Metsäkampanjoitsija Sinin bloggaukset

Neste Oilin uudet lupaukset tuovat vähän uutta

Sini Harkki — Thu, 04 Apr 2013 15:08:00 +0200

Neste Oil julkaisi tänään uudet ohjeensa metsätuhon välttämiseksi palmuöljyn hankinnassa. Paperin nimi on Neste Oil No-Deforestation and Responsible Sourcing Guidelines for Renewable Energy.

Valitettavasti lupaukset tuovat hyvin vähän uutta. Suurin osa ohjeista keskittyy toistamaan EU:n uusiutuvan energian direktiivin vaatimuksia. Toivottavaa olisi, että yhtiöt, jotka väittävät toimintaansa kestäväksi, pystyisivät sitoutumaan aika paljon enempään kuin lain vaatimaan tasoon. Valitettavasti näin ei ole Neste Oilin tapauksessa.

Neste Oil ylittää lakitason siinä, että he ovat ottaneet jonkin verran laajemman näkökulman arvokkaiden metsäalueiden säästämiseen (High Conservation Value).Perusongelma kuitenkin on, että kaikki lupaukset koskevat vain suoraan Neste Oilille tulevaa palmuöljyä. Tämä mahdollistaa sen, että indonesialaiset palmuöljy-yhtiöt myyvät Neste Oilille vain vanhoilta plantaaseilta, joita ei ole lähiaikoina raivattu sademetsiin, ja laajenevat samalla surutta sademetsiin myydäkseen pahimman tavaran jollekin toiselle.

Ainoa uskottava tapa sitoutua metsätuhovapaisiin tuottajiin olisi luvata ostaa vain sellaisilta yhtiöiltä, jotka eivät raivaa sademetsiä lainkaan. Neste Oilin lupaus on kuitenkin vain ”priorisoida” sellaisia tuottajia, jotka ovat sitoutuneet jonkinlaiseen metsäkadon välttämiseen.

Mitä tarkoittaa "priorisoida" vastuullisia tuottajia? Ilmeisesti sitä, että jos ja kun sademetsiä tuhoamattomia tuottajia ei löydy, jatketaan ostoja vanhaan tapaan? Ei vielä vakuuta.

Rohkaise Neste Oilia parempiin päätöksiin antamalla palautetta yhtiölle.

Kuvia Nesteen yhtiökokouksesta 4.4.2013 Finlandia-talolta:

Neste Oil jo maailman suurimpia palmuöljyn käyttäjiä

Sini Harkki — Thu, 04 Apr 2013 10:00:00 +0200

Valtionyhtiömme Neste Oil, joka pitää tänään yhtiökokousta Finlandia-talolla, on vuosia kertonut, ettei sen palmuöljyn käytöllä ole mitään merkitystä, koska elintarviketeollisuus käyttää kuitenkin suurimman osan. Niin käyttää. Yksittäisistä yrityksistä Neste Oililla on kuitenkin enemmän merkitystä palmuöljyn tuotannolle kuin monellakaan muulla.

Neste Oil on noin 1,4 miljoonan tonnin palmuöljyn käytöllään maailman viiden suurimman yksittäisen palmuöljyn käyttäjän joukossa – top viiden muodostavat Cargill, Wilmar, Neste Oil, Ruchi Soya ja Unilever (ei järjestyksessä). Ainoat pääasiassa kuluttajatuotteita tekevät viisikossa ovat Neste Oil ja Unilever, jotka ovat viimeisimpien saamiemme lukujen mukaan melko tasaväkisiä. Piskuinen Neste Oil on siis mahdollisesti maailman suurin kuluttajatuotteisiin palmuöljyä käyttävä yritys.

Tämä yritys ei ole suostunut julkaisemaan mitään tietoja tuottajistaan ja se on vaatinut Tullihallitusta salaamaan käyttämäänsä palmuöljyä koskevat tullitiedot. Silti se väittää ostavansa vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä parhailta tuottajilta.

Väite on täydellisen epäuskottava. Tuossa kokoluokassa Neste Oilin on vaikea valikoida. Joku osa palmuöljystä tulee varmasti malliplantaaseilta, mutta valtaosa tulee hyvin todennäköisesti tuottajilta, jotka kertovat Neste Oilin palmuöljyn tulevan vanhoilta plantaaseilta, mutta toisella kädellä raivaavat sademetsää.

Minä ja joukko vihaisia orankeja olemme tänään Finlandia-talolla vaatimassa Neste Oililta todellista vastuuta. Palmuöljystä ei saa kestävää biopolttoainetta. EU:ssakin parhaillaan käytävä debatti osoittaa, että se ei ole edes liiketoiminnan kannalta järkevä valinta. Neste Oilin tulee luopua palmuöljystä niin pian kuin mahdollista ja siirtyä merkittäviä päästövähennyksiä tuottaviin raaka-aineisiin. Siihen asti auttaisi, jos luopuisi tosiasioiden peittelystä.

Rohkaise Neste Oilia parempiin päätöksiin antamalla palautetta yhtiölle.

Nestlé ja yhteiskuntavastuu 2.0.

Sini Harkki — Mon, 18 Mar 2013 14:04:00 +0100

Kuva: Nestlé in Society -raportti

Ruokajätti Nestlé julkaisi viime viikolla vuosikertomuksensa sekä uudet yhteiskuntavastuutavoitteensa. Nestlé on, syystäkin, saanut osakseen kovaa kritiikkiä kansalaisyhteiskunnalta. Nyt yritykselle täytyy kuitenkin nostaa hattua.

Harvoin näkee yhteiskuntavastuuta näin laajasti ymmärrettynä. Nestlé on asettanut konkreettisia tavoitteita, kuten esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 35 prosentilla 2015 mennessä (2005 tasosta) ja vedenkäytön vähentäminen tuotannossa 40 prosentilla.

Lupaukset koskevat raaka-aineenhankintaa, tuotantoa, kuljetusta, jätteitä ja jopa asiakkaiden ylipainoisuuden vähentämistä. Mikä parasta, monet niistä ovat oikeasti mitattavia tavoitteita. Esimerkiksi, vuonna 2015 kymmenen prosenttia tehtaista pitäisi olla kokonaan jätettä tuottamattomia.

Tuntematta yhtiötä sen tarkemmin, on todettava, että on varmasti leegio asioita, joita yhtiö voisi tehdä tätäkin paremmin. Edelläkävijä se on joka tapauksessa.

Liian usein yritysten yhteiskuntavastuu kilpistyy ympäristöraporttiin, jossa luetellaan lukuja ilman, että niistä muodostuu mitään kokonaiskuvaa siitä, minne yritys pyrkii ja miksi. Kehutaan, että jokaista tuotetta kohti istutetaan puu, mutta samalla käytetään iloisesti hiilivoimaa tuotannossa.

