Greenpeace julkaisi eilen Suomelle mallinnetun energiavallankumousskenaarionsa. Julkaisutilaisuudessa puhunut energia-asioistakin vastaava työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori totesi, että ei näe mallissa mitään vallankumouksellista. Olen Vapaavuoren kanssa varsin samaa mieltä. Miksi energiajärjestelmän muutos ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, jos ei tarvita vallankumousta tai rakettitiedettä?

Väitän, että syynä on pitkälti Suomen politiikkaa vaivaava ”Olemassa Olevan Puolustamisen Tauti”. Niillä yrityksillä, joiden varaan Suomi on vuosia talouskasvunsa perustanut, on suuri sananvalta siihen millaisia asioita  ajetaan ja millaista energiapolitiikkaa harrastetaan. Maailma on kuitenkin muuttumassa. Muutos tapahtuu halusimme tai emme. Järkevintä olisi ennakoida muutos ja ryhtyä muuttamaan toimintojaan sen mukaiseksi. Suomessa kuitenkin on valittu toinen tie. Meillä ei kannusteta uuteen tavoittelevia yrityksiä. Meillä puolustetaan kynsin ja hampain niitä yrityksiä, jotka eivät halua muuttua, vaan jotka kädet silmillä ja korvilla hokevat ei-ei-ei:tä. Suomi laittaa nyt paukut sellaisen puolustamiseen, jota ei voi puolustaa. Maailma nimittäin ajaa yli.

Suomella on maailman parhaat insinöörit ja tekniikan osaajat. Meillä oli (nimenomaan oli) mahdollisuus tulla yhdeksi maailman johtavaksi clean tech-maaksi. Suomi kuitenkin kymmenen vuotta sitten teki valinnan, ryhtyi puolustamaan muutaman suuryrityksen etua ja valitsi ydinvoiman. Tämä sulki kehityksen ovet tuulivoimalta. Kymmenen vuotta tämän päätöksen jälkeen meillä ei ole tuulivoimateollisuutta. Nyt ydinvoimalla menee huonosti ja meiltä puuttuu ”uusi nokia”, jonka tuulivoimateollisuus olisi meille voinut tarjota.

Työllisyyttäkin oli mahdollisuus parantaa. TEM:n oman laskelman mukaan investoimalla 10 miljardia euroa uusiutuviin oltaisiin Suomeen luotu 47 000 uutta pysyvää työpaikkaa. 10 miljardia saattaa kuulostaa suurelta summalta. Suomi kuitenkin tuo maahan 5 miljardilla eurolla fossiilisia polttoaineita vuodessa. Siis vuodessa. Suurin osa tästä on öljyä. Lisäksi summa sisältää hiiltä ja kaasua. Uusiutuva energia, biomassaa lukuun ottamatta, on investointien jälkeen ilmaista energiaa. Biomassaa taas saadaan kotimaasta. 10 miljardia on siis vain kahden vuoden polttoainelasku ulkomaille. Sen sijaan, että oltaisiin luotu työpaikkoja 47 000 ihmiselle ja ostettu tarvittava polttoaine kotimaasta, maksettiin rahat ulkomaalaisille energiayhtiöille. Menetettiin siis rahat, työpaikat, kotimarkkinat ja luotiin talouden alijäämä. Tässä on todella vaikea nähdä Suomen etua.

Ministeri Vapaavuori totesi eilen myös, ettei hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassakaan ollaan tekemässä vallankumousta. Olen tästäkin yhtä mieltä. Suomen markkinat eivät täyty bisnesmahdollisuuksiin tarttuvista pienistä yrityksistä, jos tavoitteena on ”korvata 10% suomessa käytetystä maakaasusta biokaasulla”. Jos tehtäisiin rohkeita visioita ja asetettaisiin tahtotilaksi tulla uusiutuvan energian johtavaksi mallimaaksi vuoteen 2030 mennessä, väitän että yritysmaailmassa tapahtuisi uusiutuvan energian hype.

Olemme siis Vapaavuoren kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Me emme tarvitse energiavallankumoukseen vallankumousta. Tarvitsemme siihen tosiasioiden myöntämistä ja maalaisjärkeä. Sen jälkeen on vaan käärittävä hihat.