Greenpeacen blogi

Apple vastaa Greenpeacen haasteeseen puhtaammasta pilvestä

Kaisa-Reeta Koskinen — Sat, 26 May 2012 08:00:00 +0200

Greenpeace on haastanut Applen puhdistamaan pilvensä iCoal -kampanjassaan. Tähän mennessä yli 200 000 henkilöä on allekirjoittanut vetoomuksen Applelle, jotta tämä lopettaisi likaisella energialla tuotetun sähkön käytön palvelinkeskuksissaan.

Apple vastasi Greenpeacen haasteeseen kertomalla, että yhtiön Maidenissa, Pohjois-Carolinassa sijaitseva palvelinkeskus, tulee käyttämään pelkästään uusiutuvaa energiaa.

Tavoite on kunnianhimoinen. Yhtiö aikoo investoida aurinkopaneeleihin ja polttokennoihin, joilla tuotettaisiin 60% iDatacenterin käyttämästä sähköstä.

Oleellinen kysymys kuitenkin on, että mistä loppu 40% tulee? Tätä ei yhtiö ole kertonut. Pohjois-Carolinassa on vain yksi sähköyhtiö, Duke Energy, joka tuottaa yli puolet sähköstään hiilivoimalla. Apple saattaa suunnitella täyttävänsä energiantarpeensa uusiutuvan energian alkuperätakuilla (engl. Renewable Energy Credits, REC). Ongelma näiden takuiden kanssa on, että niiden ostaminen ei välttämättä vähennä fossiilisen energiantuotannon käyttöä eikä lisää uusiutuvan energian tuotantoa ollenkaan. Applen tulisi kertoa avoimesti, mistä yhtiö sähkönsä hankkii. Yhtiö pystyy parempaan kuin pelkät alkuperätakuut.

Apple ei myöskään ole kertonut miten se aikoo tuottaa sähkönsä tulevaisuudessa. Yhtiön pilvipalvelut laajenevat nopeasti, ja uuteen Pohjois-Carolinan palvelinkeskukseen on siksi tulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä laajennuksia.

Selkeä suunnitelma energiantarpeen tyydyttämiseksi lähettäisi paikalliselle energiayhtiölle viestin, että lisäinvestointeja uusiutuvaan energiaan tarvitaan tulevaisuudessa, jos Apple todella aikoo puhdistaa pilvensä.

Pilvipalveluja tarjoavat yritykset ovat tärkeitä asiakkaita sähköyhtiöille. Googlen uusi palvelinkeskus Haminassa tulee käyttämään tuulisähköä. Facebook avasi oman palvelinkeskuksensa Ruotsin Luulajaan, koska pohjois-Ruotsissa on saatavilla runsaasti vesivoimalla tuotettua sähköä. Nyt on Applen vuoro ottaa mallia näistä edelläkävijöistä, ja vaatia sähkön toimittajiaan rakentamaan lisää puhdasta energiaa.

Odottamaton henkilö liittyi Rainbow Warriorin miehistöön

Tuomas Jantunen — Fri, 25 May 2012 12:01:00 +0200

Kymmenen päivää saartoa takana ja aktivistimme pysyvät yhä lujina. He auttavat paljastamaan metsärikoksia kuten laittomia hakkuita, orjuutta ja alkuperäiskansojen maiden riistämistä istumalla rahtilaiva Clipper Hopen ankkuriketjulla Sao Luisin satamassa, Brasiliassa.

Saimme apua hieman odottamattomalta taholta työhömme likaisen takkirautateollisuuden puhdistamiseksi ja Brasilian Presidentti Dilman huomion pitämisessä Amazoniin liittyvissä ongelmissa. Näyttelijä Q’orianka Kilcher vahvisti maanantaina Rainbow Warrior laivamme miehistöä liittymällä protestimme ankkurikiipeilijäksi. Hän on näytellyt muun muassa pocahontasta elokuvassa The New World (2005) ja Kerrianne Telfordia sarjassa Sons of Anarchy. Tällä hetkellä hän jakaa aikansa alkuperäiskansojen auttamisen ja kuvauksien välillä.

Saavuttuaan alukselle hän ei ehtinyt edes hengähtää, kun hän pääsi jo tosi toimiin valmistautumalla seuraavan päivän kiipeilyyn. Aikaisin seuraavana aamuna hän kiinnitti varusteensa, kiisi vetten päällä Clipper Hopelle ja vietti kokonaiset kahdeksan tuntia Amazonin paahtavan auringon alla kiinnittyneenä ankkurikettinkiin.

Kun luet tätä juttua, hän on todennäköisesti laivalla suorittamassa joka päiväsiä askareita kuten käytävien moppaamista tai kaiteiden kuuraamista. Q’orianka on ollut koko ajan ystävällinen sekä utelias ja hän sanoo tekevänsä kaikkensa auttaakseen Awa-heimoa, jonka on yksi maailman uhatuimmista heimoista.

Voit seurata Q’orianka Kilchen toimia twitterissä @qorianka. Hän varmasti arvostaa tukeasi. Tällä hetkellä hän on valmistautumassa seuraavaan päivään ja rauhanomaiseen, suoraan toimintaan Greenpeacen Rainbow Warrior aluksella.

Öljy vuotaa Venäjällä

Jon Burgwald — Thu, 24 May 2012 14:21:00 +0200

On myöhäinen ilta, mutta aurinko ei ole vielä laskenut täällä Usinskissa, Pohjois-Venäjällä, jonne saavuin venäläisen kollegani kanssa muutama päivä sitten lumimyrskyn saattelemana.

Arktiksen rajamailla sijaitseva Usinsk on on Komin tasavallan öljypääkaupunki. Vaikka kaupunki on kooltaan pieni, öljyteollisuuden vaikutukset seudulla eivät todellakaan ole pieniä.

Usinsk sijaitsee lähellä jokien valuma-aluetta, joka aikoinaan oli täynnä elämää. Mutta se aika oli aikaa ennen öljyn löytymistä 1970-luvulla. Nyt tilanne on täysin toinen. Alue on muuttunut dystopiaksi, jossa öljy- ja kaasusoihtujen savu värjää horisontin.

Soihduttaminen tuottaa – paitsi massiivisia hiilidioksidipäästöjä –ympäristöön laajan kirjon erilaisia myrkkyjä, joiden tiedetään aiheuttavan syöpää. Venäjän hallitus lupasi 2007 lopettaa soihduttamisen. Tuolloin Venäjä oli vastuussa yli 25 prosentista maailman soihduttamisesta.

Komissa totuus on kuitenkin toinen. Terveysriskien raja-arvo on tuhansia kertoja matalampi, kuin raja-arvo, josta polton kemikaalit haistaa. Tänään, kun ajoin alueella, pystyin tuskin hengittämään yli puoleen tuntiin selvästi erottuvan, ällöttävän hajun vuoksi. Pystyn edelleen maistamaan hajun suussani.

Soihduttaminen ei kuitenkaan ole läheskään ainoa ongelma. Tänä päivänäkään öljyteollisuutta ja sen turvamääreitä ei valvota. Öljyputket on jätetty ruostumaan ja päättymättömät korjaustoimenpiteet edistyvät raastavan hidasta tahtia. Tämä tarkoittaa sitä, että öljyvuodot ovat viikoittaisia, jos eivät päivittäisiä tapahtumia.

Vierailimme myös eräässä pienessä kylässä, Kolvassa. Paikalliset asukkaat kertoivat jokapäiväisestä elämästään, ja siitä miten öljyteollisuus on siihen vaikuttanut. Kylä on nimetty vieressä virtaavan joen mukaan. Kolva-joki on ollut kyläläisille puhtaan juomaveden ja ruuan lähde. Aiemmin vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juoda sellaisenaan, ja kaloja oli runsaasti. Tänä päivänä joki tunnetaan lähinnä öljyn värjäämistä jäälautoista. Oikeastaan koko joen pinta on öljyläikkien täplittämä.

Ajat, jolloin joesta saattoi juoda, ovat menneet, eikä kalaa ole juuri jäljellä. Mutta kun kysytään, mitkä ovat olleet pahimmat seuraukset, kyläläiset eivät edes mainitse omaa tilannettaan. Tilanne on pahin alajuoksulla. Koska siellä ei ole kaivoja, alajuoksun asukkaat joutuvat hakemaan juomavetensä edelleen joesta. Tuloksena kylien syöpätapausten määrä on hypännyt pilviin.

Usinskissa tutkin virallisia tilastoja öljyvuodoista. Tilastot kertoivat, miksi tilanne on niin synkkä. Vaikka Komin alueelta ei ole erillisiä tilastoja, Venäjän ympäristöministeri arvioi huhtikuussa, että Arktikselle valuu noin 300–500 miljoonaa litraa öljyä vuosittain.

Katsotaanpa mitä se tarkoittaa.

Muistamme kaikki Meksikonlahden katastrofin, jossa BP:n operoima porauslautta Deepwater Horizon räjähti tappaen 11 henkeä ja aiheuttaen 780 miljoonan litran öljyvuodon Meksikonlahteen. Vuoto oli Amerikan pahin ympäristökatastrofi ja se aiheutti pitkäaikaista vahinkoa lahden herkälle ympäristölle. Karmivat valokuvat ja videot öljyyn tahriintuneista linnuista ja kilpikonnista kertoivat karua kieltä öljyn todellisesta hinnasta.

Mutta Venäjällä jopa 500 miljoonaa litraa öljyä valuu joka vuosi vesistöihin, joista öljy päätyy Pohjoiseen jäämereen. Toisin sanoen – vaikka BP:n öljyvuoto tapahtui tietyllä alueella – sama määrä öljyä, joka riitti tuhoamaan Meksikonlahden ekosysteemin, valuu joka 18. kuukausi Pohjoisen jäämeren kylmiin vesiin.

Silti, jos et asu tai et ole itse käynyt alueella, tuskin edes tiedät minkälainen uskomaton luonnon tuhoaminen on käynnissä.

Se on Venäjän salattu arktinen painajainen.