Mainiona esimerkkinä suomalaiset metsäyhtiöt, jotka rakentavat ympäristöbrändiään uusiutuvan raaka-aineen imagolle, mutta tahkovat valtaosan tuotannon tarvitsemasta energiasta ydinvoimalla ja fossiilisilla polttoaineilla.

Nestlé on tainnut ymmärtää, että tämä ei ole jatkossa voittava konsepti. Päästövähennyksissä on pakko saada käyntiin aivan erilainen vaihde ja 2050 pärjäävät ne yritykset, jotka ovat ajoissa muuntaneet tuotantonsa vastaamaan nykymaailmaa. Yksikään yritysjohtaja ei voi väittää johtavansa yritystä menestyksekkääseen tulevaisuuteen, ellei yrityksessä pohdita vimmatusti, miten fossiilienergiasta päästään eroon lähivuosikymmeninä.

Inspiraatiota energiavallankumoukseen voi saada vaikka Greenpeacen Energiavallankumous-skenaariosta.

Sini Harkki

Miksi Neste Oil salaa palmuöljyn alkuperämaan?

Sini Harkki — Wed, 23 Jan 2013 13:06:00 +0100

YLE kertoi tänään, että ei-elintarvikekäyttöön tarkoitetun raakapalmuöljyn tuonnista kertovat tullitilastot on salattu vuodesta 2007 asti. Juuri tuona vuonna Neste Oil alkoi tuoda palmuöljyä Suomeen biopolttoaineen raaka-aineeksi. Onko tämä sattumaa? Ei ole.

Tullin mukaan ”yrityksillä on mahdollisuus saada kauppaa koskevat tiedot salaisiksi, mikäli yrityskohtaiset tiedot voidaan julkaisuista tunnistaa”. Edelleen Tulli kertoo, että tällaisissa tapauksissa yhden yrityksen osuus tuonnista on yleensä ”hallitseva” eli yli 75 prosenttia. Mikään muu yritys kuin Neste Oil ei tässä tuoteluokassa tule kyseeseen.

Vuonna 2006, ennen Neste Oilin Porvoon palmuöljydieseltuotannon aloittamista, ei-elintarvikekäyttöön tarkoitettua raakapalmuöljyä tuotiin huikealla 132 eurolla. Vuonna 2007, Neste Oilin toiminnan alettua, tuontia olikin jo yli 26 miljoonalla eurolla. Muut tätä tuotelajia tuovat yritykset ovat Neste Oilin rinnalla niin pieniä tekijöitä, etteivät ne voisi mitenkään vaatia tilastojen salaamista hallitsevan roolinsa perusteella.

Mitään muuta kuin tuonnin arvoa ei tilastoista enää näekään – yrityksen pyynnöstä palmuöljyn määrä ja alkuperämaat on salattu.

Biopolttoaineisiin kannustetaan mm. vaatimalla polttoaineen jakelijoita sekoittamaan biopolttoaineita kaikkeen myymäänsä polttoaineeseen. Vastalahjana yhteiskunnalta saadusta vetoavusta biopolttoaineiden tuottajien tulisi vähintään osoittaa, että heidän tuotteillaan todella saavutetaan tavoiteltavia päästövähennyksiä. Arviointi on mahdotonta, jos edes raaka-aineen alkuperämaata ei suostuta julkistamaan.

Neste Oil sanoo YLE:lle, ettei alkuperämaan julkaiseminen ole ”tarkoituksenmukaista eikä mahdollista”. Anteeksi mitä? Neste Oilille ei pitäisi tulla yllätyksenä, että palmuöljyn tuotanto on harvinaisen ongelmallista eikä raaka-aineen kestävyys ole todellakaan itsestään selvää. On erittäin olennaista tietää, millä alueella ja kenen toimesta palmuöljy on kasvatettu.

SINI HARKKI

Lue myös: Neste Oil - ostatteko maailman pahimmalta yritykseltä?

Haitalliset biopolttoaineet eivät ole välttämätön paha

Sini Harkki — Thu, 17 Jan 2013 10:14:00 +0100

Usein ajatellaan, että nykyiset, viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet ovat välttämätön paha tiellä ulos maailman kuilun partaalle ajavasta öljyriippuvuudesta. Näin tuntui ajattelevan myös Euroopan komissio, joka ei uskaltanut viime syksynä tehdä lupaamiaan toimia päästöiltään fossiilisiakin pahempien biopolttoaineiden, kuten palmuöljydieselin, puhdistamiseksi.

Greenpeace, BirdLife Europe, European Environmental Bureau ja Transport and Environment teettivät CE Delft –tutkimuslaitoksella selvityksen kartoittaakseen eri teknologiayhdistelmiä, joilla voidaan päästä EU:n tavoitteeseen kattaa kymmenen prosenttia liikenteen energiankäytöstä uusiutuvalla energialla vuonna 2020.

Raportti osoittaa, että viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet eivät suinkaan ole välttämätön paha. EU:n tavoitteisiin voidaan päästä käyttämättä niitä pisaraakaan. Tämä vaatii kuitenkin useita toimia:

-Ensinnäkin, liikenteen energiankäyttöä on vähennettävä 15 prosentilla. Tämä on kunnianhimoinen, mutta täysin mahdollinen tavoite mm. energiatehokkuuden ja paremman suunnittelun kautta.

-Toiseksi, liikennettä on alettava siirtää määrätietoisesti uusiutuvalla sähköllä kulkevaksi. Muutos on helpoin aloittaa henkilöautoliikenteestä. Rahtia ja ihmisiä pitää kannustaa myös raiteille.

-Kolmanneksi, haitallisten viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden käytöstä luovutaan vuoteen 2020 mennessä. Kestäviä biopolttoaineita tuotetaan jätteistä ja tähteistä ja niillä korvataan fossiilisia raskaassa liikenteessä, laivoissa ja lentoliikenteessä.

Raportissa esitetty skenaario tuottaisi 205 megatonnin vähennyksen liikenteen hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2020 mennessä, siinä missä komission ehdottama paketti tuottaisi säästöä vain noin 60 megatonnia. Lisäksi toimia on mahdollista laajentaa tavalla, joka auttaa EU-maita saavuttamaan vuoteen 2050 mennessä tarvittavat, 80-95 prosentin päästövähennykset kestävästi.

Suomikin on suunnitellut kattavansa liikenteen päästövähennystavoitteet lähinnä viljelykasvipohjaisilla biopolttoaineilla. Tämä on huono tie, koska jos käytettyjen biopolttoaineiden päästöt laskettaisiin kokonaan, huomattaisiin ettei päästövähennyksiä synny juuri lainkaan.

