Kahta uutta ydinvoimalaa kannattavat kansanedustajat saivat viime eduskuntavaaleissa yrityksiltä, etujärjestöiltä ja säätiöiltä keskimäärin yli kaksinkertaisen määrän vaalirahaa ydinvoiman vastustajiin nähden. Yritysten antamassa tuessa ero on nelinkertainen. [1] Greenpeacen tekemästä selvityksestä käy ilmi myös, että yritysten ja etujärjestöjen antamasta vaalituesta vain murto-osassa tuen antaja on julkistettu. Säätiöiden ja yhdistysten kautta on kanavoitu noin 1,5 miljoonan euron edestä tukea, jonka alkuperästä ei ole tietoa.
Ydinvoimaa vastustavat mielenosoittajat muodostivat tekstin "ydinhulluus" eduskuntatalon portaille 18.6.2010.
"Suomalaisista vain 20 prosenttia kannattaa kahta uutta
ydinreaktoria, kansanedustajista noin 40 prosenttia. [2] Eroa
selittää osaltaan yritysten, etujärjestöjen ja säätiöiden jakama
vaaliraha, joka kohdistuu ydinvoiman kannattajille. Rahoitus
vaikuttaa siihen, kenellä on varaa tosissaan pyrkiä eduskuntaan.
Lisäksi lienee selvää, että vaalirahoitus vaikuttaa siihen, ketä
kansanedustaja kuuntelee päätöksiä tehdessään", sanoo Greenpeacen
energiavastaava Lauri Myllyvirta.
Ydinvoiman lisärakentamista vastustava kansanedustaja sai viime
eduskuntavaaleissa yrityksiltä, etujärjestöiltä ja säätiöiltä sekä
tuntemattomista lähteistä keskimäärin 13 000 euroa vaalirahaa,
yhden reaktorin kannattaja 24 000 euroa ja kahden reaktorin
kannattaja 30 000 euroa. Jos tarkastellaan tukea, jonka antajan
tiedetään olevan yritys, ovat summat vastaavasti noin 3 000 euroa
ydinvoiman vastustajalle, 7 000 euroa yhden reaktorin kannattajalle
ja 14 000 euroa kahden reaktorin kannattajalle. Erot ovat
tilastollisesti merkitseviä.
Ehdokkaiden saaman vaalirahan määrällä on yhteys
ydinvoimakantaan sekä puolueiden sisällä että puolueiden välillä.
Ydinvoimaa kannattavat ehdokkaat ovat saaneet puolueiden sisällä
keskimäärin selvästi enemmän ulkopuolista vaalirahaa: esimerkiksi
SDP:hen kuuluva ydinvoiman vastustaja keskimäärin 13 000 euroa ja
kahden reaktorin kannattaja 27 000 euroa. Keskustassa ydinvoiman
vastustajan kassassa oli vastaavasti keskimäärin 28 000 ja
kannattajan kassassa 37 000 euroa. Myös ammatiyhdistysliikkeen
tukea päätyi ydinvoiman kannattajille kaksi kertaa niin paljon kuin
vastustajille, vaikkakin summat ovat euroissa mitaten pieniä.
Vaalirahoittajista tai rahoittajien ydinvoimaan liittyvistä
intresseistä on lähes mahdotonta saada tietoa. 1 700 euron
ilmoitusrajan ylittäviä tukia voidaan kierrättää säätiöiden ja
yhdistysten kautta, eikä niiden saamien lahjoitusten antajia
julkisteta. Nykyiset kansanedustajat saivat viime
eduskuntavaaleissa noin 1,5 miljoonan euron edestä säätiöiden ja
yhdistysten myöntämää vaalirahaa, jonka antajasta ei ole tietoa.
Kehittyvien Maakuntien Suomi on käytännössä ainoa säätiö tai
yhdistys, jonka jakaman rahan alkuperä on selvitetty.
"Vuoden 2002 ydinvoimaäänestys johti perusteltuihin vaatimuksiin
vaalirahoituksen avaamisesta. Kahdeksan vuotta myöhemmin
vaalirahoitusilmoitukseen voi kirjata esimerkiksi 'tuki
yrityksiltä, yksityisiltä ja etujärjestöiltä'. Vain pieni osa
vaalirahoitusilmoituksista täyttää tehtävänsä, eli antaa tietoa
kansanedustajan sidonnaisuuksista. Esimerkiksi vaalirahoittajien
ydinvoimaan liittyvistä intresseistä voi saada tietoa ainoastaan
tarkastelemalla, keille tuki kohdistuu", Myllyvirta toteaa.
Viitteet:
[1] Greenpeace kävi läpi vaalit.fi -sivustolta löytyvät
kansanedustajien vaalirahailmoitukset. Vaalirahoitus eriteltiin
yritysten, etujärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen,
yksityishenkilöiden, yhdistysten ja säätiöiden sekä tuntemattomien
lahjoittajien antamaan rahaan.
[2] Taloustutkimus 2.6.2010: Tutkimus ydinvoimasta ja
eduskuntavaaleista.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/dokumentit/tutkimus-ydinvoimasta-ja-edusk.
Selvityksessä käytetty tieto kansanedustajien ydinvoimakannoista
perustuu edustajien julkisuudessa kertomiin kantoihin sekä
Greenpeacen keräämiin tietoihin.
Other contacts:
Energiavastaava Lauri Myllyvirta, puhelin 050 362 5981
Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, puhelin 050 369 6202