Greenpeacen kampanjoitsijana olen tottunut kohtaamaan ongelmia ja haasteita, jotka uhkaavat maailmaamme. Aikojen saatossa olen ehkä jopa kovettunut niin, että päivittäiset annokset tuhoa ja välinpitämättömyyttä maapalloamme kohtaan eivät enää lannista minua.

Mutta tällä kertaa minun on myönnettävä, että otan tämän henkilökohtaisesti. Jopa kirjoittaessani tätä tunnen syyllisyyttä siitä, että sanani eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä täällä näemme. Rehellisesti sanottuna, en ole varma, voimmeko vielä pelastaa tämän kerran niin kauniin alueen. Mutta tiedän, että jos emme nyt toimi – täällä ja muualla Arktiksella – se mitä näen täällä jää vain jäävuoren huipuksi.

Jon Burgwald on Greenpeace Nordicin Arktis-kampanjoitsija

Helsingin vapaaehtoisryhmä Maailma kylässä -festivaaleilla

Sampo Rouhiainen — Thu, 24 May 2012 14:08:14 +0200

Greenpeacen Helsingin vapaaehtoisten paikallisryhmä ottaa tänäkin vuonna osaa Maailma kylässä -festivaaliin.

Maailman kulttuurit kohtaavat jälleen Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla 26.–27.5.2012. Tarjolla on maailmankuvia ja mahdollisuuksia sekä musiikkia, tanssia, teatteria, elokuvia, taidetta ja toimintaa ilmaiseksi.

Greenpeacen vapaaehtoiset osallistuvat tänä vuonna Maailma kylässä -festivaaleille Arktis-teemalla.

Festivaalin ohjelmassa nähdään myös muita Greenpeace-kasvoja:

Kampanjoitsija Maija Suomela ottaa osaa "Valtaako agribisnes ruoantuotannon alaa?" -keskusteluun lauantaina 26.5.2012 klo 16:00-16:20, Amazon-lavalla, Rautatientorilla.

Metsäkampanjoitsija Sini Harkki haastattelee Pekka Borgia tämän uudesta kirjasta lauantaina 26.5.2012 klo 17:00-17:20, Amazon-lavalla, Rautatientorilla.

Tapahtuman sivut ja tarkka ohjelma: www.maailmakylassa.fi

Siellä nähdään!

Antarktista, merten sydäntä on suojeltava!

Tuomas Jantunen — Thu, 24 May 2012 11:47:00 +0200

Useimmille sana Antarktis tuo mieleen muutakin kuin vain kaukaisen jäätyneen alueen kaukana jossain maailman reunalla. Se on myös täysin puhtaita jäätiköitä ja jäävuoria sekä hieman ”Happy Feet” pingviineistä poikkeavan mielikuvan pingviinien yhteiskunnista, joita Antarktiksen äärimmäisen kylmät ja kovat tuulet koettelevat joka päivä. Antarktiksen jääpeitteiset vedet ovat pullollaan elämää. Loisteliaat valaat sekä miekkavalaat, hylkeet, kalat sekä korkealla liitelevät linnut tulevat etsimään ruokaa Eteläisen jäämeren krillirikkaista vesistä. Jäisen merenpinnan alla olevaa merenpohjaa peittää erikokoisten, muotoisten ja väristen eliöiden muodostama lajirunsas peite. Näistä useimpia ei tavata missään muualla maailmassa. Tutkijat löytävät edelleen joka vuosi uusia lajeja. Antarktis on maailman viimeinen villi rajaseutu.

Antarktiksen niemimaa on yksi maailman nopeimmin lämpiävistä alueista. Merijään vaihtelut ovat suuresti vaikuttaneet krilliin, tähän Antarktiksen ruokaketjun tukipilariin, jonka ehtyminen saattaisi aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia valaisiin sekä muihin meren eliöihin. Ehdytettyään yli 80 % rannikoilla elävistä kalapopulaatioista, ahneet kalastuslaivueet ovat siirtymässä syrjäisille ja verrattain koskemattomille Antarktiksen vesialueille riistämään krilli- ja kalakantoja tyydyttääkseen maapallon toisella puolella yhä kasvavaa meren antimien kysyntää.

Antarktiksen tulevaisuus on CCAMLR (‘Commission for the Conservation of Antarctic Marine Living Resources’), Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomissioon kuuluvien jäsenmaiden käsissä. Komissio on asettanut ainutlaatuisen sääntöjen sarjan suojellakseen Antarktista ympäröiviä vesiä. Tämä järjestelmä sisältää mekanismin merensuojelualueiden, merten kansallispuistojen perustamiseen, joissa kalastus ja muu tuhoisa toiminta on kielletty. Vuonna 2009 CCAMLR jäsenmaat sopivat Antarktiksen keskeisten vesialueiden suojelemisesta 2012 loppuun mennessä. Aika on käymässä vähiin ja suojeluprosessi on edistynyt erittäin hitaasti.

Elokuussa 2011 Antarctic Ocean Alliance , johon Greenpeace yhdessä muiden johtavien ympäristö- sekä tarkkailujärjestöjen kanssa kuuluu, teki ehdotuksen Antarktiksen alueen merensuojelualueverkostosta. Tämä verkosto koostuu 19 erillisestä alueesta, kattaisi yli 40 % Eteläisestä jäämerestä ja takaisi olennaisten ekosysteemien ja eliöpopulaatioiden suojelemisen. Tällä viikolla AOA julkaisi tutkimuksen, 'Antarctic Ocean Legacy: A Vision for Circumpolar Protection', jossa on kuvattu AOA:n koko näkemys suojelualueverkostosta sekä tarkat ekologiset perusteet valituille 19 suojelualueelle. AOA toivoo raportin auttavan CCAMLR pysymään aikataulussa sekä siitä olevan apua, kun komissio tekee lopullisen päätöksen suojeltavista alueista. Aikaa ei ole hukattavaksi. Toimia mertensuojelemiseksi on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä.

Seuraavassa CCAMLR:n kokouksessa, joka pidetään lokakuussa 2012, jäsenillä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda tämä maailman suurin yhtenäinen merensuojelualueverkosto. Hyvä lopputulos yhdessä painostuksemme kanssa osoittaa maailman hallituksille sekä poliitikoille, että me tarvitsemme globaalin mertensuojeluverkoston, joka kattaisi myös loput, vielä suurimmaksi osaksi suojelemattomat avomeret.

Me tarvitsemme sinun apuasi pelastaaksemme Eteläisen jäämeren! Allekirjoita AOA:n adressi ja anna hallituksille tiedoksi, että me välitämme arvokkaista meristämme ja odotamme heiltä oikeita ratkaisuja maapallon merien pelastamiseksi.

Tuomas on Greenpeacella verkkoviestinnän harjoittelussa.

Viikko Ankkurikettingissä

Martti Leinonen — Wed, 23 May 2012 09:35:00 +0200

Päivä numero kahdeksan käynnistyi tänään. Rainbow Warriorin miehistö ja joukko Brasilialaisia aktivisteja on pidätellyt rahtilaiva Clipper Hopea Sao Luizin ankkuripaikalla. Ankkurikettinkiin on laitettu hippi roikkumaan, joten alus ei pääse liikkumaan mihinkään. Clipper Hope oli menossa satamaan lastaamaan takkirautaa kuljetettavaksi Pohjois-Amerikkaan terästeollisuuden tarpeisiin.

Kun ilmoitimme aluksen kapteenille mitä olemme tekemässä, hänen ensimmäinen reaktionsa oli: "Olette varmaan erehtyneet kohteesta, me kuljetamme terästä, emme mitään ympäristömyrkkyjä tai muuten haitallisia tuotteita"

Niinpä niin. Emme olleet erehtyneet kohteesta.

Tämän päivän maailmassa on yhä vaikeampi tunnistaa hyviksiä ja pahiksia toisistaan. Kansainväliset suuryhtiöt pitävät tonttinsa puhtaana ja kauluksensa valkoisena ulkoistamalla ongelmat ja piilottamalla ne syvälle tuotantoketjuun. Tässä tapauksessa on kyse lähinnä amerikkalaisten ja eurooppalaisten autojen valmistukseen käytettävästä raakateräksestä, joka on nyt todistettavasti yhdistetty laittomiin metsähakkuisiin ja orjatyövoiman käyttöön Amazonasin alueella Brasiliassa.

Olemme nyt viikon roikkuneet kettingissä ja tunnelma laivalla on loistava. Pieni ankkuritempauksemme on saanut toivomamme vastaanoton, niin paikallisilta ihmisiltä kuin medialta. Paine on onnistuttu kohdistamaan päättäviin elimiin ja yhtiöihin, jotka ovat vastuussa tästä kaikesta.

Juuri tällä hetkellä olisi erittäin mielenkiintoista olla kärpäsenä kabinetin katossa seuraamassa kuinka yritysjohtajat ja poliitikot raapien punaista päätään puhisevat ja miettivät: Mitä tehdä nyt? Tätä ongelmaa ei enää vain lakaista maton alle, siitä pidämme huolen.

Pysymme täällä tasan niin kauan kuin asia vaatii. Aurinkorasvaa, vettä ja ruokaa riittää kyllä. Itse vietän noin kymmenen tuntia päivässä RIB-veneessä kohteen vieressä, varmistamassa ankkurikiipeilijöiden turvallisuutta. Tunnelma on korkealla ja 32-henkinen ryhmämme pyörittää showta 24/7.

Päiväntasaajan aurinko on armoton, kaikkia väsyttää ja kuivia vaatteita ei kai kenelläkään ole ollut enää muutamaan päivään. Mutta hymy on herkässä, koska olemme juuri nyt tekemässä täsmälleen sitä, mitä meidän pitäisikin tehdä.

Martti Leinonen
2nd Mate
S/y Rainbow Warrior
Amazon, Brazil

Pellot päästölähteistä hiilinieluiksi

Sampo Rouhiainen — Wed, 23 May 2012 09:30:00 +0200

Ruoantuotanto on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ilmastopäästölähteistä. Ilmastoa lämmittävät varsinkin karjatalouden tuottama metaani ja metsien raivaaminen maatalousmaaksi. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös pellot toimivat päästölähteinä.