Kestävääkin potentiaalia meillä olisi – yhdyskuntabiojäte ja maa- ja metsätalouden jätteet ja tähteet kelpaavat kestäviin biopolttoaineisiin. Silti Suomi aikoo nojata vielä pitkään tuontipalmuöljyyn, joka on ympäristön kannalta huonoimpia mahdollisia polttoaineen raaka-aineita.

Koko tutkimusrapotti

Suomenkielinen tiivistelmä

SINI HARKKI

Neste Oil, ostatteko maailman pahimmalta yritykseltä?

Sini Harkki — Fri, 02 Nov 2012 13:01:00 +0100

Newsweek julkaisi taas listauksensa maailman suuryritysten ympäristöystävällisyydestä. Viimeisenä globaalilla 500 suuryrityksen listalla komeilee Wilmar, yksi suurimmista palmuöljyntuottajista Indonesiassa.

Tämä ei ole yllätys, kun ottaa huomioon Kaakkois-Aasian palmuöljyteollisuuden globaalit vaikutukset. Indonesian turvemaat kattavat 0,1 prosenttia maailman maasta, mutta tuottavat 4 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Se on paljon.

Suuri osa turvemaiden raivaamisesta, polttamisesta ja kuivaamisesta tapahtuu nyt juuri palmuöljyteollisuuden massiivisen laajentumisen seurauksena. Greenpeace yhdisti jo vuonna 2007 raportissaan Wilmarin laajamittaiseen sademetsien raivaamiseen ja turvemaiden kuivattamiseen.

Tässä ei ole pieni rooli Neste Oililla, joka on ensimmäisenä öljy-yhtiönä tehnyt palmuöljydieselin valmistuksesta suuren mittakaavan liiketoimintaa. Yhtiö vakuuttaa hankkivansa palmuöljynsä "vastuullisesti". Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, emme tiedä.

Tarkoittaako se esimerkiksi sitä, että Neste Oil ei osta tuottajilta, jotka raivaavat toisaalla sademetsää ja turvemaita? Tuskin, sillä sellaisia tuottajia ei riittäisi vastaamaan Neste Oilin valtavaan kysyntään. Tarkoittaako se sitä, että maailman vastuuttomammaksi nimetty Wilmar ei ole Neste Oilin toimittajien joukossa? Mitä sanoo Neste Oil?

SINI HARKKI

Ruokaa, polttoainetta, metsiä ja ilmasto – biopolttoainepähkinä ratkaistavaksi

Sini Harkki — Thu, 18 Oct 2012 12:58:00 +0200

Fossiiliset polttoaineet tuhoavat ilmastomme, ja meidän on löydettävä vaihtoehtoja.

Tämän viestin useimmat tajuavat, mutta entä jos yksi oletetuista vaihtoehdoista ei olekaan vain ilmaston tuhoaja mutta myös nälän aiheuttaja? Siinä tapauksessa on aika pysähtyä ja harkita uudelleen.

Eilen Euroopan unioni otti varovaisen askeleen ongelman ratkaisemiseksi. Komissio esittää muutosta aikaisempaan linjaansa autojen ja raskaan liikenteen biopolttoaineiden käytöstä ehdottamalla viiden prosentin kattoa viljelykasvipohjaisille biopolttoaineille.

EU:n on ollut pakko tunnustaa, että viljelykasvien kasvattaminen biopolttoaineeksi tarkoittaa vähemmän viljelykasveja ruoaksi, mikä tarkoittaa ruoan hinnannousua kysynnän kasvaessa. Yhdysvallat, EU, Kiina, Intia ja Brasilia ovat asettaneet tavoitteeksi voimakkaan biopolttoaineiden käytön kasvun. Tämä on johtanut valtavaan viljan, sokerin ja öljykasvien lisäkysyntään, joka on nostanut entisestään jo Yhdysvaltojen viime kesän kuivuuden nostamia ruoan hintoja. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia Yhdysvaltojen maissin tuotannosta menee biopolttoaineeksi.

Oxfamin hiljattain julkistamassa raportissa biopolttoaineet ovat syösseet miljoonia ihmisiä köyhyyteen nousseiden ruoan hintojen takia. Vuonna 2008, jolloin biopolttoaineiden osuus oli 3,5 prosenttia EU:n liikenteen polttoaineista, Euroopan komission tilaama tutkimus arvioi, että tuon biopolttoainemäärän kasvattamiseen tarvittiin 70 000 neliökilometriä maata, ja puolet tuosta alueesta on Euroopan ulkopuolella. Jos tämän suuruinen alue olisi käytetty maissin viljelemiseen, sillä olisi ruokittu 127 miljoonaa ihmistä koko vuoden ajan.

Ruoan hinnan nousu ja ruoan saatavuuden heikkeneminen olisivat jo yksin syitä supistaa biopolttoainetavoitteita. Sen lisäksi biopolttoaineiden tuotannon kasvattamisella on vakavia negatiivisia vaikutuksia ilmastoon. Biopolttoaineiden tuotanto työntää ruoan tuotantoa uhanalaisiin metsiin, savanneille ja turvemaille ja lisää öljyyn pohjautuvien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Biopolttoaineiden raaka-aineiden kasvattamisen aiheuttama ekosysteemien tuhoutuminen johtaa massiivisiin ilmastopäästöihin, koska koskemattomat ekosysteemit toimivat luonnollisena hiilinieluna.

EU:n esitys ei mene tarpeeksi pitkälle. Se ei ota huomioon kasviöljyistä tuotetun biodieselin ilmastopäästöjä. EU-maat voivat edelleen käyttää biopolttoaineita, joiden päästöt ovat suurempia kuin raakaöljyn. Perinpohjainen biopolttoainepolitiikan uudelleenharkinta on tarpeen, jotta vältämme ongelman pahentamisen sen korjaamisen sijaan.

Viisaasti käytettynä biopolttoaineet voivat olla osa ratkaisua matkalla tulevaisuuteen ilman fossiilisia polttoaineita. Mutta kun nykyinen biopolttoainepolitiikka nostaa ruoan hintaa ja pahentaa ilmastonmuutosta, on selvää, ettei järjestelmä toimi ja sitä on korjattava.

SINI HARKKI

EU muuttaa suuntaa biopolttoaineissa

Sini Harkki — Tue, 18 Sep 2012 14:05:00 +0200

Neste Oil tulee olemaan vaikeuksissa biopolttoainetuotantonsa kanssa, jos komission vuodettu lakiehdotus toteutuu.Kuva Greenpeace.

Euroopan unionissa on jo pitkään väännetty kättä siitä, miten biopolttoaineiden kaikki päästöt voitaisiin ottaa huomioon ja varmistaa, että jäsenmaissa tuetaan vain sellaisia biopolttoaineita, jotka todellisuudessa vähentävät päästöjä.

