Rainbow Warriorin kulisseissa ja kannen alla

Rainbow Warriorin perusmiehistön lisäksi laivalla on myös uusia miehistön jäseniä - "New Hands On Deck" - ja he vievät lukijat matkalle uutisten taakse, kannen alle, ja entuudestaan tuntemattomaan.

Greenpeacen uudella aluksella on jotain taianomaista, jota on vaikea kuvailla, vaikea tallentaa, ja josta on vaikea kertoa. Ne, jotka purjehtivat aluksella, omaksuvat rutiininsa erityisen nopeasti: elämä laivalla vetää mukaansa, laivasta tulee koti, ja unohdamme kuinka erikoiselta arkipäiväiset rutiinit merellä tuntuvat niistä, jotka eivät ole niitä kokeneet.

Uudet tulokkaat tulevat tuorein silmin. He ovat nuoria aktivisteja, jotka ovat olleet mukana Greenpeacen toiminnassa, ja todistaneet olevansa kovia, fiksuja ja aikaansaavia kampanjoitsijoita, mutta jotka eivät ole viettäneet aikaansa merillä.

He ovat filmiryhmämme matkassa. Julia Stanislawska, Gustav Forsberg, ja heidän kollegansa palkitulta Agaton films -studiolta tekevät dokumenttifilmiä Rainbow Warriorin matkasta. Ja he ottavat mukaan teidät, tukijamme ja lahjoittajamme, jotka teitte Rainbow Warriorin rakentamisen mahdolliseksi. He kuvaavat 15 jaksoa elämästä laivalla, "Stories from the Rainbow Warrior", sekä lyhyempiä klippejä, "Snippets from the Rainbow Warrior."

Matkan ensimmäinen osuus on laivaan tutustuminen. Uudet tulokkaat lyövät päätään ja kompastuvat jatkuvasti. Rappusissa kompastellaan ja liukastellaan, koska ne ovat aina jyrkät, usein märät ja joskus liikkeessä. Paikkojen löytäminen voi olla vaikeaa, jos niillä on eriskummallisia nimiä, kuten "tank top", "fo'c's'le" ja "deck house". Rappuset näyttävät menevän toisaalle kuin mistä lähtivät, M.C.Escherin maalausten tyyliin.

Upouusi laiva tarjoaa uutuudenviehätystä koko miehistölle. Harjoituksia ja koepurjehduksia on ollut paljon, ja merimiehemme ja -naisemme ovat asentaneet samoja laitteita muille laivoille kuin mitä RW III:lla on. Tällä ensimmäisellä matkalla miehistön vuorot vaihtelevat nopeasti, jotta mahdollisimman moni oppiia hommansa. Mutta neitsytmatka on neitsytmatka, ja lähtiessä ilmassa oli jännitystä - olemmeko unohtaneet jotakin, kuinka nopeasti totumme laivan rutiineihin ja kuinka pian sää koettelee matkaamme ensi kertaa?

 

Matkan toinen osuus on löytää paikkansa miehistössä. Merenkäynnin hierarkia on muuttunut vain vähän historian varrella. Jotta purjehtiminen on turvallista ja sopusointu säilyy ahtaissa tiloissa, käskytysketjua noudatetaan tiukasti ja jokaisen paikka on tarkasti määritelty. Miehistössä on aivan erityiset arvot ja työtavat, ja jokaisen täytyy ansaita paikkansa, tehdä tehtävänsä, opetella laivan tavoille, ja elää niiden mukaan. Kuten avaruusalus Maassa, laivalla ei ole matkustajia, vain miehistöä.

 

Matkan viimeinen osuus on opetella laivan - ja sen edeltäjien - tarinat, legendat ja historia. Laivan ja miehistön tarinat kamppailuista ja voitoista ympäristön puolesta, sekä tarinat paikoista, jonne on purjehdittu ja ihmisistä joita laiva on koskettanut.

 

Laivalla on kollektiivinen muisti, joka koostuu miehistön muistoista, kuva-albumeista, lokeista, muistelmista ja taideteoksista. Nuori leukemiapotilas on halunnut jättää tämän maailman Rainbow Warriorin kannella, koska Warrior taisteli pohjaveden saastumista vastaan, mikä koitui tämän nuorukaisen kohtaloksi.  Edellisillä Rainbow Warrioreilla avioliittoja on solmittu, lapsia pantu alulle, ja rakkaus on puhjennut kukkaan, tai kuollut. Elämällä laivalla on sellainen voima, että miehistön välille syntyy elinikäisiä siteitä - jäsenet riskeeraavat henkensä merellä ja taistelevat yhdessä yritys- ja sotilasmaailman goljatteja vastaan. Warrioreilla on saatu lukemattomia mustelmia, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti, kun väkivallattomat protestimme on yritetty tainnuttaa voimakeinoin.

Mutta kollektiiviseen muistiimme mahtuu myös ilon ja naurun hetkiä. Niinkuin ironinen tarina siitä, kuinka ensimmäisellä Rainbow Warriorilla huomattiin, että moottoria oli alun perin voideltu valasöljyllä. Tai kuinka yksi kokematon miehistön jäsen sitoi kumiveneensä laituriin nousuveden aikaan, ja palatessaan huomasi, että kumivene roikkui neljä metriä vedenpinnan yläpuolella.

Kun matkamme alkaa Hampurista Amsterdamiin, Lontooseen, Tukholmaan, Marseillesiin, Genoaan ja Barceloonaan, odotamme saavamme lisää tämänkaltaisia tarinoita kerrottavaksi. Tällä matkalla opettelemme purjehtimaan laivalla, laitamme sen tiukkaan testiin, ja purjehdimme satamasta toiseen kunnes miehistö on valmis tositoimiin. Ja haluamme ottaa sinut mukaan tälle matkalle, kertoaksemme elämästä kannen alla. Toivomme että nautit. Istutko mukavasti? Hyvä. Aloitetaanpas sitten.

Alkuperäinen teksti Brian Fitzgeral, Head of Digital, 24.10.2011.