Pelloista vapautuu varsinkin muokattaessa suuria määriä hiiltä ja myös dityppioksidia, joka on hiilidioksidia moninkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu. Sitä muodostuu varsinkin typpilannoitteiden hajotessa. Pellot voitaisiin kuitenkin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi. Keinot siihen ovat jo olemassa.

Yksi keinoista on suorakylvö, jossa vilja kylvetään maata muokkaamatta edellisen vuoden kasvuston sänkeen. Kun maata ei muokata, hiilidioksidi ei vapaudu ilmaan, vaan se jää peltoon parantamaan maan rakennetta.

Päästövähennyksiä saavutetaan lisäksi pienentyneen polttoaineentarpeen kautta. Suorakylväjä kulkee peltonsa läpi vain kylvökoneen kanssa, siinä missä perinteisin menetelmin viljelevä joutuu kyntämään, äestämään ja ehkä vielä jyräämään peltonsa kylvämisen lisäksi. Koska suorakylvöpelloilta huuhtoutuu vähemmän ravinteita, myös väkilannoitteiden käyttöä voidaan vähentää.

Turvepitoisilla pelloilla voitaisiin viljellä viljan sijasta nurmea, sillä viljapelloilta pääsee nurmea enemmän ilmaan dityppioksidia. Myös peltojen kalkitusta vähentämällä voitaisiin pienentää päästöjä.

Siirtymällä muokkaamattomaan viljelyyn, kierrättämällä kasvilajeja ja vähentämällä keinotekoisten lannoitteiden käyttöä, ei ainoastaan paranneta luonnon monimuotoisuutta pellolla ja sen ympäristössä, vaan voidaan hillitä ilmastonmuutosta.

Luonnonmukaisessa viljelyssä piilee suuri ilmastopäästöjen säästömahdollisuus. Brittiläinen Soil Association on laskenut, että siirtymällä laajamittaiseen luomuviljelyyn Britanniassa, maatalouden päästöt vähenisivät 23 prosenttia. Määrä vastaa miljoonan henkilöauton poistumista liikenteestä.

Tämä kaikki tapahtuisi pelkästään maahan sitoutuvan hiilen ansiosta. Päälle tulisivat vielä viljelijöiden polttoainesäästöt ja lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen väheneminen.

Viljelijän ei tarvitse muutosta pelätä. Siirtymällä ekologisesti kestävämpään maatalouteen satotaso kasvaa pitkällä tähtäimellä ja pysyy tasaisempana vaihtelevista sääoloista huolimatta. Kustannukset pienenevät, kun luovutaan teollisista lannoitteista muista kemikaaleista.

Sampo Rouhiainen on Greenpeacen verkkoviestinnän vapaaehtoistyöntekijä

Neste Oil haluaa sulkea Nestespoil.com-kritiikkisivuston

Tapio Laakso — Tue, 22 May 2012 08:41:00 +0200

Päivitys ke klo 11:00:
Sivusto toimii nyt osoitteessa http://www.greenpeace.fi/nestespoilcom
webhotellin palveluntarjoajan suljettua osoitteen tiistai-iltana.

Kerroimme viime viikolla Shellin yrityksistä tukahduttaa itseensä kohdistuva kritiikki oikeusteitse. Mitä isot edellä sitä pienet perässä: valtionyhtiö Neste Oil yrittää oikeusteitse sulkea Greenpeacen Nestespoil.com-kritiikkisivustoa. Neste Oil pyrkii kansainväliselle tekijänoikeusjärjestölle WIPO:lle tehdyn valituksen avulla saamaan haltuunsa www.nestespoil.com-verkkotunnuksen.

Nestespoil.com-sivusto parodioi Neste Oilin vuosikertomusta ja tuo esiin yhtiön roolia metsäkadon ruokkijana. Kritiikkisivusto avattiin Neste Oilin yhtiökokouksen yhteydessä maaliskuussa. Huhtikuussa postilaatikkoon kopsahti ensin asianajotoimisto Krogeruksessa tehtailtu tyhjänpäiväinen uhkailukirje tekijänoikeusloukkauksista, sitten WIPO:lle mennyt valitus nestespoil.com-verkkotunnuksesta.

Neste Oil yrittää käyttää tekijänoikeuslakia ja tavaramerkinsuojaa itseensä kohdistuvan kritiikin tukahduttamiseen ja sananvapauden rajoittamiseen. Se ei ole näiden lakien tarkoitus saati henki.

Neste Oilin metsäkatoa ruokkivia biopolttoaineita kritisoivan kampanjan kannalta Nestespoil.com-sivusto on jo täyttänyt tehtävänsä. Sananvapauden ja mielipiteenilmaisun näkökulmasta kysymys on kuitenkin erittäin vakavasta asiasta. Kansainvälinen oikeus suojaa paitsi sananvapautta sinänsä, myös tapaa, jolla sananvapautta katsotaan parhaaksi käyttää. Se tarkoittaa esimerkiksi kritiikin ilmaisemista tavaramerkkiä hyväksi käyttäen.

Onneksi WIPO:n tapaoikeudessa on suuri määrä ennakkotapauksia siitä, että oikeutettu, ei-kaupallinen kritiikki on pätevä syy rekisteröidä verkkotunnus, joka sisältää tai muistuttaa tavaramerkinhaltijan nimeä. Kansainvälinen oikeus suojaa sananvapautta ja kritiikkiä – toivottavasti tämä pitää myös Nestespoil.comin tapauksessa.

Onhan näitä tapauksia ollut. Taannoin Volvo ärähti Voiman vastamainoksesta.

SLAPP vaan kansalaisyhteiskunnalle

Erityisesti yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä ovat yleistyneet niin sanotut SLAPP-tapaukset. SLAPP tulee sanoista Strategic Lawsuit Against Public Participation. Yhtiöt nostavat näitä oikeusjuttuja pelotellakseen kriitikot hiljaisiksi tai ainakin pitääkseen heidät kiireisinä. Etenkin yksittäinen kriittinen kansalainen voi olla todella ahtaalla, jos saa vastaansa suuryhtiön juristiarmeijan.

Pistetään Nestespoil.com kiertämään!

Ärsyttääkö Neste Oilin hyökkäys sananvapautta vastaan? Pitäisikö yhtiön lopettaa metsäkatoa kiihdyttävien raaka-aineiden kuten palmuöljyn käyttö biodieselin raaka-aineena? Auta meitä levittämällä linkkiä http://www.nestespoil.com -sivustolle omassa blogissasi, Facebookissa tai Twitterissä.

Vaikka Neste Oil onnistuisi saamaan verkkotunnuksen itselleen, ainakin mahdollisimman moni on ehtinyt jo nähdä, mistä yhtiön bisneksessä todella on kyse.

Nestespoil.com

Neste Oilin valitus WIPO:lle

Greenpeacen vastine

Suoraa toimintaa Amazonilla

Sampo Rouhiainen — Mon, 21 May 2012 08:13:00 +0200

Greenpeacen aktivistit haluavat estää sademetsälle tuhoisin menetelmin valmistetun takkiraudan pääsyn Yhdysvaltojen autotehtaisiin.

Aktivistit ovat pidätelleet jo seitsemän päivää Clipper Hope -rahtialusta pääsemästä São Luis do Maranhãon satamaan. Niin kauan kuin aktivistit ovat lukittautuneena aluksen ankkuriketjuun, laiva ei pääse noutamaan takkirautalastiaan.

Greenpeace on kerännyt kaksi vuotta todistusaineistoa takkiraudan valmistuksesta. Siihen kuluu valtavia määriä hiiltä, jota saadaan kaatamalla ja polttamalla sademetsän puita. Puut tulevat usein laittomilta hakkuilta, jopa suojelluilta alkuperäiskansojen alueilta.

Valmistus ei ole tuhoisaa ainoastaan metsän kannalta. Myös työntekijöiden olot ovat kurjat, ja niitä kuvaillaan jopa nykyajan orjuutena. Työläiset houkutellaan polttamaan hiiltä lupauksilla suurista palkoista, mutta he voivat joutua velkavankeuteen kalliiden majoitus- ja ruokakulujen vuoksi. Hiilipöly ja palokaasut puolestaan uhkaavat työntekijöiden terveyttä.

Takkirautaa viedään Brasiliasta muun muassa Yhdysvaltoihin, jossa se päätyy autoteollisuuden raaka-aineeksi, esimerkiksi Fordin, General Motorsin, BMW:n ja Mercedeksen autoihin.

Amazonin protesti on vajaan vuoden ikäisen Rainbow Warriorin tulikaste. Greenpeacen uusin purjealus on toiminut kumiveneiden emoaluksena, sen tiloissa on rakennettu ja maalattu banderolleja sekä tiedotettu tapahtumien kulusta.

Rainbow Warrior on toiminut myös paikallisten yhteisöjen kokouspaikkana ja avoimien ovien päivinä ihmiset ovat voineet nousta tutustumaan laivaan ja kuulemaan Amazonin suojelemisesta.

Acai – ei vain mehua, vaan elämäntapa

James Turner — Fri, 11 May 2012 09:57:00 +0200

Rainbow Warriorin levätessä ankkurissa Amazon-joella, pieni Greenpeacen ryhmä lähti kumiveneillä kohti Bailiquen kylää. He matkasivat tapaamaan paikallisia ihmisiä, jotka ovat kehityssuuntaa vastaan, joka vie kohti laajamittaista maataloutta ja metsien hävittämistä.

Nämä ihmiset ovat riippuvaisia acai-marjasta, joka on täällä ollut peruselintarvike vuosisatojen ajan. Nyt siitä on tulossa suosittua Yhdysvalloissa, jossa Beverly Hillsin kotirouvat litkivät sitä gallonakaupalla siinä toivossa, että se saa heidät näyttämään muutaman vuoden nuoremmilta. Tämä pienimuotoinen vientibisnes toimii hyvin, mutta täällä tiedostetaan myös tarve säilyttää asiat pienessä mittakaavassa.

Sen sijaan, että kaikki yritettäisiin maksimoida – sato, tulot ja aineellinen hyvinvointi - tämän kylän ihmisillä on erilainen lähestymistapa, joka on riippuvainen elämisestä harmoniassa metsän kanssa. Se tarkoittaa sitä, että metsästä otetaan vain sen verran mitä metsä kestää, ja vastustetaan halua rikastua nopeasti.

