14-11-2006: Eilen pyörähti käyntiin kokouksen toinen viikko, joka tulee olemaan ensimmäistä viikkoa intensiivisempi, kun asioita pitäisi saada neuvotteluvaiheesta päätösvaiheeseen. Ministerit saapuvat tänään tiistaina ja huomenna asiat siirtyvät sitten virkamieskäsittelystä ministeritasolle.
Tunnelman tiivistyminen näkyy myös väen lisääntymisenä. Viikonloppuna Nairobiin saapui paljon ympäristöjärjestövahvistusta ja yritysmaailman edustajia. Saapuipa Suomen kansanedustajadelegaatiokin mukanaan muun muassa vuosia ilmastopolitiikkaa seuranneet Oras Tynkkynen ja Pentti Tiusanen.
Ympäristöjärjestöjen tunnelmat vaihtelevat turhautuneisuudesta lievään toiveikkuuteen ja kiukusta uhoon. Ensimmäisen viikon neuvottelut eivät juurikaan lähentäneet kehitysmaiden ja teollisuusmaiden näkemyksiä siitä, miten Kioton pöytäkirjaa tulisi kehittää eteenpäin (toisin sanoen artikla 9:n neuvottelut ovat juntturassa), ja tällä hetkellä on vielä iso mysteeri, viekö Nairobin kokous ilmastonmuutoksen torjumisponnisteluja eteenpäin vai otetaanko ehkä askel taaksepäin. Toisaalta tämä on aika tuttu tunne, sillä monesti tunnelmat ovat ennen ministerien tuloa epätoivoiset, mutta kääntyvät siitä vielä nousuun.
Me ympäristöjärjestöt yritämme parhaamme mukaan, keppien ja porkkanoiden avulla puskea valtioita oikeaan suuntaan. Viime päivinä olemme keskittyneet ennen kaikkea Kanadaan, EU-maihin, Brasiliaan, Intiaan ja Kiinaan.
Isot ratkaisut jäävät lopulta ministerien tehtäväksi ja siksi lähetimmekin eilen EU-maiden ja Kanadan ministereille vahvoja viestejä siitä, että niiden on Nairobissa turvattava prosessi ja aikataulu, jolla vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennystoimenpiteistä voidaan päättää kahden vuoden sisällä. Tämähän on tärkein vaatimuksemme Nairobin kokoukselle. Mikäli valtiot epäonnistuvat, voi uuden, vuotta 2012 seuraavan sopimuksen syntyminen viivästyä. Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä, että mahdollisuudet torjua ilmastonmuutoksen vakavia seurauksia heikkenisivät, sillä mitä kauemmin maailman päästöjen annetaan kasvaa, sitä pienemmäksi käyvät mahdollisuudet kontrolloida uhkia.
Muistutettakoon tässä välissä, että ilmastonmuutoksen vakavien seurausten välttämiseksi maailman kasvihuonekaasupäästöt on käännettävä laskuun vuosikymmenen sisällä (mikä osuu Kioton pöytäkirjan toiseen sitoumuskauteen) ja puolitettava siitä, millä tasolla ne olivat ilmastosopimuksen vertailuvuonna 1990. Siksi myös meidän ministerimme, Jan-Erik Enestam saapuu Nairobiin huomenna. Häneen kohdistuu suuria odotuksia, sillä hän tulee puhumaan koko EU:n suulla ja EU on perinteisesti ollut ilmastoneuvottelujen eteenpäin vievä voima ja suurin toivo. Tapaamme ministeriämme torstaina.
Toinen Nairobin kokouksen tärkeistä asioista, ilmastonmuutoksen sopeutuminen ja sen rahoittaminen etenee poukkoillen. Tämä on tietysti tärkein kysymys kehitysmaille, joille ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia jo nyt, vaikka päästöt lopetettaisiin tänään. Ja erityisesti kun kokous pidetään Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, joka tulee kärsimään ilmastonmuutoksesta eniten, on kokouksen syytä vastata kehitysmaiden tarpeisiin. Tämä on kuitenkin niin pitkä tarina, että se vaatii oman kirjoituskertansa. Keskitynpä siis seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni ilmastonmuutoksen ennustettuihin vaikutuksiin kehitysmaille ja siihen, mitä ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja tällä hetkellä kehitysmaille tarjoavat ja mitä niiden pitäisi tarjota.
Jambo!