Kysymyksiä ja vastauksia liittyen ympäristöjärjestöjen esityksiin maaliskuussa 2007 valittavalle hallitukselle
Järjestöt esittivät tukun toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi liikenteessä, teollisuudessa, rakennusten lämmityksessä ja julkisella sektorilla. Itse esitykset löydät täältä. Esityksiin liittyviä usein kysyttyjä kysymyksiä sekä vastauksia voit lukea alta.
1. Kansainvälinen ilmastopolitiikka ja päästövähennysten suuruus
7. Päästövähennysten kustannukset
Kansainvälinen ilmastopolitiikka ja päästövähennysten suuruus
Miksi Suomen tai EU:n pitäisi ottaa yksipuolinen päästövähennystavoite, esimerkiksi 30 % vuoteen 2020 mennessä? Eikö todelliset ongelmat ole Yhdysvallat, Kiina ja Intia? Nopeasti teollistuvissa maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa, nyt tehtävät valinnat ovat ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta todellinen kohtalonkysymys. Tämä ei ole peruste heittää hanskat tiskiin, vaan on kysyttävä, miten Suomi ja EU voivat parhaiten edistää näiden maiden osallistumista ilmastonmuutoksen torjumiseen. Nopeasti teollistuvilla mailla on suurta kiinnostusta mm. uusiutuvan energian käyttöön ja ennen kaikkea energian käytön tehokkuuden parantamiseen. Mm. Kiina on jo ottanut käyttöön suoraan Saksasta kopioidun uusiutuvan energian edistämisjärjestelmän.
Kansainvälinen ilmastopolitiikka on ollut pitkään tilanteessa, jossa kaikki syyttelevät toisiaan ja hokevat, että jonkun muun pitäisi tehdä jotain ensin. Yhdysvallat kieltäytyy vähentämästä päästöjään, koska kehitysmailla ei Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella ole sitovia päästövähennysvelvoitteita. Intia ja Kiina puolestaan haluavat nähdä ensin teollisuusmailta toimenpiteitä, ennen kuin itse sitoutuvat mihinkään. Tämä on ymmärrettävää, sillä niiden väestömäärään suhteutetut päästöt ovat vain murto-osa teollisuusmaiden päästöistä, eivätkä teollisuusmaat ole täyttäneet aiempia päästövähennyslupauksiaankaan. Lienee siis selvää, että pattitilanteen avaaminen on kiinni teollisuusmaista.
EU:n - sen paremmin kuin ympäristöjärjestöjenkään - tavoitteena ei ole yksipuolinen toiminta, vaan laaja, kansainvälinen sopimus. Kyse on vain siitä, mikä on paras keino edistää kansainvälisen sopimuksen syntymistä. Kansainväliset järjestelmät, kuten Kioton pöytäkirjan jatkosopimus tai kansainvälinen päästökauppa eivät synny tyhjästä, vaan niitä on rakennettava aloite aloitteelta. Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluissa on nyt vaihe, jossa maiden ja maaryhmien on tuotava neuvottelupöytään näkemyksiä kokonaistavoitteista, omista tavoitteistaan sekä keinoista, jotta sopimukseen Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta päästäisiin ensi vuonna, tai viimeistään vuonna 2009. Euroopan komissio esitti oman "tarjouksensa" 10.1. Komission mielestä teollisuusmailta - EU mukaan lukien - tarvitaan 30 % päästövähennyksiä vuoden 1990-tasosta vuoteen 2020 verrattuna. Ympäristöjärjestöt tukevat tavoitetta voimakkaasti, sillä se mahdollistaa lämpötilan nousun rajoittamisen kahta astetta pienemmäksi.
Jotta EU olisi uskottava kansainvälisillä foorumeilla, tulee sen oman politiikan olla linjassa esitettyjen päästövähennystavoitteiden kanssa. Näin ollen jäsenmaiden tulee jo nyt sopeuttaa politiikkansa siihen, että päästöjä teollisuusmaissa - EU mukaan lukien - vähennetään 30 % vuoteen 2020 mennessä. Tämä koskee myös Suomea.