Amazonin valtavien luonnonvarojen kunnioittaminen tällä tavalla saattaa kuulostaa hieman hipiltä, mutta ajatus keskittymisestä elämänlaatuun puhtaan voiton sijaan vetoaa ihmisiin ympäri maailmaa.

Ranskassa hallitus on alkanut kehittää "onnellisuusindeksiä", joka ei perustu pelkkään talouskasvuun vaan muihin asioihin, kuten ajasta perheelle, hyvänolon tunteeseen ja terveisiin elämäntapoihin. Ehkä voimme alkaa korjata joitakin yritysten ahneuden aiheuttamia ongelmia tunnustamalla, että maidemme vahvuus piilee yhtä lailla suhteissa toisiimme kuin vain karkeissa osavuosikatsauksissa.

Paikan päällä ollessamme tavoitin Ana Eulerin Valtion Metsäinstituutista. Halusin tietää, miksi Bailique oli valinnut tämän erilaisen tien ja mitä se merkitsee kylän ihmisille.

Alkuperäinen teksti: James Turner 3.5.2012
Käännös: Jenni Blomqvist

Rainbow Warrior Belemissä Brasiliassa

James Turner — Thu, 10 May 2012 22:19:00 +0200

Rainbow Warrior on nyt ankkurissa Belemin satamakaupungissa, Amazon-joen suulla Brasiliassa. Belem on historiallinen, yli 400 vuotta vanha kaupunki, joka perustettiin siirtomaavallan aikana ja on sittemmin kehittynyt kukoistavaksi kauppakaupungiksi.

Nimi Belem tarkoittaa Betlehemiä portugaliksi. Kaupungin katedraali, kirkot ja kirkkaan sinisiksi maalatut talot huokuvat harrasta ja henkistä ilmapiiriä. Se on silti myös kauppakaupunki, jossa kojut notkuvat jättiläismäisten joen kalojen, kirkkaiden katkarapujen ja mehukkaiden hedelmien painosta.

Kirjoittaessani tätä katselen kannattajien jonoa napostelemassa kojujen luona, suurta ihmismassaa sandaaleissa ja värikäissä liiveissä odottamassa pääsyä katsomaan Greenpeacen kuuluisinta alusta. Olemme täällä kaksi päivää, ja ihmiset saavat tulla tutustumaan Rainbow Warrioriin ja kyselemään Greenpeacesta.

Joillekin paikallisista nimen lausuminen tuottaa ongelmia, sillä ”peace” ei oikein taivu portugalia puhuvien suuhun. Yllätyin kuullessani jonkun kutsuvan järjestöä ”Greenpizzaksi”. Kuulosti kylläkin herkulliselta. Olen varma, että myös hirvittävä portugalini kuulostaa paikallisten korvissa huvittavalta.

Nämä ihmiset ovat myös elintärkeä osa Zero Deforestation -kampanjaamme, eli “Desmatamento Zero”, jota nimeä en todellakaan osaa lausua oikein. Tarkoitus on kieltää suurten metsäalueiden tuhoaminen karjan laidunmaaksi tai soijaplantaaseiksi. Brasiliassa on runsaasti käypää viljelymaata, mutta yritykset tuhoavat sademetsiä laidunmaiksi.

Jos tarpeeksi moni brasilialainen allekirjoittaa vetoomuksemme, siitä tulee lakiesitys, joka vaatii kongressin käsittelyn. Tähän mennessä yli 180 000 brasilialaista on allekirjoittanut vetoomuksen. Se on jo hyvä siivu matkalla kohti maagista 1,4 miljoonaa. Voit auttaa käyttämällä Brazilian friend finder -hakukonetta, jonka avulla – no, löydät brasilialaiset ystäväsi ja voit kertoa heille kampanjasta.

Tapahtumat, niin kuin tämä viikonloppu Belemissä, ovat myös olennainen keino tavoitteen saavuttamiseksi, sillä sadat ihmiset käyvät laivassa päivittäin ja levittävät sanaa kampanjasta ystävilleen ja naapureilleen ympäri Paraa.

Se on ihmisten voimaa parhaimmillaan. Greenpeacen Brasilian ryhmän mukaan Brasilian kongressi on vahvasti ennakkoluuloinen ruralistoja, maatalouden lobbaajia, kohtaan. Ruralistat haluaisivat heikentää metsän suojelua, vaikka suurin osa brasilialaista haluaisi säilyttää Amazonin koskemattomana.

Nämä ihmiset – kuten Greenpeacekin – uskovat, että Brasilian suurin luonnonvara on suojeltava maan pitkän tähtäimen kasvun ja vaurauden takaamiseksi. Vaikka kyseessä ei ollutkaan täysin tieteellinen kysely, nämä ihmiset joiden kanssa minä olen täällä puhunut, ovat täysin samaa mieltä.

Mitä tekemistä kalastuksella on maahanmuuton kanssa?

Tapio Laakso — Wed, 09 May 2012 09:48:00 +0200

Barcelonan länsiafrikkalaisista ja paperittomista katukauppiaista moni on entinen kalastaja. Näiden miesten elinkeinon vei eurooppalaisten veronmaksajien rahoittama ryöstökalastus.

Arviolta lähes 90 % Euroopan omista kalakannoista on huonossa tilassa. Ongelman ratkomisen sijaan se on kaadettu Länsi-Afrikan niskaan. Eurooppalaiset kalastusalukset ovat viimeiset 30 vuotta kalastaneet Länsi-Afrikan vesillä. Kalastus on johtanut kalakantojen romahtamiseen ja katoamiseen etenkin rannikoilta, joita paikalliset kalastajat käyttävät. Kalojen katoaminen on vakava uhka alueen ruokaturvalle.

Länsi-Afrikan korruptoituneet hallitukset ovat olleet innokkaita tienaamaan euroja myymällä kalastusoikeuksia ulkomaille. Tekosyynä on käytetty työpaikkoja, mutta tuloksena on ollut paikallisten kalastajien elinkeinon romahtaminen ja työttömyys.

Kalakantojen romahdus on yksi Välimeren siirtolaistragedian taustasyistä. Vuoden 1993 jälkeen EU:n rajoille on kuollut yli 16 000 ihmistä. Monet heistä Länsi-Afrikasta. Vielä useampi elää Euroopassa paperittomina siirtolaisina.

Kerroimme eilen Senegalin peruuttaneen avomeritroolareille myönnetyt kalastusluvat vesiltään. Tämä on tärkeä voitto.

Nyt EU:n pitää korjata yhteinen kalastuspolitiikka. Tällä hetkellä EU:n yhteinen kalastuspolitiikka tukee veronmaksajien rahoilla ylisuurta kalastuslaivastoa ja tuhoisia kalastusmenetelmiä.

Jos Senegalin kalastajien tilanne kiinnostaa, kannattaa lukea myös Kukka Rannan erinomainen artikkeli Suomen Kuvalehdestä.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää: Raportti - How Africa is feeding Europe

Voitto Senegalin vesillä

Sampo Rouhiainen — Tue, 08 May 2012 14:01:00 +0200

Senegalin hallitus on päättänyt peruuttaa kaikki avomeritroolareille myönnetyt kalastusluvat aluevesillään. Päätös kiellosta on iso askel taistelussa ulkomaisten avomeritroolareiden harjoittamaa ryöstökalastusta vastaan. Viikkoa aiemmin myös naapurimaa Mauritania kielsi kalastuksen vesillään.

Länsi-Afrikan kalakannat ovat taantuneet rajun ylikalastuksen vuoksi. Syinä kantojen vähenemiseen ovat FAO:n mukaan tuhoisia pyyntimenetelmiä käyttävät suuret eurooppalaiset, venäläiset ja aasialaiset tehdasalukset, jotka saattavat yhdessä päivässä pyytää ja käsitellä jopa 200–250 tonnia kalaa. Saman verran kuin 9 000 senegalilaista syö kalaa vuodessa.

Greenpeace oli osaltaan vaikuttamassa päätökseen kampanjoinnillaan. Senegalissa järjestettiin muun muassa perinteisin menetelmin kalastaville paikallisille suunnattu "My Voice, My Future," -kiertue, kerättiin nimiä vetoomukseen ja keskusteltiin poliitikkojen kanssa.

Osana kampanjaa Greenpeacen alus Arctic Sunrise partioi Senegalin ja Mauritanian vesillä todistaakseen järjestelmällistä ryöstökalastusta.

Arctic Sunrisella tehdyt havainnot osoittivat, että suurin osa kalastusaluksista oli tavalla tai toisella yhteydessä Eurooppaan. Yli kolmasosa purjehti eurooppalaisen lipun alla ja jopa 90 prosenttia oli yhdistettävissä Eurooppaan esimerkiksi emoyhtiön kautta.

Ennen valintaansa nykyinen presidentti Macky Sall keskusteli Greenpeacen kanssa ja lupasi lopettaa ryöstökalastuksen, jos hänet valitaan presidentiksi. Lupien peruuttaminen oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Se antaa myös toivoa siitä, että Afrikassa on nousemassa uusi poliitikkojen sukupolvi, joka asettaa yhteisen edun oman taloudellisen etunsa edelle, eikä jää sivustaseuraajaksi, kun maan luonnonvaroja ryöstetään.

PS. Lue perämies Martin silminnäkijäkertomus Senegalin vesiltä

USA ajaa hiilivoimaa alas

Tapio Laakso — Mon, 07 May 2012 21:28:00 +0200

Yhdysvallat on ihmeellinen maa. Ei ehkä missään koko maailmassa poliittinen ilmapiiri ole yhtä vihamielinen ilmastonmuutoksen torjunnalle. Tästä huolimatta viidessä vuodessa maassa on suljettu 10 000 megawattia hiilivoimaa, kaadettu yli 150 hiilivoimalahanketta ja vähennetty sähköntuotannon ilmastopäästöjä 10 prosenttia.

