Kuukkelimetsässä
Aurinko paistaa naavaiseen korpikuusikkoon Juupajoella. Valo siivilöityy kuusten välistä. Lunta on vielä siellä täällä. Talvesta heräävä märkä metsä on huikaisevan syvänvihreä, askeleet uppoavat sammalikkoon. Pohjantikka naputtaa kuusikeloa. "Ruostekääpä", huudetaan takavasemmalta. "Hömötiainen ja puukiipijä", vastaa joku kauempaa. Olemme Musturinsuon metsässä, jonka Metsähallitus on merkinnyt keltaisin ja punaisin nauhoin: tähän on tulossa avohakkuu. Aktivistit bongaavat vanhojen metsien lajeja samalla kun punaiset ja keltaiset nauhat vaihtuvat sinisiin, säästettäviä puita tarkoittaviin nauhoihin. Tämä on uhanalaisen pohjantikan reviiri, ja myös erittäin todennäköinen uhanalaisen kuukkelin leviämisalue läheiseltä reviiriltä.

Pari tuntia myöhemmin reippaat aktivistit toistavat saman Virroilla Pahalamminvuorella. Täällä on säännöllisesti tehty havaintoja kuukkelista. Alue on elivoimainen reviiri, läheisyydessä on viime vuosina syntynyt useitakin poikueita. Mutta Metsähallituksen ei mikään puhe ole tehonnut. Se on merkinnyt alueen pirstottavaksi avohakkuilla. Niinpä iljettävät, tuhoa ennustavat punaiset ja keltaiset nauhat siivotaan nyt pois täältäkin. Emme näe kuukkelia, mutta metsässä vastaan kävelevä luontokuvaaja on sen hetkeä aikaisemmin nähnyt ja ikuistanut.

Matti Liimatainen