Komission ehdotus, joka on käytännössä kompromissi energiakomissaari Günther Oettingerin ja ilmastokomissaari Connie Hedegaardin välillä, vuoti Reutersille viime viikolla. Vaikka kompromissi on monella tapaa puutteellinen, on se toteutuessaan merkittävä suunnanmuutos unionin biopolttoainepolitiikassa.

Komissio tunnustaa nyt, että viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet pahentavat ruokakriisiä ja että kaikki maankäyttövaikutukset huomioituna ne eivät myöskään vähennä päästöjä.

Ehdotuksen keskeinen sisältö on, että:

- viljelykasvipohjaisten biopolttoaineiden käyttö rajoitetaan viiteen prosenttiin liikenteen polttoaineista 2020 asti,

-vuoden 2020 jälkeen biopolttoaineiden tulisi tulla jätteistä ja tähteistä ja muista raaka-aineista, jotka eivät kilpaile ruoantuotannon kanssa,

-ja lisäksi komissio selvensi tahtotilansa, että biopolttoaineiden pitää saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä.

Biopolttoaineiden epäsuorista maankäyttövaikutuksista johtuvia päästöjä ei edelleenkään otettaisi huomioon uusiutuvan energian direktiivissä, mikä on merkittävä puute. Sen sijaan polttoaineiden laatudirektiiviin komissio ehdottaisi epäsuorien maankäyttövaikutusten päästöjen huomioimista kasviöljyjen, sokerien ja viljojen osalta.

Tämä tarkoittaisi sitä, että biopolttoaineiden sekoitevelvoitetta toteuttavien polttoaineen jakelijoiden ei kannattaisi enää käyttää näille raaka-aineille perustuvia polttoaineita. Tämä olisi merkittävä takaisku muun muassa Neste Oilille, jonka laajamittainen biodieseltuotanto perustuu pääosin palmuöljylle. Käytännössä Neste Oilin on nyt pakko etsiä korvaava raaka-aine palmuöljylle pian, tai yhtiö on suurissa vaikeuksissa.

Ehdotusluonnoksen suurin ongelma on se, että viiden prosentin raja viljelypohjaisille biopolttoaineille on liian korkea – kestämättömien biopolttoaineiden tuotanto jäädytetään suunnilleen nykytasolle ja investoinnit jäävät varmasti tekemättä 2020 aikarajan takia, mutta nykytuotannon ympäristövaikutukset ovat nekin liian suuret.

Jos ehdotus tulee ulos tällaisena lokakuussa, kuten komissaarit kertoivat eilen, on EU:n jäsenmailla edessä biopolttoainetavoitteiden uudelleen mietintä. On mahdollista täyttää liikenteen kymmenen prosentin uusiutuvan energian tavoite myös ilman viljelypohjaisia biopolttoaineita, mutta tämä vaatii merkittäviä investointeja liikennejärjestelmien tehostamiseen.

Jätepohjaisten biopolttoaineiden kehittämiselle päätös tulee varmasti olemaan tervetullut piristysruiske - tämän jälkeen on vaikea kuvitella, että jäsenmaiden kannattaisi ohjata tukia millekään muulle biopolttoainetuotannolle.

SINI HARKKI

Lue myös blogi Puhkaiseeko ruokakriisi biopolttoainekuplan?

Puhkaiseeko ruokakriisi biopolttoainekuplan?

Sini Harkki — Fri, 14 Sep 2012 10:00:00 +0200

Kuivuus Yhdysvalloissa, Venäjällä ja ympäri maailmaa on nostanut taas ruoan hintaa ja YK-järjestöt ovat heränneet varoittamaan mahdollisesta uudesta globaalista ruokakriisistä. Vaikka tilanne ei vielä ole katastrofaalinen, maailman ruoka-ahdinko on pysyvä ilmiö.

Viime vuosina on kärsitty useista ruoan hintapiikeistä. Kaikki niistä ovat liittyneet äärimmäisiin sää-ilmiöihin. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisyyksistä on tulossa normi.

Samaan aikaan on huomattu, että ruoan hintoja nostaa eräs toinenkin ilmiö. Viiden viimeisen vuoden ja toistuvien hintapiikkien aikana useat maat ovat lisänneet räjähdysmäisesti biopolttoaineiden käyttöä.

Euroopan unioni pyrkii kattamaan 10 prosenttia liikenteen energiantarpeesta uusiutuvalla energialla 2020 mennessä. Jäsenmaissa tavoitetta on lähdetty toteuttamaan lähes yksinomaan biopolttoaineilla. Myös Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Brasilia ovat asettaneet sitovia vaatimuksia biopolttoaineiden käytölle.

Nykyiset biopolttoaineet tehdään valtaosin viljelykasveista, jotka ovat joko poissa ruokakäytöstä tai kilpailevat maasta ja vedestä ruoantuotannon kanssa. EU:n kasviöljytuotannosta jo yli 60 prosenttia menee biopolttoaineisiin. Yhdysvalloissa noin 40 prosenttia maissista menee liikennepolttoaineeksi. Tästä kärsivät eniten maailman köyhät, joiden tuloista valtaosa menee ruokaan.

Biopolttoaineteollisuus ei tietenkään myönnä tätä tilannetta. Rob Vierhout Euroopan uusiutuvan etanolin tuottajien ePure-järjestöstä vastasi hiljattain ruokakriisiväitteisiin toteamalla, että ruoan hinnan nousu johtuu lähinnä siitä, että ”suuri määrä ihmisiä Aasiassa muuttaa ruokailutottumuksiaan ja he kaikki haluavat yhtäkkiä syödä”.

Väestönkasvu ja ruokailutottumuksien muutos on kuitenkin ollut samalla radalla jo pitkään. Sen sijaan biopolttoainekysyntä on tullut lähestulkoon yhtäkkisenä shokkina useiden suurten talousmahtien asettaessa sitovia biopolttoainetavoitteita samanaikaisesti.

Vastareaktio on ehkä vihdoin tulossa. Tähän on syitä yllin kyllin ruokakriisin lisäksikin.

- Viljelykasvipohjaiset biopolttoaineet ovat tehottomia. Koko maailman öljykasvituotannolla ei korvattaisi edes kymmentä prosenttia dieselin kulutuksesta.

- Biopolttoaineet eivät ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Useimpien nykybiopolttoaineiden päästöt ovat samaa tasoa tai pahempia kuin fossiilisten polttoaineiden.

- Biopolttoaineet pidentävät riippuvuuttamme öljyn varaan rakennetusta infrastruktuurista.

Onneksi Euroopan komissio valmistelee vihdoin päätöstä, joka ottaisi huomioon biopolttoaineiden kaikki päästöt ja jäädyttäisi mahdollisesti Euroopan biopolttoainekäytön nykytasolle. Nykytasokin on tosin liian korkea, sillä ainakaan vielä sitä ei voida saavuttaa kestävillä, jätepohjaisilla biopolttoaineilla.Ranska suunnittelee jo itsenäisesti biopolttoainetavoitteidensa jäädyttämistä.