Yhdysvalloissa on meneillään hiilivoiman alasajo. Kun 2001 USA:n sähköstä yli puolet tuotettiin hiilellä, osuus on nyt pudonnut 42 prosenttiin. Vuosikymmenen loppuun mennessä suljetaan vielä 267 hiilivoimalaa, joiden yhteiskapasiteetti on 47 000 megawattia. Viime vuonna peruttiin 3000 megawattia suunniteltua hiilivoimaa, puolet suunnitelmista oli jo etenemässä.

Yleinen luulo on, että hiilen alasajo USA:ssa johtuu meneillään olevasta liuskekaasubuumista. Tämä on kuitenkin vain osaselitys. Kaasulla korvattiin vain kolmannes alasajetusta hiilikapasiteetista. Loput korvasi sähkönkulutuksen vähentyminen sekä uusituvan energian lisääminen. Jo hyväksyttyä tai rakenteilla olevaa uusiutuvaa energiaa on niin paljon, että se riittää korvaamaan kaikki 2020 mennessä suljettavat hiilivoimalat. Kaasubuumi saattaa jäädä lyhytaikaiseksi uusiutuvan energian rynniessä markkinoille.

USA:ssa riittää ilmastotieteen kieltäjiä ja he ovat vahvempia kuin missään muualla maailmassa. Republikaaninen puolue lienee maailman ainut relevantti poliittinen voima, jonka selkeänä linjana on ilmastotieteen tulosten kieltäminen.

Tällaista meininkiä nähtiin Chicagossa äskettäin:

Vastavoimana on kuitenkin vahva ruohonjuuritason ympäristöliike. Sadat ryhmät toimivat ympäri Yhdysvaltoja hiilivoimaa vastaan. Ted Nacen kirja Climate Hope On the Front Lines of the Fight Against Coal kertoo hienosti näistä ryhmistä ja kansalaisaktivisteista. Kirja on ladattavissa netistä, suosittelen.

Poliitikot saattavat olla saastuttajien taskussa, mutta amerikkalaiset käyvät hiilivoiman vastaista kamppailua voimala kerrallaan. Kamppailua käydään lobbaamalla, oikeudessa, vetoomuksilla, suoralla toiminnalla, mielenosoituksilla ja tietoa levittämällä. Community organizing on termi, jota amerikkalaiset käyttävät.

Voisiko sama toimia Suomessa? Pitäisikö ilmastoliikkeen valita yksi voimala, jonka sulkemista lähdetään ajamaan? Samalla paikalliset liikkeet ja ryhmät voisivat järjestäytyä torppaamaan paikkakunnalle suunnitteilla olevaa hiili- tai turvevoimalaa tai vaatimaan sen nykyisen alasajoa ja korvaamista uusiutuvilla.

Greenpeace on vahvasti mukana Yhdysvaltojen hiilivoiman vastaisessa liikkeessä. Sitä tukee myös iCoal-kampanja, jonka tavoitteena on saada suuret IT-firmat kuten Apple ja Microsoft lopettamaan hiilisähkön käyttö suurissa palvelinkeskuksissaan.

Aktivistit pysäyttävät hiilijunan Appalakkien vuoristossa

Japani on vapaa ydinvoimasta

Jehki Härkönen — Mon, 07 May 2012 15:55:01 +0200

Tokio sunnuntaina 6.5.2012.

Valot palavat, autot kulkevat, ihmiset käyvät ravintoloissa. Mutta eräs asia on muuttunut: Japanin 54 ydinreaktorista jokainen on suljettuna.

Japani otti käyttöön ensimmäiset ydinvoimalansa vuonna 1970. Siitä lähtien ydinvoima on ollut tärkeä osa Japanin energiantuotantoa. Siinä missä Eurooppa ja osa Yhdysvalloista vapauttivat energiamarkkinansa 1990-luvulla, Japanissa energiantuotanto nojaa edelleen alueellisiin monopoliyhtiöihin. Tämän ansiosta ydinvoimaa on edelleen rakennettu Japanissa siinä missä länsimaissa taloudelliset ongelmat lopettivat uuden ydinvoiman rakentamisen 1980-luvun lopulla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Japanin alueelliset energiamonopolit ovat erittäin vaikutusvaltaisia suuryrityksiä. Pelkästään Fukushiman ydinvoimalat omistavan Tōkyō Denryoku Kabushiki-gaishan eli länsimaalaisittain TEPCO:n liikevoitto vuonna 2010 oli 3,85 miljardia euroa. Suuren omaisuusmassansa avulla ydinvoimayhtiöt ovat kyenneet luomaan Japaniin niin sanotun ”ydinvoimakylän”, johon kuuluvat keskeiset poliitikot ja virkamiehet ovat saaneet runsaskätistä rahoitusta ja hyväpalkkaisia eläkevirkoja ydinvoimayhtiöiltä.

Maaliskuussa 2011 kaikki muuttui. Fukushiman ydinkriisin alettua kansalaiset kääntyivät nopeasti ydinvoimaa vastaan. Silloinen pääministeri Naoto Kan alkoi puhua ydinvoimasta luopumisesta, mutta joutui pian eroamaan. Sittemmin Kanista on tullut ydinvoiman vastainen aktivisti.

Kania seurannut pääministeri Yoshihiko Noda edusti alun perin puolueensa ydinvoimakriittistä siipeä, mutta veti pian valintansa jälkeen sanojaan takaisin. Tänä keväänä Japanin energiayhtiöt ja keskushallitus kävivät kiivaan kampanjan estääkseen kaikkien ydinvoimaloiden sammuttamisen samaan aikaan. Voimalat on kuitenkin suljettava huoltoa varten noin vuoden välein, eivätkä paikallispoliitikot ole enää sallineet niiden avaamista uudelleen.

Hallitus ja yhtiöt epäonnistuivat pyrkimyksissään. Japanin viimeinen käytössä ollut reaktori, Tomari 3, suljettiin lauantaina 5.5.2012. Keskushallituksen pyrkimyksellä turvata ydinvoimaloiden ja energiamonopolien asema on kuitenkin kallis hinta: Japanin hallitus on lyönyt laimin uusiutuvan energian kehittämisen, jossa olisi voitu jo päästä pitkälle. Osa ydinvoimasta on korvattu fossiilisilla polttoaineilla. Vuonna 2011 Japanin hiilidioksidipäästöt nousivat 2 % ja tänä vuonna ne saattavat nousta jopa 5,5 %. Uusiutuvien syöttötariffit tulevat voimaan tänä kesänä, tosin ilman niitäkin Japaniin rakennettiin viime vuonna 179 gigawattitunnin vuosituotannon verran aurinkovoimaa ja 35 gigawattitunnin vuosituotannon verran tuulivoimaa.

Sekä Greenpeace että Japanin ympäristöministeriö ovat osoittaneet, että Japani voi saavuttaa tavoitteensa ilmastopäästöjen vähentämisessä, vaikka ydinvoimalat jäisivät kiinni. Japanin hallituksen on nyt korkea aika alkaa toimia uusiutuvien ja energiatehokkuuden edistämiseksi sen sijaan, että se yrittää roikkua kiinni vanhassa energiajärjestelmässään.

Suomessa ydinvoimayhtiöt eivät ole vastuussa mahdollisen ydinkatastrofin seurauksista. Pyydä elinkeinoministeri Jyri Häkämiestä tiukentamaan ydinvastuulakia.

Uusi lehti on matkalla kotiisi

Raisa Heinämäki — Mon, 07 May 2012 08:01:00 +0200

Julkaisemme tällä viikolla uuden Greenpeace lahjoittajalehden nimeltään Action.

Action kertoo teoista sanojen takana ja ihmisistä, jotka toimivat eri tavoin ympäristön puolesta kaikkialla maailmassa. Action on lehti ihmisille, jotka tukevat kampanjoitamme puhtaamman ja turvallisemman tulevaisuuden puolesta.

Action alkoi muodostua, kun vuoden alussa kirjoitimme satunnaisesti valitulle joukolle lahjoittajiamme. Pyysimme heitä kertomaan millaisia juttuja he haluaisivat lukea ja mitä voisimme tehdä paremmin. Saimme paljon hyödyllisiä vastauksia ja kommentteja. Ne ovat olleet tärkeässä roolissa uudistaessamme lehteä.

Actionin ensimmäisestä numerosta voit lukea esimerkiksi siitä, miten kampanjoimme eurooppalaisten supertroolareiden harjoittamaa liikakalastusta vastaan Länsi-Afrikan vesillä. Artikkelit vievät sinua EU-ministeriöiden käytäviltä Arctic Sunrise-aluksellemme, joka protestoi ryöstökalastusta vastaan Senegalin ja Mauritanian rannikoilla.

Voit lukea myös kesällä Rio de Janeirossa pidettävästä suuresta kestävän kehityksen kokouksesta, siitä miten voit sisustaa sademetsiä säästäen, millaista on työskennellä perämiehenä Rainbow Warrior-aluksellamme ja paljon muusta.

Action on lehti ihmisille, jotka haluavat maailman, jossa kehitys on ympäristön kannalta kestävää ja ruokaa sekä puhdasta vettä riittää kaikille ilman ympäristön riistoa. Lisäksi lehti kertoo, miten me kaikki voimme toimia ympäristön puolesta.

Toivon, että viihdyt Actionin parissa!

PS. Actionin on lehti Greenpeacen lahjoittajille. Haluatko sinä tukea kampanjatyötämme ja saada lehden kaksi kertaa vuodessa kotiisi? Voit liittyä lahjoittajaksemme helposti täällä.

Jos olet jo lahjoittajamme, ja haluat tehdä osoitteenmuutoksen, tilata tai lopettaa paperipostin tai sähköisen uutiskirjeen, voit tehdä niin lahjoittajapalvelussamme.

Jorma Ollilaa ei suomalaistoimittaja hiillosta

Tapio Laakso — Sat, 05 May 2012 16:58:00 +0200

Suomalainen media ei ole koskaan kysynyt Jorma Ollilalta kriittistä kysymystä Shellin toiminnasta. Öljyjätin hallituksen puheenjohtaja on tällä viikolla ollut jälleen näkyvästi esillä suomalaisessa mediassa. Shellistä ei ole kyselty. Tänään Ollila oli vieraana Ylen ykkösaamussa, jonka toimittaja Jari Korkki avasi toteamalla, että nyt ei puhuta Shellistä. Koska puhuttaisiin Ollilan kanssa Nigeriasta, Arktiksesta ja ilmastonmuutoksen torjunnasta?

