No niin, puheet on nyt pidetty.

YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokouksen  odotetuimpien puheenvuorojen kaksinkamppailu päättyi niukkaan mutta selkeään Kiinan voittoon. Vaikka sekä Kiinan presidentti Hun että yhdysvaltain presidentti Obaman puheita voi pitää tilanteen vakavuuteen nähden vähintäänkin laimeina, teki Kiinan johtaja sentään jotain konkreettisia lupauksia siitä, miten maa aikoo jatkossa terästää ilmastonmuutoksen vastaisia toimiaan.

Toki tarkat luvut siitä, mitä 'merkittävä' hiili-intensiteetin parantaminen vuoteen 2020 mennessä tarkoittaa, jäivät odottamaan myöhempää hetkeä. Joka tapauksessa Kiina osoitti ilmoituksellaan, että maa on valmis tekemään oman osansa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Nyt teollisuusmaat eivät voi omien toimiensa hidastelussa vedota ainakaan Kiinan haluttomuuteen.

Loitavana puhujana tunnetun Yhdysvaltain presidentin puhe taas oli lähestulkoon kokonaan jo kuullun retoriikan toistamista: USA:n nykyisen hallinnon ilmastotoimien ylistämistä, kaikkien maiden yhteisen vastuunkannon peräänkuuluttamista sekä joustavuuden ja pragmaattisuuden korostamista.

"Jokaisen täytyy toimia kuten kykenee ja milloin kykenee."

Kiitos Barack näistä kauniista sanoista, mutta nyt Yhdysvaltain presidentiltä olisi kaivattu todellisia tekoja ja poliittisia avauksia. Maailma vaatii hänen kertovan, kuinka se itse vastaa ilmastotieteen edellyttämällä tavalla haasteseen, kuinka se vähentää päästöjään merkittävästi jo vuoteen 2020 mennessä ja kuinka se vauhdittaa sopimuksen syntymistä Kööpenhaminassa esimerkiksi konkreettisten rahoitussitoumusten muodossa.

Ennen Obamaa puhunut Hallitustenvälisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Pachauri muistutti, että Yhdysvaltain ja Kiinankin hyväksymä tavoite pitää lämpötilan nousu alle 2 celsiusasteen merkitsee, että maailmanlaajuisten päästöjen on käännyttävä laskuun ennen vuotta 2015. Tämän toteuttamiseen tarvitaan Yhdysvalloilta enemmän kuin vain sen muistuttamista, että kaikkien on toimittava määrätietoisesti ja että Yhdysvaltain ja Kiinan kaltaisten maiden on tuettava ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia köyhiä maita. Kyllä, mutta paljonko tukea tarvitaan ja miten? Ja, ovatko Kiina ja sitä väestömäärään suhteutettuna noin kahdeksan kertaa rikkaampi USA tässä samalla viivalla?

Ilmastopolitiikan superviikko amerikkalaisten kotiareenalla lässähti jo heidän ensimmäiseen puheeseensa. Thanks a lot, Mister President!

Simo Kyllönen