Suomessakin valmistellaan parhaillaan uutta ilmasto- ja energiastrategiaa. Uuden tiedon valossa olisi erittäin järkevää valmistella liikenteen uusiutuvan energian toimet uudelleen. Tavoitteeseen tulisi pyrkiä ennen kaikkea lisäämällä tehokkuutta ja muuttamalla raide- ja autoliikennettä uusiutuvalle sähkölle. Kestävillä jätepohjaisilla biopolttoaineilla ja biokaasulla voidaan kattaa osa 10 prosentin tavoitteesta.

SINI HARKKI

Tätä sinun ei haluta tietävän

Sini Harkki — Mon, 16 Jul 2012 11:04:00 +0200

Maailmanpankki on levittänyt viime vuosikymmenet menestyksekkäästi kehitysmalliaan, jonka mukaan kaupan vapauttaminen ja talouskasvu ovat paras tie ulos kehitysmaiden ahdingosta. Globalisaatiokriittinen liike on ollut mallin äänekkäin kriitikko.

Kritiikille on perusteita. Liian usein kaupan vapauttaminen ja suuryhtiöiden toiminta on johtanut ympäristön pilaantumiseen ilman paikallisten ihmisten elintason paranemista.

Näin kävi myös Indonesiassa, Kamparin niemimaalla. Paikallinen Dosan-yhteisö eli kalastamalla ja keräämällä metsän tuotteita, kuten kumia ja hedelmiä. Kun Indonesian hallitus alkoi 1990-luvulla avata aluetta ”kehitykselle”, seuraukset olivat masentavat. Elämää pursuavat metsät kaadettiin plantaasien tieltä, vedet saastuivat ja paikallisilta elinkeinoilta hävisi pohja. Vain osa työllistyi plantaaseille ja lopputulos oli yhteisön kannalta huonompi kuin ”kehittymätön” alkutilanne.

Ympäristön kannalta kehitys oli katastrofi. Indonesian sademetsät ja niiden alla olevat turvemaat sitovat valtavat määrät hiiltä. Itse asiassa niin suuret, että jos niiden annetaan tuhoutua, tullaan kamppailu ilmastonmuutosta vastaan todennäköisesti häviämään. Pelottavin seurauksin.

Onneksi tälle tarinalle on vaihtoehtoja, vaikka talousfoorumien valtaeliitti ei sitä tunnusta. Dosan-yhteisö pääsi mukaan projektiin, jossa yhteisö alkoi jälleen itse käyttää maitaan. Tuhotuille metsämaille on perustettu pienimuotoisia palmuöljyplantaaseja, jotka tarjoavat yhteisölle pysyvää työtä. Tulot tulevat heille itselleen.

Jäljellä olevia metsiä suojellaan ja vedet ovat yhteisön erityissuojeluksessa. Indonesialaiset kansalaisjärjestöt ovat kouluttaneet paikallisille vesiensuojelua ja plantaasien ympäristövaikutukset ovat vähentyneet, samalla kun sadot ovat parantuneet. Ja tämä kaikki tietysti torjunta-aineiden käyttö minimoiden. Samalla on vähennetty päästöjä, sillä jäljellä olevista turvemaista huolehditaan niin, että ne eivät enää vapauta hiilivarastojaan ilmaan.

Dosan-yhteisön tarina on esimerkki siitä, että Indonesia voisi valita vielä toisen tien. On mahdollista lopettaa sademetsien hävittäminen ja parantaa viljelyä jo raivatuilla alueilla niin, että sadot ja ihmisten elintaso paranevat. Se vaatii vain sitä, että uskomme toisenlaisen maailman olevan mahdollinen.

Sini Harkki

Lue lisää Dosan-yhteisön tarinasta ja Greenpeacen toiminnasta Indonesiassa englanniksi

Kritiikille on perusteita. Liian usein kaupan vapauttaminen ja suuryhtiöiden toiminta on johtanut ympäristön pilaantumiseen ilman merkittävää elintason paranemista paikallisille ihmisille.

Sini Harkki

Lue lisää Dosan-yhteisön tarinasta ja Greenpeacen toiminnasta Indonesiassa englanniksi

Hienoinen ero halaamisen ja kuristamisen välillä

Sini Harkki — Mon, 18 Jun 2012 11:55:00 +0200

Olimme tänä aamuna tervehtimässä tummiin pukeutuneita virkamiehiä, jotka astelivat Marina Congress Centeriin Arktisen Neuvoston öljyntorjuntaa käsittelevän työryhmän kokoukseen. Jääkarhumme oli selvästi aamun piristys monelle ja niin amerikkalaiset kuin venäläiset delegaatit poseerasivat jääkarhun vieressä. Erään venäläisen delegaatin halaus oli tosin niin lähellä painiotetta, että heräsi kysymys, aiotaanko jääkarhua halata vai kuristaa.

Samaa voisi kysyä Arktiselta neuvostolta. Arktinen merialue on kansainvälisen sääntelyn tyhjiö, mutta sen luonnonvarojen perässä ovat kaikki. Jos Arktinen neuvosto haluaisi halata Arktista, se sanoisi: Me suojelemme sinua, koska tarvitsemme sinua. Me kiellämme öljynporauksen arktisilla vesillä, koska se voisi tuhota koko ekosysteemin emmekä tiedä miten öljyn voisi siivota pois.

Mutta mitä Arktinen neuvosto tekee? Shell aloittaa poraukset Alaskan pohjoispuolella tänä kesänä, vaikka yhtiön öljyntorjuntasuunnitelma on sanalla sanoen naurettava. Sopimukset toiminnasta tulevat pahasti jälkijunassa. Nyt Helsingissä kokoustava työryhmä yrittää saada aikaan sopimusta siitä, miten järjestää logistiikka ja vastuunjako, kun öljyonnettomuus Arktiksella tapahtuu. Tämä on toki tärkeää, mutta miksi kansainvälinen yhteisö ei puhu siitä, avataanko Arktista ollenkaan poraukselle?

Siksi, että joidenkin mielestä: ”Se ei ole realistista”, ”Ei ole näköpiirissä että luonnonvaroja aiottaisiin jättää hyödyntämättä” tai koska ”joku sinne kuitenkin menee, joten se on parasta yrittää hoitaa mahdollisimman hyvin”. Tämä pitää kaikki paikkansa – politiikan suunta ei muutu itsekseen, jos sitä ei muuteta. Öljyriippuvainen maailma ei muutu uusiutuviin energianlähteisiin ilman valintoja ja tekoja. Jos ilmaston lämpeneminen aiotaan laittaa aisoihin, virran mukana meneminen ei vain riitä.