Nokia kulma tämän viikon uutisoinnissa on ymmärrettävä, koska Ollilan siirtyminen sivuun Nokian hallituksen puheenjohtajan paikalta on tietysti merkittävä tapaus. Shell-kysymyksille ei sen sijaan näytä palstatilaa löytyvän. Jorma Ollila on ollut yhtiön hallituksen puheenjohtaja 1. kesäkuuta 2006 alkaen.

Ollilan otettua vastaan Shellin hallituksen puheenjohtajan tehtävät, Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti julkaisivat isot haastattelut, joissa Ollila syvästi huolehti ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Durbanin ilmastokokouksen yhteydessä joulukuussa Greenpeace nimesi Ollilan Shellin kansainvälisten saastuttajien likaisen tusinan kärkeen. Lähetimme hänelle myös avoimen kirjeen Shellin roolista ilmastonmuutoksen ruokkijana. Olin tuolloin yhteydessä Hesariin ja Kuvalehteen, josko olisi jatkohaastattelun paikka. Ei ollut.

Googlesta tai Hesarin sähköisestä arkistosta ei löydy ainuttakaan suomalaisen median julkaisemaa artikkelia, jossa Ollila olisi joutunut vastaamaan kysymyksiin Shellistä. Toivon olevani väärässä, korjatkaa kommentteihin alla.

Helsingin Sanomat saa yhden pisteen siitä, että on yrittänyt tavoitella (tuloksetta) Ollilaa kahteen otteeseen Nigeria-uutisointinsa yhteydessä.

Ilmastonmuutos, Nigeria, Arktis

Miksi suomalaisten toimittajien pitäisi kysyä Jorma Ollilalta Shellistä?

Hänen yhtiönsä on yksi maailman suurimmista yksityisistä öljy-yhtiöistä. Shell ilmoitti juuri 2012 ensimmäisen vuosineljänneksen voitoksi 7 miljardia dollaria.

Shellin aiheuttamat ympäristötuhot ja ihmisoikeusloukkaukset Nigeriassa on dokumentoitu laajasti – myös suomalaisessa mediassa.

Yhtiö pitää ilmastonmuutoksen kiihtymisestä huolimatta tukevasti kiinni fossiilistrategiastaan. Aikaisemmin keväällä Brysselissä Satu Hassin pitämässä Arktis-seminaarissa Shellin edustaja ilmoitti, että 2050 edelleen 60 % maailman energiasta tulee fossiilisista. Ajattelevatko he lainkaan, mitä tuollainen tilanne tarkoittaisi ilmastolle ja meille kaikille? Miljardivoitoista huolimatta esimerkiksi tämä Pohjanmeren tuulivoimaprojekti laitettiin hyllylle.

Uuden kestävämmän suunnan etsimisen sijaan Shell etsii vain uutta öljyä. Jorma Ollilaa ja Shelliä ei liikuta, että pian öljynetsintä vaarantaa yhden viimeisistä, suurista koskemattomista erämaista: Arktiksen.

Milloin on näiden kysymysten aika?

TAPIO LAAKSO

Toimi: Stop Shell

Öljyä Arktikselta, biopolttoaineita sademetsistä

Tapio Laakso — Fri, 04 May 2012 13:41:00 +0200

Melkein neljännes Suomen energiankulutuksesta tulee öljystä. Kaikki Suomessa kulutettu öljy on tuontitavaraa, joka tulee pääosin Venäjän öljykentiltä. Helppojen öljylähteiden ehtyessä öljyntuotannon ongelmat kasvavat.

Öljynkulutuksen vuoksi kaadetaan sademetsiä, kun öljyä yritetään korvata kestämättömillä biopolttoaineilla. Öljynetsintä ulottuu koko ajan vaikeampiin paikkoihin kuten Arktikselle ja syvänmeren öljynporauksiin. Kanadassa öljyhiekkabisnes tuhoaa suunnattomia alueita.

Vuonna 2010 Suomen kansantalous hävisi öljytuotteiden tuonnin ja viennin erotuksessa pari miljardia euroa vuodessa. Suomen ilmastopäästöistä 20 % tulee liikenteestä, missä merkittävä osa öljystä käytetään. Öljy on pahasta ilmastolle ja luonnolle, mutta myös taloudelle. Suomen pitäisi tosissaan ottaa tavoitteeksi riippuvuuden katkaisu.

Ja mikä mahtavinta, hallitusohjelmaan onkin kirjattu: ”Hallitus laatii ohjelman öljyriippuvuuden vähentämiseksi osana uutta energia- ja ilmastopoliittista strategiaa.”

Keinot ovat olemassa ja ne pitäisi laittaa täytäntöön aggressiivisesti ja etupainotteisesti:

Asuinrakennusten öljylämmityksestä pitää päästä eroon. Öljykattilat pitää saada vaihdettua uusiutuvaan energiaan jo ennen niiden normaalin käyttöiän päättymistä. Samalla on tietysti tarpeen parantaa rakennusten energiatehokkuutta.

Erityisen tärkeää on, ettei ryhdytä tehottomiin väliaikaisratkaisuihin kuten öljyn korvaamiseen biopolttoaineilla talojen lämmityksessä. Kestävästi tuotettuja biopolttoaineita kyetään valmistamaan rajallisesti ja ne on suunnattava sinne, missä muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Liikenteen öljyn käytön vähentämiseen on paljon keinoja. Oleellista on käyttää niitä kaikkia sen sijaan, että nojattaisiin yhteen ratkaisuun kuten esimerkiksi tehokkaampaan ajoneuvotekniikkaan. Esimerkiksi sähköautot ovat tärkeitä, mutta ne eivät poista tarvetta liikennesuoritteen vähentämiseen ja joukkoliikenteen parantamiseen.

Rakentaminen pitää kaavoituksella ohjata ratojen varsille. Tällä hetkellä kaupunkiseudut rönsyävät holtittomasti joka suunaan ja pisimmät työmatkat ovat pääkaupunkiseudulla.

Kaupunkiseutujen autoilua on rajoitettava ruuhkamaksuilla ja parkkipaikkapolitiikalla. Samalla pitää parantaa pyöräilyn ja kävelemisen mahdollisuuksia ja joukkoliikennettä.

Autoja tarvitaan etenkin syrjäseuduilla, mutta autonhankintaa pitäisi ohjata vielä paljon reippaammin tehokkuuteen sekä uuteen ajoneuvoteknologiaan: biokaasu- ja sähköautoihin.

TAPIO LAAKSO

Lue lisää energiavallankumouksesta

Whangareista Itämerelle pelastamaan Arktista

James Bellamy — Fri, 04 May 2012 12:06:19 +0200

Kun luet tätä tekstiä, olen Greenpeacen veneessä Itämerellä vastassa jäänmurtaja Nordicaa, jonka Shell on vuokrannut avuksi lähtiessään poraamaan öljyä Arktikselta.

Tätä kirjoittaessani en tiedä miten operaation käy, mutta voit seurata tapahtumien kulkua Greenpeacen sivuilta.

Olen kaukana kotoani Whangareista, ja minun täytyy myöntää, että viettäessäni viime yön Greenpeacen aktivistien kanssa Saksassa olin hieman hermostunut siitä, mitä aioimme tehdä.

Mutta on olemassa rajoja, joita ei pitäisi ylittää. Minulle sellainen on öljyn poraaminen Arktiksella – niin kuin syvänmeren öljynporaus meillä Uudessa-Seelannissa. Se on liikaa.

Helmikuussa seitsämän ihmistä, mukana Lucy Lawless, kiipesi Arktikselle lähdössä olleeseen Shellin porausalukseen Taranakissa. He valtasivat aluksen neljäksi päiväksi ja nostattivat maailmanlaajuisen Arktista öljynporausta vastustavan aallon. 
Kuten Lucy sanoi, sinä päivänä seitsämän ihmistä kiipesi ylös, mutta 130 000 laskeutui alas. Niin monta ihmistä osoitti mieltään Arktiksen puolesta lähettämällä viestin Shellille, vain neljän päivän aikana.

Mutta se ei loppunut siihen. Heidän toimensa levisivät Taranakista aaltona, joka saavutti Suomen tällä viikolla. Aalto kasvoi ja tiistaina 26 aktivistia nousi jäänmurtajalle Helsingissä. Protestin aikana Arktista öjlynporausta vastustavien joukko kasvoi yli 400 000:een, ja jatkaa kasvuaan edelleen.

Eilen, kun sama jäänmurtaja aloitti matkansa Arktikselle, uusi aktivistiryhmä kohtasi aluksen merellä, kiipesi kyytiin ja välitti jälleen viestinsä. Heidän läsnäolonsa laivalla viivytti sen matkaa kymmenellä tunnilla, ennen kuin poliisi otti heidät kiinni.

Nyt on minun vuoroni.

Arktis on yksi viimeisiä koskemattomia luonnonalueita planeetalla. Se on jääkarhujen, sarvivalaiden ja naalien koti. Se on villi, se on haavoittuvainen, se on arvokas.

Ilmastonmuutoksen vuoksi napajää sulaa kiihtyvällä vauhdilla mahdollistaen öljyn etsinnän. Shell on ensimmäinen iso öljy-yhtiö, joka on lähtenyt arktisille alueille. Jos emme estä heitä, muut yhtiöt seuraavat perässä.

Mutta sinä voit vaikuttaa!

Yhdessä voimme estää Shelliä ja muita öljy-yhtiöitä tuhoamasta Arktista. Kaikki eivät voi nousta laivaan vaatimaan muutosta. Mutta voit lähettää viestin suoraan Shellille, ja kertoa, että on olemassa rajoja, joita ei pitäisi ylittää. Pyydä myös kymmentä kaveriasi tekemään sama. Jos olet tämän jo tehnyt, tee se uudelleen!

