Valter Vilkko, siviilipalvelusmies, toimistorutiineista vastaava

Mitä teet Greenpeacessa?
Huolehdin Helsingin toimiston toimivuudesta ja avustan kampanja- ja viestintäpuolta eri tehtävissä.


Kerro jotain itsestäsi

Olen 23-vuotias helsinkiläinen, vaikka suurimman osan aikuisiästäni olenkin asunut Suomen ulkopuolella. Valmistuin keväällä 2008 toimittajaksi Uppsalan yliopistosta, akateemisena pääaineenani rauhan- ja konfliktintutkimus. Luonteeltani en kuitenkaan ole se tyypillinen uutistoimittaja, vaan haen haasteita ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristööni siinä mitä teen. Kun mahdollisuus tehdä siviilipalvelus Greenpeacessa avautui, tartuin siihen oitis.

Ilmastonmuutos on tosiasia, ja meidän kaikkien velvollisuus on torjua se. Olen jotenkin kokenut itsestään selvänä, että jonain päivänä teen töitä ympäristönsuojelun eteen. Tänään täällä, huomenna jossain muualla; itse ympäristöasioiden ajaminen ei vaadi ympäristöjärjestössä työskentelyä.

Vapaa-ajallani viihdyn urheilun, tällä hetkellä erityisesti kuntosalin ja sulkapallon, parissa. Musiikki on elon virta, josta en voisi luopua. Kaupungin lisäksi toinen kotini on saaristo.

Miksi halusit Greenpeacelle töihin?

Greenpeace on aina vedonnut minuun suorilla toimintatavoillaan. Monet näkevät siviilipalveluksen poisheitettynä vuotena, ja suomalaisen järjestelmän ja arvomaailman paatuneisuus rohkaisevatkin tähän. Suorittamalla palvelukseni Greenpeacessa teen kuitenkin merkityksellistä työtä tärkeän asian eteen ja saan jotakin vaihdossa.

Päätöstä ei ole tarvinnut katua. Greenpeace tekee määrätietoista työtä mielettömällä fokuksella. Tämä työ tempaa mukaansa.

Mikä on työssäsi vaikeinta?

Kampanja-avustajana olen seuraamalla muita saanut opetella kampanjan rakentamisen aakkoset. Hyvällä kampanjoitsijalla on kokemusta, innovaatiokykyä ja jatkuvasti pilke silmässä. Ei riitä, että kampanja näyttä hyvältä ulospäin. Sen tulee tuntua hyvältä myös sisäänpäin. Ja tietysti päinvastoin.

Arkipäivässäkin on omat haasteensa. Vastatessani toimistorutiineista olen saanut kokea PVC-tuotteiden murskaavan dominanssin toimistotarvikemarkkinoilla. Kuudessakymmenessä vuodessa ihminen on onnistunut tekemään tästä myrkystä välttämättömän osan arkipäiväänsä.


Entä antoisinta?

Greenpeaceen ja sen työskentelytapoihin tutustuminen on ollut kokemus itsessään. Toimiston ulkopuolella vuorostaan kouluvierailut ovat olleet palvelukseni parasta antia. Kun saa nuoret innostumaan ja kiinnostumaan ympäristönsuojelusta tuntuu, kuin puolet matkasta olisi taitettu. Ajatuksista tekoihin siirtyminen vie tuskallisen kauan aikaa, mutta niin kauan kuin nuoret koirat oppivat istumaan on toivoakin olemassa.