Miten sitten jääkarhu kuristetaan? Ehkä juuri niin, että keskitetään kaikki huomio siihen, että suuryhtiöt määrätään ryöstämään Arktiksen luonnonvarat hieman siistimmin, hieman kestävämmin, näkemättä kuitenkaan koko kuvaa. Sitä, että me tarvitsemme Arktista ja Arktis meitä.

SINI HARKKI

Onko ruotsalaisilla parempi moraali?

Sini Harkki — Thu, 03 May 2012 10:16:00 +0200

Suomen valtion omistama Arctia Shipping on lähettänyt kaksi jäänmurtajaansa auttamaan Shelliä öljynporauksessa Arktiksella, yhdessä maailman herkimmistä ekosysteemeistä. Sen sijaan, että arktisen merijään sulaminen otettaisiin varoittavana merkkinä ilmastonmuutoksen kiihtymisestä, Shell aikoo vain heittää bensaa liekkeihin.

Ruotsissa on tehty toisenlaisia päätöksiä. Ruotsin merenkulkuvirasto on päättänyt, että jäänmurtaja Odenia ei vuokrata arktiseen öljynporaukseen. Myös Oden on aiemmin avustanut öljynporauksessa. Perusteena päätökselle oli arktisen öljynporauksen haitallisuus ympäristölle.

Suomessa taas Arctia Shipping ja myös esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntija Timo Laukkanen ovat sanoneet, että kun sinne Arktikselle joku menee kuitenkin, kyllä suomalaistenkin on oltava mukana. Tulee mieleen lapsuuden opetukset Pikku-Kallesta. Äiti kysyi, että jos Pikku-Kalle menee kaivoon, pitääkö sinunkin mennä?

Kyse taitaa olla tyypillisestä ilmiöstä ympäristöpoliittisessa keskustelussa. Se, jos arktisesta öljyhuumasta pysyttäisiin erossa, olisi voimakas moraalinen ja poliittinen päätös. Mutta mukana olo ei ole mikään arvovalinta – siinähän keikutaan mukana kehityksessä. Ja kehitykseenhän ei voi vaikuttaa. Sama porukka yleensä ajattelee, että hiilivoiman rakentaminen ei ole valinta, mutta tuulivoiman tukemiseen tarvitaan vähintään hippibussi ja poninhäntä.

Onneksi Suomenkin hallituksessa on mahdollisuuksia muuttaa linjaa ja päättää, että jatkossa Suomen jäänmurtajia ei enää vuokrata öljynporaushankkeisiin. Suomi toistelee jatkuvasti ympäristönsuojelun tärkeyttä Arktiksella. Tämä on vain tyhjä lupaus, jos edes haitallisimpia teollisia projekteja ei vastusteta.

Siihen asti – näytetään Shellille, että emme hyväksy Arktiksen tuhoamista. Jo yli 400 000 ihmistä on tehnyt sen.

Sini Harkki

Seuraa toimintaa greenpeace.fi/arctia

Vappupuhe, jonka haluaisin kuulla

Sini Harkki — Tue, 01 May 2012 14:11:00 +0200

Greenpeacen aktivisteja 13 maasta on lukittautuneena jäänmurtaja Nordicalle. Aktivistien tarkoituksena on estää Nordican osallistuminen Shellin hengenvaaralliseen öljynporaukseen Arktiksella.

Kenelle poraus on hengenvaarallinen? Ei ainoastaan jääkarhuille, hylkeille, linnuille ja kaloille, joiden elämän öljyonnettomuus tuhoaisi. Vaan meille kaikille. Maailman energiajärjestö IEA varoitti juuri viime viikolla, että nykylinjalla maailman poliittinen johto on viemässä planeettamme kohti kuuden asteen ilmaston lämpenemistä.

Tällainen muutos olisi hengenvaarallinen myös ihmisille. Äärimmäiset sääilmiöt, merenpinnan nousu ja merien happamoituminen, jäätiköiden ja ikiroudan sulaminen, kuivuuden lisääntyminen ja viljelykelpoisen maan väheneminen ovat vain esimerkkejä niistä vakavista seurauksista, joita voimakkaalla ilmaston lämpenemisellä olisi.

Minä en halua lapseni joutuvan elämään sellaisessa maailmassa. Samaa mieltä ovat nämä aktivistit, jotka ovat tulleet eri puolilta maailmaa viettämään erilaista vappua Nordicalla. Ei ole mukavaa olla tuulisella laivan kannella lukittautuneena kylmään metalliin. Jokainen meistä olisi mieluummin viettämässä vappua ystävien kanssa kotona.

Uskomme kuitenkin, että nyt viimeistään vappupuheiden solidaarisuuden on laajennuttava ihmisten välittömien tarpeiden ulkopuolelle. Jos annamme välinpitämättömyyttämme Shellin tuhota Arktiksen ja pahentaa ilmastonmuutosta entisestään, ajamme ihmiskunnan kohti niin synkkää tulevaisuutta, ettei sitä uskalla edes ajatella.

Vappupuheiden huolet Euroopan rahoituskriisistä tulevat näyttämään absurdeilta siinä vaiheessa, kun ilmastonmuutos alkaa todella nakertaa elämämme perusteita.

Kun poliitikot eivät uskalla sanoa tätä ääneen, on kansalaisten toimittava. Ei anneta pahimman tapahtua. Jo lähes 400 000 ihmistä on vaatinut Shelliä pysymään poissa Arktikselta. On meidän kaikkien tehtävä kertoa poliittisille johtajillemme, että Arktis ja planeettamme tulevaisuus kuuluvat meille kaikille, ei öljy-yhtiöille. Heidän on pakko kuunnella.

Aktivistit kertovat miksi ovat lähteneet pysäyttämään Shelliä:

Seuraa toimintaa verkossa greenpeace.fi/arctia

Will brooms and shovels clean up the Arctic? We don’t think so.

Sini Harkki — Fri, 16 Mar 2012 08:54:00 +0100

I’m standing in one of the ports of Helsinki, Finland, to witness 20 Greenpeace Nordic activists boarding ice-breakers Fennica and Nordica. Banners haven been put on Fennica’s crane and on the bow of Nordica. Some of the activists ascend the drawbridge dressed in overalls and carrying buckets, brooms and shovels as they were about to clean up the deck. What is this about?

Fennica and Nordica, two Finnish icebreakers whose main task is to secure shipping in the Baltic Sea, have been leased out to Shell for the summer seasons of 2012, 2013 and 2014 to help Shell drill in the Beaufort and Chukchi seas off Alaska. The operation is unprecedented and risky. Shell is the first Big Oil company starting the rush for Arctic oil for real. The risk of an oil spill is higher in the Arctic because of floating icebergs, encroaching ice and extreme weather events. If there is a real spill, the impacts will be disastrous.