Arktis on viimeinen paikka maailmassa, mistä kenenkään pitäisi porata öljyä. Jos tarpeeksi moni sanoo EI - ei Arktiksella, ei nyt eikä koskaan – voimme pelastaa sen tuleville sukupolville vaalittavaksi.

Toverinne, 
James Bellamy 
Greenpeacen vapaaehtoinen, Whangarei

Applen likainen totuus

Kaisa-Reeta Koskinen — Fri, 04 May 2012 08:37:00 +0200

Ensimmäinen askel ongelmien korjaamiseksi on yleensä ongelman olemassaolon myöntäminen. Applella on kasvava hiiliongelma, jonka ratkaiseminen vaatisi nyt pikaista ongelman myöntämistä. Valitettavasti Apple on ollut hyvin pidättyväinen iCloud-pilvipalvelunsa tarvitseman energian määrästä ja alkuperästä.

Greenpeace on kuitenkin löytänyt todisteita, jotka osoittavat hiiliongelman mittakaavan olevan selvästi suurempi kuin mitä Apple on ollut julkisuudessa valmis myöntämään.

Parisen viikkoa sitten Greenpeace julkaisi pilvipalveluja koskevan ”How Clean is Your Cloud?”-raportin, jossa vertailtiin Applen ja 13 muun teknologiayrityksen palvelinkeskusten käyttämän energian alkuperää. Google ja Yahoo ovat sitoutuneet kasvattamaan uusiutuvan energian määrää palvelimissaan, mutta Apple sai huonoja arvosanoja kaikissa arvioiduissa kategorioissa.

Koska useimmat yritykset eivät ilmoita palvelinkeskustensa käyttämiä tarkkoja energiamääriä julkisesti, perustuvat raportissa käytetyt energiamäärät arvioihin. Nämä arviot puolestaan perustuvat tietoihin vastaavan teollisuuden energiatarpeesta. Greenpeace arvio Applen uuden Pohjois-Carolinassa sijaitsevan iDataCenterin energiatarpeeksi 100MW ja että suurimman osan energiasta toimittaisi keskukseen Yhdysvaltalainen Duke Energy, joka hankkii hiiltä ympäristöä tuhoavilta, ns vuorenhuippukaivoksilta. Tässä ympäristölle tuhoisassa kaivostoiminnassa vuoren huippu kirjaimellisesti poistetaan, jotta päästään käsiksi vuoren sisemmissä osissa oleviin hiiliesiintymiin. Greenpeacen arvio perustui pääosin Applen uuteen keskukseen tekemään 1 miljardin dollarin investointiin sekä pienemmässä määrin keskuksen noin 46 000 neliömetrin (500 000 ft^2) pinta-alaan.

Arviot esitettiin Applelle raportin kirjoitusvaiheessa, mutta Apple ei tuolloin ollut halukas ilmoittamaan omia lukujaan sähköntarpeestaan. Raportin julkaisun jälkeen Apple kuitenkin välittömästi ryhtyi tuomaan julkisuuteen selvästi Greenpeacen arviota pienempiä lukuja energiantarpeestaan ja ilmoitti, että iDataCenter-palvelinkeskus kuluttaa vain 20 MW. Lisäksi Apple ilmoitti, että se pystyy tuottamaan palvelinkeskuksen yhteyteen rakennetuilla uusiutuvan energian lähteillä 60% energian tarpeestaan. Tämä olisi tehnyt iDataCenteristä ”vihreimmän koskaan rakennetun palvelinkeskuksen”.

Paikallisten viranomaisten dokumentit kuitenkin antavat viitteitä siihen, että todellisuudessa Applen suunnitelmissa on rakentaa selvästi nyt julkisuudessa esitettyä mittakaavaa suurempi palvelinkeskus.

Pohjois-Carolinan ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten luovuttaman tiedon (North Carolina Division of Air Quality) mukaan Apple on hakenut ja heille on myönnetty lupa 24 dieselillä toimivaan varavoimageneraattoriin. Tämä määrä generaattoreita tuottaa iDataCenterille 54 MW sähköä.

Kaikissa palvelinkeskuksissa käytetään dieselgeneraattoreita varavoimana, jotta sähkökatkoksen aikana keskus pysyy toiminnassa. Lisäksi monet yritykset asentavat lisäksi jonkin verran ylimääräistä varavoimakapasiteettiä lisätäkseen keskusten turvallisuutta. Hakiessaan lupaa varavoimageneraattoreille, Apple ilmaisi, että keskuksen normaali energiantarve on 75%, siis noin 41MW, varavoimageneraattorien kokonaistehosta. Lupaviranomaisille ilmoitettu energiantarve on siis noin kaksinkertainen siihen verrattuna, mitä Apple ilmoitti julkisuudessa heti Greenpeacen kampanjan julkistamisen jälkeen. Liitteistä löydät sekä Applen lupahakemuksen että myönnetyn luvan.

Väittämällä energiantarpeensa olevan pienempi, kuin nyt esiin tulleet luvut, Apple pyrki vakuuttamaan kuluttajat siitä, että suurin osa keskuksen tarvitsemasta energiasta tuotetaan paikanpäällä aurinkopaneeleilla ja polttokennoilla eikä keskus tarvitse isossa määrin likaista, Duke Energyn tuottamaa hiilisähköä.

41MW ei myöskään ole Pohjois-Carolinan keskuksen koon yläraja. Kun Apple sitoutui rakentamaan iData-keskuksensa Maideniin raportoitiin, että Applen suunnitelmissa oli rakentaa paikalle myös toinen identtinen keskus. Lisäksi sopimus, jonka Apple neuvotteli Maidenin kaupungin ja Catawba piirikunnan kanssa nimenomaisesti sallii Applen investoida toiset miljardia dollaria samoilla verotusehdoilla. Tämä siis tarkoittaa, että Applen on mahdollistaa rakentaa Maideniin kokonaan uusi datakeskus, joka tultaisiin mahdollisesti pyörittämään helposti verkosta saatavalla Duke Energyn tuottamalla hiilienergialla. Duke Energy on innoissaan Applen mahdollisista uusista palvelinkeskuksista. Duke Energyn mukaan Apple on ”asiakas, jolla mittari pyörii ja pyörii eksponentiaalisella nopeudella”. Tämä lainaus (mukaan lukien muut sitaatit, joissa Duke kertoi Applen asemasta yhtenä Duken Top 10-asiakkaanaan Pohjois-Carolinassa) on kuitenkin mystisesti kadonnut Duken verkkosivuilta hiljattain.

Mitän Applen pitäisi tehdä?

Applen tulisi olla avoimempi suunnitelmistaan Pohjois-Carolinassa ja siitä miten se aikaa toimia ratkaistakseen kasvavan hiiliongelman. Applella on useita vaihtoehtoisia malleja siihen, miten se voi ryhtyä ottamaan askeleita pois hiilestä. Apple voi käyttää markkinavoimaansa puskeakseen energiatoimittaja Duke Energya kohti puhtaita energiamuotoja. Lisäksi Apple voi painostaa Duken lopettamaan vuorenhuiput tuhoavan hiililouhinnan. Applen tulisi noudattaa Facebookin esimerkkiä ja määritellä politiikka, jonka mukaan se sijoittaa uudet palvelinkeskuksensa alueille, joissa on tarjolla uusiutuvaa energiaa. Lisäksi Apple voi lobata energiatarjoajia, kuten tässä tapauksessa Duke Energya, laajentamaan energiatuotantoaan uusiutuvilla energialäheteillä.

Apple on tunnettu innovaatiostaan. Applen tulisikin johtaa koko teknologiasektoria niin kuin vain Apple osaa. Tehdäkseen sen, Applen tulisi kuitenkin ensin ratkaista oma hiiliongelmansa.

Sinä voit auttaa. Kirjoita Applen johtajille ja vaadi heitä siirtymään puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan. Me haluamme puhtaan pilven!!

Kysy Jorma Ollilalta!

Sampo Rouhiainen — Fri, 04 May 2012 07:00:00 +0200

Jorma Ollila on Shellin hallituksen puheenjohtaja. YLE tarjoaa mahdollisuuden kysyä häneltä mitä vain. Ollila on TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 5.5. kello 10.05.

Ajattelimme kysyä, miten hän perustelee öljynporauksen Arktiksella, kun öljyonnettomuus olisi käytännössä mahdoton torjua ja ilmastonmuutostakaan ei pitäisi ihan hirveästi yrittää kiihdyttää.

”Olemme tehneet selväksi sanomamme. Shellin öljynporaus pitää lopettaa ja Arktis pelastaa. Shellin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan on otettava aloite käsiinsä ja luovuttava arktisesta öljynporauksesta. Hänen on korjattava riskien arviointiaan: nyt on vaarassa ainutlaatuisen arvokas ekosysteemi, joka kuuluu meille kaikille maapallon asukkaille”, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso.

Kysykää tekin jotain! Osuvimmat kysymykset valitaan lähetykseen. Kysy Jormalta YLEn kysymyslomakkeella

Oikea teko jäänmurtajalla

Tilman Curdt — Thu, 03 May 2012 14:00:00 +0200

Jokaisessa suoran toiminnan protestissa tulee hetki, jolloin tietää päässeensä tavoitteeseen. Tällä kertaa se tapahtui, kun kiinnitin lukkoni kaiteeseen komentosillan alapuolelle, tutkan viereen. Siinä olin ja estin jäänmurtajaa lähtemästä Shellin öljynporauslaivastoon Alaskan pohjoispuolelle.

Se olikin lähes ainoa asia, joka meni suunnilleen suunnitellusti. Niinhän se menee, suunnitelma A kestää yleensä minuutin, sen jälkeen on improvisoitava. Paikka johon halusimme kiinnittää banderollin ei kelvannut, sillä kaide ei ollut tarpeeksi korkea. Seuraava paikka puolestaan oli liian kapea, joten kannoimme kertaalleen avatun ja uudelleen pakatun banderollin tikkaita ylös ja ripustimme sen uhmaamaan tuulta tyynyn näköiset hiekkasäkit painoina.

