Kokouskeskuksen uumenissa

Läsnä oleva luonto muistuttaa monimutkaisista, sopimusteknisistä asioista neuvottelevia osanottajia siitä, mistä artiklojen ja pilkkujen viilaamisessa on lopulta kyse - elinvoimaisen ja monimuotoisuuden elinympäristön säilyttämisestä niin ihmisille kuin muillekin eliöille.

Nyt, kun kokousta on pidetty jo kolme päivää, rullaavat rutiinit jo sulavasti. Tänään päiväni näyttää tältä: Klo 6.15 herätys ja aamupala, ja seitsemältä bussi startasi kohti Gigiriä. Kahdeksalta pidimme Greenpeacen sisäisen strategiapalaverin, jossa kertasimme pomomme, Steve Sawyerin johdolla, mitä neuvotteluissa oli edellisenä päivänä minkäkin asiakohdan osalta tapahtunut, minkälaisia kannanottoja mikäkin valtio oli tehnyt ja mitä tietoa kukin on saanut epävirallista kautta, eli kahdenkeskisissä tapaamisissa eri maiden neuvottelijoiden kanssa. Niin ikään kertasimme, mitä oheistapahtumissa ja omassa tiedotustilaisuudessamme oli tapahtunut. Sitten vedimme johtopäätöksiä ja teimme tehtäväjaon tälle päivälle.

Steve on yksi kansainvälisen ilmastopolitiikan veteraaneista, joka on ollut mukana jo toistakymmentä vuotta sopimuksen luonnosteluvaiheesta lähtien. Pitkä kokemus ja terävä analyysikyky ovatkin tehneet hänestä arvostetun asiantuntijan virkamiesten ja neuvottelijoiden keskuudessa. Greenpeacen keskuudessa kutsumme häntä lempeästi dinosaurukseksi.

Puoli kymmeneltä osallistuin Climate Action Networkin päivittäiseen koordinaatiokokoukseen. Kyseessä on ilmastopolitiikan parissa toimivien kansalaisjärjestöjen kattojärjestö, jolla on 365 jäsenjärjestöä eri puolilla  maailmaa, ja jonka kantavia voimia (isoimpia jäsenjärjestöjä) ovat Greenpeace, WWF ja Friends of the Earth.

Sitten seurasi yksi päivän liikuntaosuuksista. Rakennukset sijoittuvat isolle alueelle, joten pisteestä A pisteeseen B pääseminen vie reippaasti kipittäen  kymmenen minuuttia. Sitä väliä kun ravaa päivän mittaan muutaman kerran edes takaisin, niin johan alkaa veri kiertää aivoissakin.

Kiirehdin siis kuuntelemaan yleisistuntoa, jonka asialistalla oli tänään muun muassa puhtaan kehityksen mekanismin (kehittäminen). Greenpeace seuraa täällä asiaa erityisesti siltä kannalta, sallitaanko teollisuusmaiden toteuttaa kehitysmaissa hiilen sidonnan ja varastoinnin hankkeita (carbon capture and storage, CCS) lisätäkseen päästökiintiötä kotimaassa.

Teknisesti ilmaistuna, sisällytetäänkö CCS-hankkeet CDM-hankkeiden piiriin. Greenpeace vastustaa tätä jyrkästi, sillä kyse on teknologiasta, johon liittyy vielä paljon epävarmuuksia. Siksi olisi kohtuutonta, että teollisuusmaat testaisivat teknologiaa kehitysmaissa, jolloin nämä isot hankkeet voisivat syrjäyttää pienen kokoluokan hankkeita, jotka aidosti edistäisivät paikallista kestävää kehitystä.
Istunnon jälkeen minä ja Steve tapasimme Ruotsin delegaation johtajaa Anders Thoresonia. Hän on EU:n neuvottelija Kioton pöytäkirjan tarkastelua koskevan asiakohdan (artikla 9) osalta.

Tämä on yksi Nairobin kokouksen tärkeimmistä asiakohdista, sillä artikla 9 avaa mahdollisuuden esimerkiksi kehitysmaiden roolin ja mahdollisten tulevien sitoumusten tarkastelulle, trooppisten maiden metsäkatoa hillitsevien keinojen pohtimiselle ja ylipäänsä päästövähennystoimenpiteiden joukon laajentamiselle. Thoresonilla oli kiireetön hetki, joten hänellä oli aikaa kuunnella näkemyksiämme ja kertoa myös paitsi EU:n kantoja myös omia pohdintojaan asiasta.

Molemminpuolinen pelko on, että asiakohdan käsittelystä voi tulla iso sirkus, sillä tällä hetkellä kehitysmaiden ja teollisuusmaiden näkemykset Kioton pöytäkirjan kehittämisestä ja eri maiden ja maaryhmien rooleista jatkosopimuksessa ovat vielä aika kaukana toisistaan.

Kahdelta meillä oli taas lyhyt tapaaminen Greenpeacen delegaation kesken. Raportoin Stevelle ja muulle ryhmälle, millaisia kantoja valtiot olivat esittäneet aamupäivän neuvotteluissa. Sen jälkeen tulin kirjoittamaan tätä tekstiä ja kohta minun pitää rientää palaveriin, jossa valmistelemme EU-maiden neuvottelijoiden tapaamista pohtiaksemme, mitä asioita meidän tulisi erityisesti nostaa esille.
Kolmelta menen taas kuuntelemaan istuntoa, jossa käsittelyyn tulevat muun muassa Venäjän sekava aloite "vapaaehtoisista toimenpiteistä" sekä edellä mainitsemani artikla 9. Kuudelta tapaammekin sitten EU-maiden neuvottelijoita EU-paviljongissa ja puoli kahdeksalta starttaamme kohti hotellia. Kahtena viime päivänä ilta hotellilla on vielä kulunut ECO-artikkeleita kirjoittaessa.

ECO ympäristöjärjestöjen uutislehtinen, jota julkaistaan päivittäin aina ilmastokokousten yhteydessä. Se summaa ympäristöjärjestöjen näkemyksiä neuvottelujen etenemisestä ja siitä, mitä tulevilta päiviltä odotetaan. ECO:a luetaan virkamiesten keskuudessa tarkkaan, sillä se sisältää paitsi kirkkaita analyyseja neuvottelutilanteesta, myös terävää kritiikkiä hankalaksi heittäytyviä maita ja neuvottelijoita kohtaan.

Ilmastokokoukseen osallistuminen ei ole laakereilla lepäilyä. Yöunet jäävät välillä niin vähiin, että jos hetken ehtii rauhassa istahtaa, alkaa silmät helposti painua kiinni. Toisaalta lepääminen itsessään on vaikeaa, sillä vaikka siihen löytyisi aikaa, on tarjolla aina kiinnostavampia vaihtoehtoja. Virallisten neuvotteluiden lisäksi YK:n ilmastokokouksissa järjestetään aina kymmeniä oheistapahtumia, joissa tutkijat, yritykset ja järjestöt kertovat ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvistä tutkimuksistaan, hankkeistaan ja teknologioistaan. Kuinka siis malttaa levätä, jos tarjolla on uusinta tietoa alan tutkimuksesta ja teknologiasta.

Sirkus jatkuu, karavaani kulkee.

Lisätietoa Climate Action Networkista ja ECO-lehdestä löydät sivulta www.climatenetwork.org

Kokouksen viralliset nettisivut:
www.unfccc.org