Vad har utrikesministeriet och Forststyrelsen gemensamt? Ulkoministeriö allekirjoittelee ja mainostaa kansainvälisiä ihmisoikeus- ja ympäristösopimuksia. Metsähallitus huolehtii hakkuillaan siitä, että puheet jäävät puheiksi.

Apulaisprofessori Rauna Kuokkanen kirjoitti 6.2. HS:n vieraskynässä: "Suomen ihmisoikeuspolitiikassa on jo pitkään ollut silmiinpistävän tekopyhä piirre. Kansainvälisillä areenoilla Suomi pitää yllä kuvaa korkeatasoisesta ihmisoikeuspolitiikastaan. Samaan aikaan kotimaassa poljetaan järjestelmällisesti saamelaisoikeuksia, jotka kuuluvat kansainvälisesti tunnustettuihin kollektiivisiin ihmisoikeuksiin. Kenties paras esimerkki politiikan kaksinaismoraalista on parin vuoden takaa, jolloin Suomi pyrki YK:n ihmisoikeusneuvoston pysyväksi jäseneksi. Ulkoministeriön hakemuksessa korostettiin erityisesti, että Suomessa valmistellaan esitystä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioinnista. Esitys oli määrä antaa eduskunnalle vuoden 2006 aikana. Sitä ei kuitenkaan annettu, mutta Suomi pääsi ihmisoikeusneuvoston jäseneksi.".

Syy viivyttelyyn ja kaksinaismoralismiin on valtion liikelaitos Metsähallitus. Yhdessä keskustan ministerien kanssa se vastustaa kiivaaasti kaikkia sellaisia saamelaisten oikeuksia toteuttavia uudistuksia, jotka vaikuttaisivat sen Inarissa harjoittamiin, nollatulosta tuottaviin ilkivaltahakkuisiin poronhoitajille tärkeissä metsissä. Nyt Metsähallitus on jälleen ilmoittanut Inarin metsäkiistan kärjistämisestä. Se aikoo helmikuussa aloittaa hakkuut Kessissä ja Muotkatunturilla poronhoitajien vastustuksesta huolimatta.

Etelämpänä Metsä-Lapissa hakataan laajoja luonnontilaisia ikimetsäalueita (aiheesta esim. www.forestinfo.fi ja kansanedustaja Johanna Karimäki). Näin tehdään, vaikka Suomi on sitoutunut mm. biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, EU:n kestävän kehityksen strategian ja Countdown 2010-hankkeen kautta säilyttämään laajat luonnontilaiset alueet ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä.

Miksi ulkoministeriö antaa Metsähallituksen hakkuiden estää sitoumusten täytäntöönpanon? Edellisen hallituksen ulkoministeri Erkki Tuomioja ei ihmisoikeusimagostaan huolimatta ollut vähääkään kiinnostunut saamelaisten asioista. Hän torjui kiusalliset kysymykset viittaamalla epämääräisesti muiden ministeriöiden suuntaan. Mutta kuinka on uuden ministerin laita? Sopiiko myös Alexander Stubbille tekopyhyys niin kauan kun siihen ei kiinnitetä koti- ja ulkomailla kiusallisessa määrin huomiota, vai eikö yhtä valtion liikelaitosta vain kertakaikkiaan saada kuriin?

Matti Liimatainen