Suomen BKT henkeä kohti on vähintään kymmenkertainen useimpiin kehitysmaihin ja vähintään viisinkertainen Kiinaan ja muihin nopeasti teollistuviin maihin verrattuna. Suomella ja EU:lla on paremmat edellytykset kuin useimmilla muilla mailla kaupallistaa ja ottaa käyttöön uutta teknologiaa ja toisaalta suurempi vastuu vähentää ilmastopäästöjä, sillä päästöt henkeä kohti ovat moninkertaiset.
Suomella on korkean teknologisen osaamisen, vaurauden ja mittavien uusiutuvien energiavarojen ansiosta erityisen hyvät edellytykset olla kärkijoukossa ottamassa käyttöön tulevaisuuden ratkaisuja ja osoittaa, että ilmastoystävällinen yhteiskunta on mahdollinen. Voidaan jopa kysyä, että jos meillä ei ole varaa, teknologista osaamista ja motivaatiota osoittaa ilmastoystävällistä yhteiskuntaa mahdolliseksi, niin kellä sitten olisi?
Entä Yhdysvallat? Eikö nyt kannattaisi odottaa ja katsoa, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu?
Bushin hallinto on Yhdysvalloissa ajanut itsensä nurkkaan. Sekä demokraattien että republikaanien piirissä syntyy runsaasti aloitteita mm. päästökaupasta ja sitovista kansallisista päästötavoitteista. Kalifornia on jo pitkään ollut Euroopan edellä politiikkatoimissa ja on nyt asettanut myös kunnianhimoisen pitkän aikavälin päästötavoitteen. Tammikuussa 2007 jo 376 pormestaria oli liittynyt ilmastosopimukseen, jolla pormestarit vaativat liittovaltiolta Kioton pöytäkirjan mukaisia päästövähennyksiä ja sitoutuvat itse toteuttamaan Kioton pöytäkirjan päästövähennystavoitteen kaupunkinsa tasolla. Pormestarit edustavat 56,4 miljoonaa amerikkalaista. Seitsemän koillista osavaltiota on luomassa omaa päästökauppajärjestelmää, johon on liittymässä kahdeksas osavaltio jo kesällä ja jota kuusi valtiota seuraa läheltä. Katrina-hurrikaanin ja muiden äärimmäisten sääilmiöiden sekä Al Goren ilmastoelokuvan vanavedessä julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on mullistunut.
Bushin hallinto on tehnyt selväksi, ettei se aio lähteä mukaan YK:n alaiseen sopimukseen, joka perustuu sitoviin päästörajoituksiin. Se, että muut maat jäisivät nyt maanittelemaan Bushin hallintoa mukaan tai pistäisivät Kioton pöytäkirjan jatkoneuvottelut jäihin odottelemaan seuraavia presidentinvaaleja, olisi pahinta, mitä valtiot voisivat nyt USA:n ilmastopolitiikan kehittymisen kannalta tehdä. Se vetäisi maton alta niiltä osavaltioilta, yrityksiltä ja kaupungeilta, jotka tekevät parhaillaan sitkeää työtä Kioton mallin, eli sitovien päästövähennysvelvoitteiden puolesta. USA:n odottelu tarkoittaisi sitä, että Kioton pöytäkirja joutuisi vuoden 2012 jälkeen katkolle ja neuvotteluja käytäisiin taas USA:n ehdoilla. Yhdysvaltojen odottelu ei ole 15 vuoteen johtanut mihinkään. Enää muulla maailmalla ei ole vuottakaan aikaa odottaa.
Maan politiikan tuntijoiden mukaan todennäköisintä on, että maa luo Bushin kauden jälkeen oman, kansainvälisen järjestelmän kanssa yhteensopivan päästötavoitteen ja päästökauppajärjestelmän, joka mahdollistaa sen liittymisen mukaan Kioton pöytäkirjan alaisiin päästökauppajärjestelmiin. Ilmastolla ei kuitenkaan ole aikaa odottaa tätä. Yhdysvalloissa tapahtuvaa muutosta tukee parhaiten, että muu maailma jatkaa kansainvälistä yhteistyötä sekä jatkoneuvotteluja uusista Kioton pöytäkirjan alaisista tavoitteista. Tämä takaa sen, että Yhdysvalloilla ylipäänsä on järjestelmä, mihin palata hallinnon vaihtumisen jälkeen.
Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto ja energiayritykset ovat sitä mieltä, että EU:n päästökauppa on laajennettava kansainväliseksi päästökaupaksi. Oletteko eri mieltä?
Kannatamme vahvasti kansainvälisen päästökauppajärjestelmän luomista, ja tämänhän Kioton pöytäkirja mahdollistaa. Kansainvälinen päästökauppa, jossa esimerkiksi Yhdysvallatkin olisi mukana, ei kuitenkaan synny tyhjästä, eikä perustu vapaaehtoisuuteen, vaan edellyttää, että osapuolilla on sitovia päästörajoituksia.
Yhdysvaltojen politiikan asiantuntijoiden mukaan todennäköisintä on, että maa luo Bushin kauden jälkeen oman, kansainvälisen järjestelmän kanssa yhteensopivan päästötavoitteen sekä päästökauppajärjestelmän, joka voidaan liittää Kioton pöytäkirjan alaisiin päästökauppajärjestelmiin. Paras keino edistää kansainvälisen päästökauppajärjestelmän syntymistä ei siis ole se, että EU:n päästökauppajärjestelmä romutetaan ja jäädään odottamaan, että kansainvälinen järjestelmä syntyy tyhjästä. Vaan sitä edesauttaa eri alueiden päästökauppajärjestelmien kehittäminen mahdollisimman toimiviksi, jotta ne voivat tarjota arvokasta kokemusta, kannustavia esimerkkejä ja valmiita, toimivia malleja kansainvälisen järjestelmän luomiseen.
EU:n päästökauppa on EU:n sisäinen politiikkatoimi, jolla EU:n - 8 % päästövähennystavoite halutaan saavuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Päästökaupan vaihtoehto olisi se, että laitoksille asetettaisiin päästörajoituksia tai rankkoja veroja, jotka toisivat laitoskohtaiset vähennykset. Nyt laitokset voivat valita, toteuttavatko päästövähennykset itse vai ostavatko päästöoikeuksia (jolloin joku muu jossain on vähentänyt halvemmalla).
2. Energiansäästö
Eikö Suomessa energiatehokkuus ole jo huippuluokkaa? Energiatehokkuuteen on Suomessa kiinnitetty jo huomiota. Teollisuuden prosessit ovat suhteellisen tehokkaita ja esimerkiksi lämpöä tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, joka säästää energiavaroja erillistuotantoon nähden. Tarinan toinen puoli on se, että autokantamme on Euroopan energiasyöpöimpiä, rakentamismääräykset mahdollistavat energiaa tuhlaavan rakentamisen (matalaenergiatalojen markkinaosuus on vain viisi prosenttia) ja teollisuuden kahden vuoden takaisinmaksuajan energiansäästöhankkeistakin puolet on vielä tekemättä. Hallituksen vuonna 1997 hyväksymässä energiastrategiassa asetettiin tavoitteeksi energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä. Käytännön toimet tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin olleet vähäisiä, joten kulutuksen kasvu on jatkunut voimakkaana. Nykyisestä energiakeskustelusta tuntuu täysin unohtuneen se tosiasia, että kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia, joten energiansäästön pitäisi olla tavoite itsessään - ilman päästövähennystavoitteitakin.
Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman kolmanneksi suurin. Energian ja luonnonvarojen kulutuksemme on täysin kestämättömällä pohjalla. Tähän on tultava muutos.
Mitä on matalaenergiarakentaminen?