Kun mietin tapahtunutta, kaikki tuntuu sekavalta. Kaikki aktivistit yrittämässä laivaan yhtä kulkusiltaa pitkin, yksi miehistön jäsen yrittämässä pysäyttää kaikkia heitä, adrenaliini syöksymässä kaikkien solujen läpi, vaikeuksien vaistoaminen, stressi, jännitys, kärsimättömyys ja uskomaton energia, joka pitää sinut liikkeessä.

Me teimme sen! Siinä vaiheessa hyvänolon tunne valtaa kehon. Silloin tajuaa mitä on juuri tehnyt ja muistaa, miksi sen teki. Pitkä matka, tuntien valmistelut ja se mitä loppupäivä vielä tuo tullessaan ovat kokonaan merkityksettömiä sillä saavutuksen hetkellä. Kun muistelen tapahtumaa jälkeen päin, tämä on se, mitä muistan.

Minun täytyy myöntää, en tee tätä pelkästään planeetan vuoksi. Teen tämän siksi, että en voi vain antaa asioiden tapahtua niin kuin niillä on tapana. Miten voisin perustella itselleni, että laiskottelin, kun ahne yritys kuten Shell vaaransi yhden viimeisistä turmeltumattomista paikoista planeetalla? Vain siksi, että voisi pidentää öljyn aikakautta muutamalla vuodella. En ole moraalisen universalismin fani, mutta joskus tiedän, mikä on oikea teko. Tämä teko, tämä protesti, oli juuri oikea teko minulle.

Tilman Curdt
Greenpeacen aktivisti Saksasta

Euroopan komissio vetkuttelee yhä biopolttoaineiden porsaanreiän sulkemisessa

Maija Suomela — Thu, 03 May 2012 12:53:00 +0200

Euroopan biopolttoainelainsäädännön vuoksi raivataan muun muassa Argentiinassa laajoja alueita soijaplantaaseiksi.

Euroopan komission eilisen periaatekeskustelun perusteella porsaanreikä lainsäädännössä uhkaa pysyä avoinna. Euroopassa ei tällä hetkellä säädellä biopolttoaineiden epäsuoria maankäyttövaikutuksia (indirect land use change, ILUC), mikä mahdollistaa sen, että esimerkiksi palmuöljylle raivataan jatkuvasti lisää viljelypinta-alaa sademetsistä ja turvemailta. Olli Rehn ja muut komissaarit ovat jo yli vuoden ajan pakoilleet velvollisuuttaan, minkä vuoksi vajavainen EU-lainsäädäntö pahentaa ilmastonmuutosta ja sosiaalisia sekä ympäristöongelmia etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla.

Komissaarien piti eilisessä periaatekeskustelussa sopia, miten nämä ns. ILUC-päästöt huomioidaan, mutta jälleen kerran siinä epäonnistuttiin. Onneksi komissiolla on vielä aikaa ennen kesää saada sisäiset erimielisyydet sovittua ja saada aikaan päätös pahasti vajaaksi jääneen biopolttoainelainsäädännön korjaamisesta. Tällä hetkellä Euroopan unionin kasvavaa biopolttoainekysyntää ollaan täyttämässä enimmäkseen ruokaöljypohjaisilla biopolttoaineilla. Nämä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet, kuten palmuöljydiesel, toimivat alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: päästövähennysten sijaan päästöt kasvavat.

Kaikki tutkimustieto puoltaa raaka-ainekohtaisia päästöarvoja myös epäsuorille vaikutuksille

Biopolttoaineiden käyttö uhkaa kasvaa merkittävästi ja niiden vahingollisista vaikutuksista on julkaistu valtavasti tutkimustietoa. Euroopan komission omat vaikutusarviot osoittavat, että tämänhetkinen biopolttoainekysyntä Euroopassa vuoteen 2020 mennessä vaatisi viljelypinta-alaa, joka vastaa vähintään kahta kolmasosaa Suomen peltopinta-alasta. EU:n hiilipäästöt kasvaisivat 500 miljoonalla tonnilla, enemmän kuin Italian tai Ranskan vuosittaiset päästöt. Kun biopolttoainetuotannon todelliset päästöt huomioidaan, esimerkiksi soija -, rypsi- ja palmuöljydiesel ovat fossiilista dieseliä haitallisempia ympäristölle.

Tehdyt virhearviot pitää pystyä myöntämään – tässä tapauksessa vajavainen lainsäädäntö pitää korjata niin, että biopolttoaineiden todelliset päästöt huomioidaan raaka-aineittain. Tälle ehdotukselle löytyy myös komissiosta tukea. Epäsuorista vaikutuksista johtuvat päästöarvot on sisällytettävä biopolttoaineiden kasvihuonekaasulaskelmiin, jotta estetään ympäristölle vahingollisten biopolttoaineiden tukeminen ja sisällyttäminen EU:n liikenteen uusiutuvan energian tavoitteisiin.

Neste Oil vastustaa aktiivisesti biopolttoaineiden kestävyyskriteerien kiristämistä ja on toimitusjohtaja Matti Lievosen mukaan tiiviisti yhteydessä komissaari Olli Rehniin.

Maija Suomela

Ps. Kunhan komissio saa muodostettua kantansa, jatkuu asian käsittely Euroopan parlamentissa ja neuvostossa.

Onko ruotsalaisilla parempi moraali?

Sini Harkki — Thu, 03 May 2012 10:16:00 +0200

Suomen valtion omistama Arctia Shipping on lähettänyt kaksi jäänmurtajaansa auttamaan Shelliä öljynporauksessa Arktiksella, yhdessä maailman herkimmistä ekosysteemeistä. Sen sijaan, että arktisen merijään sulaminen otettaisiin varoittavana merkkinä ilmastonmuutoksen kiihtymisestä, Shell aikoo vain heittää bensaa liekkeihin.

Ruotsissa on tehty toisenlaisia päätöksiä. Ruotsin merenkulkuvirasto on päättänyt, että jäänmurtaja Odenia ei vuokrata arktiseen öljynporaukseen. Myös Oden on aiemmin avustanut öljynporauksessa. Perusteena päätökselle oli arktisen öljynporauksen haitallisuus ympäristölle.

Suomessa taas Arctia Shipping ja myös esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntija Timo Laukkanen ovat sanoneet, että kun sinne Arktikselle joku menee kuitenkin, kyllä suomalaistenkin on oltava mukana. Tulee mieleen lapsuuden opetukset Pikku-Kallesta. Äiti kysyi, että jos Pikku-Kalle menee kaivoon, pitääkö sinunkin mennä?

Kyse taitaa olla tyypillisestä ilmiöstä ympäristöpoliittisessa keskustelussa. Se, jos arktisesta öljyhuumasta pysyttäisiin erossa, olisi voimakas moraalinen ja poliittinen päätös. Mutta mukana olo ei ole mikään arvovalinta – siinähän keikutaan mukana kehityksessä. Ja kehitykseenhän ei voi vaikuttaa. Sama porukka yleensä ajattelee, että hiilivoiman rakentaminen ei ole valinta, mutta tuulivoiman tukemiseen tarvitaan vähintään hippibussi ja poninhäntä.

Onneksi Suomenkin hallituksessa on mahdollisuuksia muuttaa linjaa ja päättää, että jatkossa Suomen jäänmurtajia ei enää vuokrata öljynporaushankkeisiin. Suomi toistelee jatkuvasti ympäristönsuojelun tärkeyttä Arktiksella. Tämä on vain tyhjä lupaus, jos edes haitallisimpia teollisia projekteja ei vastusteta.

Siihen asti – näytetään Shellille, että emme hyväksy Arktiksen tuhoamista. Jo yli 400 000 ihmistä on tehnyt sen.

Sini Harkki

Seuraa toimintaa greenpeace.fi/arctia

Ahneutta vastaan

Tapio Laakso — Wed, 02 May 2012 16:15:00 +0200

Poliitikot oikealta vasemmalle puhuivat vappuna ahneutta vastaan. Puheiden keskellä kuitenkin oikea ahneuden lippulaiva oli valmistautumassa lähtöön. Valtionyhtiö Arctia Shipping on vuokrannut kaksi jäänmurtajaa tukemaan Arktisen öljynporauksen aloittamista Alaskassa tänä kesänä. Poliitikkojen puhuessa Greenpeacen aktivistit viivyttivät jäänmurtaja Nordican lähtöä Helsingistä.

Arktinen öljynporaus symboloi kaikkea sitä, mikä nykyisessä talousjärjestelmässä on vialla. Ahneus on kai tälle kaikelle yksi ihan hyvä nimitys. Arktisen merijään nopean sulamisen pitäisi olla merkki siitä, että ilmastonmuutokselle on vihdoin tehtävä jotain. Riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn käytöstä on vähennettävä ja nopeasti. Mitä vielä – öljy-yhtiöille ja niitä tukeville valtioille kuten Suomelle, tämä on uusi tilaisuus porata lisää öljyä!

Mista muusta tässä on kyse kuin rahan tekemisestä planeetan itsemurhalla? – kuten Guardian äskettäin osuvasti otsikoi.

Shell teki pelkästään vuoden 2012 ensimmäisellä vuosineljänneksellä 7,3 miljardia euroa voittoa. Näistä rahoista Arctia Shipping ilmeisesti haluaa oman murusensa välittämättä ilmastonmuutoksen seurauksista saati öljyonnettomuuden vaikutuksista arktiseen ekosysteemiin. Ei nimittäin ole kyse siitä, sattuuko öljyonnettomuus vai ei. Mikäli arktinen öljynporaus käynnistyy, on kyse ainoastaan siitä, milloin onnettomuus tapahtuu.

Ahneuden vastustaminen vaatii päätöksiä ja tekoja. Ovatko ahneudesta vappuna puhuneet poliitikot Jyri Häkämies (kok), Matti Huutola (vas), Annika Lapintie (vas), Jutta Urpilainen (sd), Eero Heinäluoma (sd) ja Paavo Arhinmäki (vas) puutumaan kysymykseen Arktiksen tulevaisuudesta? Ministereiden Häkämies, Urpilainen ja Arhinmäki johdolla Suomi voisi osaltaan lopettaa osallistumisen offshore-toimintaan öljy- ja kaasukentillä.

TAPIO LAAKSO

Toimi: Pysäytä Shell