Iris Cheng in Ukraine by Greenpeace

Palasimme juuri Ukrainasta. Greenpeace vei 70 toimittajaa 18 eri maasta Tšernobyliin, lähes 25 vuotta ydinkatastrofin jälkeen. Kyseessä oli eräs laajimmista mediakiertueista, jonka olemme koskaan järjestäneet. Mukana oli kokeneita journalisteja, jotka kysyivät kriittisiä ja oivaltavia kysymyksiä, eivätkä liikuttuneet helposti.

Silti monet heistä kokivat matkan aikana näkemänsä ja kuulemansa häiritsevänä, useimmiten erityisesti sellaiset asiat, jotka haastateltavat mainitsivat kuin ohimennen.

Tällaisia asioita olivat se, että Ukrainan hallitus kuluttaa edelleen kuudesta kahdeksaan prosenttiin budjetistaan Tšernobylin onnettomuuden seurauksista toipumiseen. Tai että kymmenet tuhannet ukrainalaiset lapset lähetetään vuosittain kuukaudeksi laskeuma-alueen ulkopuolelle, jotta heidän kehonsa voivat hankkiutua eroon osasta niihin ruoan mukana kerääntyneestä radioaktiivisesta cesium-137:stä.

Tai se, että kaikki kaupoissa myytävä ruoka tutkitaan edelleen radionuklidien, kuten cesiumin ja strontiumin varalta.

Tai että Rokytnessä elävät lapset saavat angiinan useamman kerran vuodessa, koska heidän immuunijärjestelmänsä ovat kärsineet radionuklidien vuoksi. Aluesairaalan apulaisylilääkärin mukaan kaksi kolmasosaa Rokytnen 53 000 ihmisen väestöstä on kärsinyt cesium-137:n laskeumasta, joka kulkeutuu kehoon ruoan mukana. Rokytne on 300 km päässä Tšernobylistä, toisella puolella Ukrainaa.

Tai että paikalliset terveysviranomaiset joutuvat edelleen tekemään karttoja, joissa näytetään, mille alueille ei ole turvallista mennä säteilyn vuoksi. Tai että koululaisille opetetaan säteilyturvan perusasioita, ja he harjoittelevat toimimaan kaasunaamareiden kanssa.

Tai että nuoret raskaana olevat äidit saavat ruokavalio-ohjeistuksen ruoan kautta kulkeutuvien sikiön epämuodostumia aiheuttavien radionuklidien minimoimiseksi. Sikiöiden tilaa tarkkaillaan säännöllisesti ja vakavasti epämuodostuneet saatetaan abortoida.

Tai että uutta suojaa ydinvoimalan ympärille rakentavilta työntekijöiltä on epäkohteliasta kysyä heidän saamaansa säteilyannosta. Tietyn rajan ylitettyään he eivät voi enää työskennellä, eli menettävät työnsä.

Tai miten radioaktiivisen saasteen hoitamisesta on tullut tärkeä osa Ukrainan kansantaloutta Tšernobylin onnettomuuden myötä. Tšernobylin voimalan päälle nopeasti rakennettu alkuperäinen sarkofagi oli tarkoitettu kestämään vain 25–30 vuotta ja on nyt vaarassa romahtaa. Tuhoutunut reaktori makaa sen alla edelleen, eikä sitä voida vieläkään purkaa korkeiden säteilytasojen vuoksi.

Tšernobylin ydinonnettomuuden seuraukset käyvät parhaiten ilmi tällaisista arkipäivän asioista. Elämä monilla lähialueilla on vakavasti häiriintynyttä vielä useiden vuosisatojen ajan.

Mutta palatessani Ukrainasta, minua kohtasi ulkopuolisen maailman häiriintynyt todellisuus.

Vaikka tilanne Fukushiman ydinvoimalalla ei vieläkään ole hallinnassa, ja vaikka Japanissa kaadetaan parhaillaan suuria määriä radioaktiivista vettä mereen vailla tietoa seurauksista, ydinvoiman puolustajat haluavat nyt kertoa, kuinka Fukushiman onnettomuus osoittaa, että ydinenergia on turvallista, koska tähän mennessä kukaan ei ole kuollut suoraan säteilyyn.

Haluaisin heidän kertovan sen lääkäreille ja vanhemmille, joille valtio on ilmoittanut, että lapset on varaa lähettää puhtaille alueille vain 18 päiväksi vuodessa. Ehkä he eivät tienneet, että lapsella kestää 50 päivää (aikuisella sata) puhdistaa kehonsa puolesta siihen keräytyneestä radioaktiivisesta cesium-137:stä.

Haluaisin heidän kertovan sen terveysviranomaisille, jotka kamppailevat löytääkseen rahoitusta ruoan laskeuman tarkkailun jatkamiseen.

Haluaisin heidän kertovan sen eräälle nuorelle naiselle, jonka lempimarjoja olivat lähimetsistä poimitut mustikat. Hän tiesi, että ne sisältävät cesiumia, mutta ei silti voinut olla syömättä niitä toisinaan.

Haluaisin heidän suhtautuvaan ihmisten elämään vakavammin.

Kirjoittaja on Greenpeace Internationalin ilmasto- ja energiakampanjoitsija, joka asuu Hongkongissa. Tekstin on kääntänyt englannista Jehki Härkönen.