In their Oil Spill Response Plan, Shell claims they could recover up to 90% of leaked oil in the Arctic. In reality, there are no means to get anywhere near that. Shell has developed a mechanism to cap a leaking oil well but it has not been tested in Arctic conditions. Similar technique did not work in the Gulf of Mexico. Conventional methods to clean up oil will be crippled if there is ice or slushy water, a normal condition in the Arctic even during the summer seasons,

If oil ends up on ice, the best known method to remove it to brush it off with a broom and shovel, Brooms and shovels are given today to the crews of Fennica and Nordica to remind them of the risks their employer, Arctia Shipping, is taking when starting their cooperation with Shell. If an oil spill happens, the crew should be prepared to use their tools feverously and for a very long time. In the Gulf Of Mexico spill, thousands of vessels and tens of thousands of people were mobilized for the clean-up. Yet they could only recover 17% of the leaked oil. There are no chances to mobilize an effort of that scale in the Arctic. Shell has only a few support vessels for the operation and US Coast Guard has almost no operational power in the area. There are no roads connecting nearby towns and ports to the rest of the country. The crews of Fennica and Nordica will be on their own, supposed to prevent what could be one of the worst environmental disasters mankind has witnessed.

Finland and Sweden are Arctic states with no coast line connected to the Arctic Ocean. As members of the Arctic Council, they could stand for the protection of the Arctic as one of the most pristine and fragile ecosystems on the earth and a vital cooler of the planet. Instead, they see the Arctic rush as a way to benefit from contracts with oil companies.

More than 250,000 people have already sent a letter to Shell, telling the company to end their Arctic destruction. With our brooms and shovels, we hope Arctia Shipping will get the message too and the crews will never have to use these tools in a desperate effort to save what can be saved of the Arctic ecosystem. You can join us here.

Peak timber eli kestävän metsätalouden rajat

Sini Harkki — Wed, 25 Jan 2012 09:56:00 +0100

REDD eli mekanismi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi trooppisten metsien hakkuista sai alkunsa Montrealin ilmastokokouksessa 2005. Idea on yksinkertainen – koska huomattava osa, yli 10% maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy trooppisten metsien raivaamisesta, aletaan maksaa trooppisille maille metsien säästämisestä. Näistä ajoista konsepti on ehtinyt muuttua jo paljon.

Nyt ilmastokeskusteluissa pyörii REDD+ - konsepti, johon kuuluvat metsäkadon välttämisen lisäksi metsien köyhtymisen ehkäiseminen, metsien hiilivarastojen parantaminen ja niin sanottu kestävä metsätalous. Kuulostaa hyvältä, vai kuulostaako?

Suomessa ajatus saa ainakin kaikupohjaa. Työ- ja elinkeinoministeriön osastopäällikkö Esa Härmälä on esimerkiksi julkisesti toivonut, että Suomen-mallinen metsätalous ehtisi mahdollisimman pian tropiikkiin.

Härmälän ajatus menee jotenkin niin, että kun Suomessakin metsälainsäädäntö ja laaja yksityismetsätalous lopetti metsien hävittämisen, näin tapahtuisi tropiikissakin. Ajatus on monilta osin ontuva – ensinnäkin, tilanne on tropiikin maissa täysin erilainen kuin sodanjälkeisessä Suomessa. Monissa tropiikin maissa metsien yksityisomistusta ei käytännössä ole, vastuuttomasti toimivat suuryritykset kahmivat metsiä minkä ehtivät ja lainvalvonta on olematonta. Toinen kysymys on tietysti se, miksi Suomessa metsätalous on edelleen merkittävä lajiston uhanalaistumista aiheuttava tekijä, jos kerran suojelutarpeet on sillä katettu.

Biological Conservation –lehdessä ilmestyi äskettäin kiinnostava artikkeli, joka ehdottaa, että olemme itse asiassa lähestymässä ”peak timber” –tilannetta tropiikissa, eikä metsätaloutta voisi enää juuri lisätä kestävästi.

Miksi näin? Trooppisissakin maissa kestävän metsätalouden periaatteet on hyväksytty jo 1990-luvun alussa. Tästä huolimatta International Tropical Timber Organisation on sitä mieltä, että yli 90% trooppisesta metsätaloudesta on kestämätöntä.

Artikkelin mukaan trooppisen puun tuotanto muistuttaa monissa maissa Hubbertin käyrää, jota käytetään tyypillisesti kuvaamaan uusiutumattomien luonnonvarojen kuten öljyn käyttöä. Tuotanto kasvaa nopeasti ja alkaa huipun jälkeen laskea.

Tutkijat selittävät tilannetta kolmella pääsyyllä:
-Yleisesti käytössä oleva hakkuusykli on 30-40 vuotta eikä metsä ehdi palautua.
-Trooppinen metsätalous katalysoi tyypillisesti muuta metsien raivaamista, koska se avaa teitä ja yhteyksiä aiemmin koskemattomille alueille.
-Valtaosan hakkuista tekevät suuret monikansalliset yhtiöt, joita toiminnan pitkäaikainen kestävyys ei kiinnosta.

Kirjoittajien mukaan on vaikea nähdä, että tämä ei tulisi johtamaan trooppisen luonnonmetsäpuun vähenemiseen markkinoilla ja eräänlaiseen ”peak timber” –tilanteeseen.

Samalla artikkeli toteaa, että kestävään metsätalouteen REDD+ -ohjelman osana laitetuilla varoilla saatava edistys on hyvin rajallista. REDD-rahoitus tulisi käyttää trooppisten metsien rauhoittamiseen, mikä on mitattava ja selvästi toimivin tapa vähentää metsätalouden päästöjä.

Näitä ajatuksia sopisi toivoa mietittävän myös suomalaisissa ministeriöissä, joissa metsätalouden edistäminen tropiikissa esitetään usein kaikin tavoin toivottavana.

Sini Harkki

Lisää sademetsistä.

Tutkijat varoittavat biopolttoaineiden piilopäästöistä

Sini Harkki — Mon, 10 Oct 2011 12:38:00 +0200

Yli 150 talouden, ilmaston ja ekologian alan tutkijaa varoittaa kirjeellään Euroopan komissiota biopolttoaineiden ilmastopäästöjen sivuuttamisesta.

EU velvoittaa jäsenmaita lisäämään uusiutuvan energian käyttöä liikenteessä ja useimmat jäsenmaat ovat tekemässä sen lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä.

Tällä tiellä on edetty, vaikka tutkimustulokset ovat näyttäneet jo vuosien ajan, että biopolttoaineiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt voivat olla fossiilisia polttoaineita pahemmat.

