jolle Greenpeacen aktivistit kiipesivät, on rekisteröity Marshallinsaarille. Arktisen öljyn viitoittamassa tulevaisuudessa Marshallinsaaria ei todennäköisesti ole. Öljynporauslautalle kiivennyt filippiiniläinen Elmer Vestidas sanoi vastustavansa Statoilin hanketta, koska ei halua nähdä viimevuotisen Hayian-taifuunin kaltaisten hirmumyrskyjen runtelevan kotimaataan yhä useammin.

Elmer Vestidas protestoi arktista öljynporausta vastaan, sillä ilmastonmuutos koettelee Filippiinejä. © Greenpeace

 

Toukokuussa Greenpeacen mielenosoitus Statoilin öljynporausta vastaan Barentsinmerellä kesti 90 tuntia. Lopulta Norjan hallitus hinautti Greenpeacen aluksen pois Statoilin öljynporauspaikalta kansainvälisen merioikeuden vastaisesti. Öljy-yhtiön kiire oli tärkeämpi kuin kansainvälinen oikeus. Arktisen öljyn voittamisessa tärkein voima on maailmanlaajuinen liike, jossa jo nyt on mukana yli viisi miljoonaa ihmistä. Sellaisesta liikkeestä ei pääse eroon hinaamalla. Me olemme valinneet maailman, jossa ilmastonmuutos otetaan vakavasti, emmekä luovuta.

Liity Arktiksen puolustajiin tästä.