Matalaenergiatalo on rakennus, jonka lämmitysenergiantarve on huomattavasti, jopa 70 - 90% rakennusmääräysten minimivaatimukset täyttävää taloa pienempi. Ulkoisesti matalaenergiatalo ei kuitenkaan eroa "normitalosta". Ero on eristeissä, ikkunoiden tehokkuudessa, ilmanvaihdossa, lämmön talteenotossa ikkunoiden sijainnissa ja mahdollisesti myös siinä, miten talo on sijoitettu tontille.Matalaenergiarakentaminen ei vaadi erikoistekniikkaa, vaan perustuu olemassa, oleviin hyviksi ja toimiviksi havaittuihin ratkaisuihin. Tekniikan puolesta ei siis ole mitään estettä sille, että uusia rakennuksia koskevia rakentamismääräyksiä kiristettäisiin vastaamaan matalaenergiatalojen energiatehokkuutta. Se, että määräykset astuisivat voimaan vasta 2012, antaisi rakennusteollisuudelle aikaa varautua muutoksiin, mutta toisaalta tehokkaimmista määräyksistä päättäminen jo nyt antaisi selkeän signaalin jo tämän päivän rakentajille. Matalaenergiaratkaisut nostavat rakennuskustannuksia n. 2 - 5 %:lla, mutta maksavat itsensä nopeasti takaisin säästettyinä kustannuksina. VTT:n arvion mukaan matalaenergiakerrostalossa säästyisi 10 vuodessa 50 000 euroa verrattuna nykyvaatimusten mukaisesti rakennettuun taloon, kun energian hinta nousee edelleen 3-6 prosenttia vuodessa. Samalla hinnannousutahdilla 50 vuodessa yhdelle kerrostalolle tulee säästöä peräti 400 000 - 1 000 000 euroa. Myös olemassa olevissa taloissa energiankulutuksen voi pääsääntöisesti jopa puolittaa jälkeenpäin tehtävillä toimilla. Samalla sisäilman laatu ja asumismukavuus parantuvat.
3. Uusiutuvat energialähteet
Mitä tarkoittaa uusiutuvien takuuhinta? Miksi se on teille niin tärkeä?
Syöttötariffijärjestelmässä (kutsutaan myös ostovelvoitteeksi ja investointitakuujärjestelmäksi) takuuhinta tarkoittaa, että uusiutuvilla energianlähteillä sähköverkkoon tuotetusta sähköstä maksetaan tuottajalle vähintään tietty, laissa säädetty hinta. Hinta määrätään esim. 10 vuodeksi eteenpäin. Jos sähkön markkinahinta on alhaisempi kuin tämä hinta, sähkön käyttäjät maksavat erotuksen. Tariffin suuruus voidaan porrastaa askeleittain esimerkiksi eri kehitysvaiheissa olevien teknologioiden tai eri tuotantotapojen välillä. Se voi olla ajan myötä portaittain laskeva, mikä kannustaa toiminnan tehostamiseen.
Takuuhintajärjestelmä antaa uusiutuvan energian tuottajille varmuuden investointien kannattavuudesta, mistä johtuen se on osoittautunut selvästi tehokkaimmaksi tavaksi tuoda uusia uusiutuvan energian teknologioita markkinoille. Esim. tuulivoiman räjähdysmäinen kasvu Saksassa, Tanskassa ja monissa muissa maissa on tämän järjestelmän ansiota.
Takuuhinta on erityisesti pienille tuottajille parempi tukijärjestelmä kuin Suomessa käytössä olevat investointituet, jotka jättävät riskin sähkön markkinahinnan kehityksestä investoijalle. Suurilla yrityksillä voi olla mahdollisuus ottaa tämä riski kannettavakseen, mutta yksittäiset maanviljelijät tai tuulivoimayrittäjät eivät usein voi sitä tehdä. Lisäksi investointitukien saamisen liittyy jatkuva epävarmuus, sillä määrät ja myöntökriteerit määritellään vuosittain valtion budjetin laadinnan yhteydessä.
Takuuhinnan avulla markkinoille saatu päästötön kotimainen sähköntuotanto toimii tulevaisuudessa vakuutuksena sähkön hinnan nousua vastaan.
Vääristääkö takuuhinta kilpailua?
Takuuhintaa voidaan pitää sähkön tuottajien ja kuluttajien välisenä pitkäikäisenä sopimuksena, joka tarjoaa molemmille varmuuden sähkön hinnasta. Toisaalta sillä luodaan markkinat kotimaisille, uusiutuville teknologioille. Investoija valitsee edelleen tehokkaimman ja luotettavimman saatavilla olevista teknologioista, joten huonoihin investointipäätöksiin järjestelmä ei johda. Samoin kannuste teknologian kehittämiseen kasvaa, ei vähene.
