Suomessa kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä arviolta 80% vuoden 1990-tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä on valtava haaste, mutta ei mahdoton, jos se otetaan huomioon jo tämän päivän poliittisissa päätöksissä ja linjauksissa. Viidessä vuosikymmenessä energiantuotantoa, liikenneratkaisuja, rakennuskantaa ja yhdyskuntarakennetta ehditään uudistaa perinpohjaisesti, mutta uudistamisen on oltava hallittua ja ohjattua.
Tärkein lähtökohta on energian tuotannon ja kulutuksen tehostaminen.
Uudis- ja korjausinvestoinneissa on siirryttävä
matalaenergiarakentamiseen, jolla rakennusten energiankulutusta voidaan
laskea jopa 70 – 90 % nykytaloihin verrattuna. Yhdyskuntarakenteen
tulee ohjata joukkoliikenteen käyttöön. Henkilöautoliikenteen päästöjä
voidaan vähentää esimerkiksi uusien ajoneuvoteknologioiden,
biopolttoaineiden ja hybridiautojen avulla.
Uusiutuvan energian
osuutta energiantuotannossa voidaan kasvattaa edelleen tuntuvasti,
vaikka Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus onkin jo verrattain
suurta. Puuenergia on öljyn jälkeen jo nyt toiseksi merkittävin
energialähteemme. Bioenergia (esim. metsäteollisuuden jätepuu,
metsähake, peltoenergia, biokaasu) tulee olemaan keskeisessä roolissa
myös kokonaisvaltaisesti uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa
energiajärjestelmässä. Myös tuulivoiman tuotantomahdollisuudet ovat
Suomessa mittavat pitkien rannikkojemme ja hyvien tuuliolosuhteiden
vuoksi. Rakennusten lämmityksessä maalämmöllä ja aurinkoenergialla
tulee olla tärkeä rooli.
Vesivoiman käyttöä ei voida ilman muita
ympäristöhaittoja enää käytännössä juurikaan lisätä, mutta
nykytuotannolla sen rooli sähköntuotannossa pysyy merkittävänä. Samaan
aikaan uusiutuvien energiamuotojen edistämisen kanssa paljon päästöjä
tuottavista polttoaineista on päästävä eroon. Käytännössä Suomen on
luovuttava kokonaan ainakin kivihiilen, öljyn ja turpeen käytöstä.