Tämä johtuu ennen kaikkea ns. epäsuorista maankäytön vaikutuksista eli siitä, että kun biopolttoaineiden kysyntä johtaa esimerkiksi soija- tai palmuöljyn kysynnän kasvuun, pitää uutta viljelymaata raivata joko suoraan biopolttoainetuotantoa varten tai epäsuoraan sen tieltä väistyvää ruoantuotantoa varten. Tämä toiminta aiheuttaa suuria kasvihuonekaasupäästöjä, koska tilaa viljelylle raivataan usein sademetsistä, joiden varastoimat hiilimäärät päästetään samalla ilmastoon.

EU näyttää nyt joutuneen oman politiikkansa vangiksi. Biopolttoaineiden käytön massiivisesta lisäämisestä päätettiin liian varhain, kun vaikutuksista ei ollut vielä riittävästi tietoa. Nyt kun tietoa on, komissio yrittää sulkea siltä silmänsä, koska biopolttoaineille annettua pikkusormea on vaikea vetää takaisin. Osa biopolttoaineteollisuudesta, mukaan lukien suomalainen Neste Oil, vastustaa epäsuorien päästöjen huomioimista tiukasti.

Samalla komissio on viemässä jäsenmaita tilanteeseen, jossa ympäristöpolitiikan nimessä kannustetaan sellaista biopolttoainetuotantoa, joka itse asiassa pahentaa ympäristön ja ilmaston tilaa. 150 kansainvälistä alan tutkijaa yrittää nyt puhaltaa pilliin ja pistää pelin poikki, kun se on vielä mahdollista. Toivotaan, että komissio kuulee.

-Sini Harkki

Nellimin metsäsopimus vaarassa

Sini Harkki — Wed, 21 Sep 2011 10:33:00 +0200

Voima-lehden verkkopalvelu kertoi eilen ikävästä uutisesta - Inarin Nellimissä pari vuotta sitten aikaansaatu, pitkän metsäkiistan päättänyt sopimus on vaarassa.

Elokuussa 2009 Metsähallitus ja Nellimin poronhoitajat sopivat alueen tärkeimpien metsien säästämisestä 20 vuodeksi. Sopimus on kuitenkin sidottu siihen, että sopimuksen allekirjoittaneet poromiehet jatkavat poronhoitoa.

Nyt Ivalon paliskunnan sisäiset kärhämät ja epäoikeudenmukainen tapa laskea porolukuja on johtamassa siihen, että nellimiläisten kaikki porot uhataan pakkoteurastaa. Tämän jälkeen he eivät voisi enää jatkaa poronhoitajina.

Ivalon paliskunta vaatii, että kaikki poronhoitajat teurastavat saman osuuden porokarjastaan. Nellimissä poronhoito toimii kuitenkin edelleen pitkälti perinteisen saamelaisen mallin mukaan ja porot laiduntavat metsissä eivätkä elä heinällä.

Tästä johtuen vasoja jää eloon huomattavasti vähemmän kuin muualla paliskunnassa, jossa poroja ruokitaan enemmän. Jos nellimiläiset teurastavat poroja samassa osuudessa kuin muut, he joutuvat tappamaan vasojen lisäksi kaikki vaatimet ja poronhoidolta murtuu pohja.

Korkein hallinto-oikeus on pitänyt järjestelmää tasapuolisena. Itse asiassa se kuitenkin syrjii saamelaista perinteistä poronhoitoa, jonka vasatuotanto on erilaista.

Tämä "tasapuolinen" järjestelmä ja poronhoitolaki ovat nyt mahdollistamassa sen, että koko elämänsä poronhoitoa harjoittaneilta ihmisiltä viedään kerralla elinkeino, pienestä Nellimin kylästä lopetetaan poronhoito ja kaiken lisäksi vielä avataan jo kertaalleen ratkaistu metsäkiista.

Lopputulos olisi ikävä isku myös uhanalaiselle inarinsaamen kielelle, jota nellimiläisten poronhoitoyhteisö on osaltaan pitänyt elossa.

Löytyisikö tälle järjettömälle tilanteelle ratkaisu?

-Sini Harkki

Nellimin kiista ratkaistu!

Sini Harkki — Mon, 24 Aug 2009 10:21:00 +0200

Metsähallitus ja kolme nellimiläistä poromiestä - Kalevi, Veijo ja Eero Paadar - tiedottivat tänään sopineensa Nellimissä pitkään kuumana käyneen metsäkiistan. Paadarien Metsähallitusta vastaan nostama oikeudenkäyntiprosessi päätetään sopimukseen, jonka mukaan lähes kaikki Nellimin alueen tärkeät vanhat metsät säästetään 20 vuodeksi.

Tieto on juhlava myös meille. Greenpeace on kampanjoinut kovasti Inarin vanhojen metsien puolesta ja Nellimissä se on ollut ehkä kaikkein vaikeinta.

Kun perustimme metsäaseman Nellimiin keväällä 2005 tiedottaaksemme Inarin metsistä ja merkitäksemme yhdessä poromiesten kanssa tärkeitä laidunmetsiä kylteillä, ei kukaan voinut arvata minkälaiset mitat kiista saisi. Pitkään paikkakunnalla kytenyt konflikti räjähti käsiin.

Greenpeacen rauhanomainen leiri sai metsätaloutta puolustaneet aktivistit polttamaan leirimme ulkopuolella ristejä, soittamaan torvia, laittamaan lantaa leirikonttimme tuuletusaukkoihin ja uhkailemaan työntekijöittemme henkeä.

Joskus hinta muurahaispesän herättämisestä on kova, mutta tänään tuntuu siltä, että se kannatti. Ymmärtääkseni ratkaisuun on tyytyväinen myös Metsähallitus ja siten voisi kuvitella, että myös Nellimissä paikalliset jännitteet helpottavat.

20 vuotta antaa aikaa löytää järkevämpiä ratkaisuja poronhoidon ja metsätalouden rinnakkaiseloon. Itse uskon, että Lapin vanhoja metsiä aletaan aika pian ajatella liian arvokkaina sellunkeittoon tai lämpökattilaan. Toivottavasti Nellimin sopu voi toimia mallina laajemminkin ja metsäkiistat muiden paliskuntien kanssa voidaan jatkossa sopia ilman YK:n ihmisoikeuskomitean puuttumista asiaan.

Tässä liitteenä pari videota metsätalousaktivistien touhuista Greenpeacen Nellimin metsäaseman ulkopuolella 2005. Ehkä jatkossa tällaisia kiistoja opitaan sopimaan ilmankin kaikkea tätä teatteria!

-Sini

Lue lisää mitä kaikkea metsäkiistan näyttämöllä Greenpeacen metsäasemalla tapahtuikaan Forest Rescue station -blogista.

Nellimin metsäkiista -mistä olikaan kyse