Takuuhinta "vääristää" kilpailua pienten tuottajien hyväksi mm. varmistamalla kaikille tuottajille mahdollisuuden liittyä verkkoon ja poistamalla riskejä. Se mahdollistaisi mm. maanviljelijöille biokaasuun tai metsähakkeeseen perustuvien pienten sähköä ja lämpöä tuottavien yksiköiden käyttöönoton ja loisi uusia tulonlähteitä maaseudulle. Tuulivoiman edistämisessä takuuhinta on ollut erittäin tehokas: esim. Saksassa on sen ansiosta rakennettu vuosittain jopa 3000 MW eli yhden ydinvoimalan verran sähköntuotantoa.
Suomessa uusiutuvien takuuhinta on vuosia tyrmätty väittämällä, ettei se sovi vapaille markkinoille. Kuitenkin se päätettiin vastikään ottaa käyttöön ilmastopäästöiltään kaikkein pahimman polttoaineen turpeen tukemiseen kolmen kuukauden valmisteluajalla!
Eikö uusiutuvien energianlähteiden tuotanto vaihtele niin paljon, että fossiilisia polttoaineita tarvitaan kuitenkin tasapainottamaan vaihteluita?
Suomelle tärkeimmistä uusiutuvan energian lähteistä useimmat eivät ole vaihtelevia. Tuulivoiman tuotanto vaihtelee, mutta bioenergian ja erityisesti vesivoiman tuotantoa voidaan säädellä tasapainottamaan vaihteluita. Tuuli- ja aurinkovoimankin osalta tuotanto voidaan ennustaa luotettavasti 48 tunnin päähän, joten yllätyksenä vaihtelut eivät tule. Tuulivoima tuottaa keskimäärin enemmän sähköä talvella ja päivisin, eli silloin kun sähkön tarve on suurin. Pohjoismaiden suuri vesivoimakapasiteetti mahdollistaa tuulivoimalle ainakin 10-20 % osuuden sähköntuotannossa.
4. Ydinvoima
Voidaanko ilmastonmuutos torjua lisäämällä ydinvoimaa?
Ilmastopäästöt energiantuotannossa vähenevät, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä korvataan päästöttömällä tai vähäpäästöisellä energiantuotannolla. Ydinvoimalla tuotetaan pelkkää sähköä, joten sillä voidaan korvata vain muuta erillistä sähköntuotantoa (lauhdevoimaa). Ydinvoimalan sähköntuotantoa ei voida säätää, vaan se käy aina täydellä teholla. Talvipakkasten kovia kulutuspiikkejä tai ylipäätään esim. sähkölämmityksestä aiheutuvaan hyvin vaihtelevaan sähköntarpeeseen ei voida vastata ydinvoimalla.
Ydinvoimaloita rakentamalla Suomen päästöjä ei kuitenkaan saataisi enää oleellisesti vähennettyä. Viidennen ydinvoimalan käyttöönoton jälkeen päästöt syntyvät sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, rakennusten lämmityksessä, liikenteessä, teollisuuden prosesseissa ja muilla sellaisilla sektoreilla. joihin ydinvoimalla ei voida vaikuttaa. Tarvitaan joukko toimia kaikilla näillä sektoreilla.
Syksyllä 2006 suurta huomiota herättivät Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n laskelmat ydinvoiman käytöstä ilmastopäästöjen vähentämiseen. Vähemmälle huomiolle jäi se, että energian käytön tehostamisen ja uusiutuvien energialähteiden merkitys arvioitiin laskelmissa 9-kertaiseksi ydinvoimaan verrattuna. Sähköntuotannon lisäys uusiutuvilla arvioitiin nelinkertaiseksi ydinvoiman lisäykseen verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi raportti toteaa, että ilman veronmaksajien tukea maailman ydinvoimakapasiteetti kääntyy laskuun.
IEA:n mukaan tärkeimpiä uusiutuvia energialähteitä ovat tuulivoima, aurinkoenergia, biomassa, vesivoima ja geoterminen energia. Tärkeimpiä tapoja tehostaa energiankäyttöä ovat autojen polttoaineenkulutuksen vähentäminen, tehokkaampien sähkölaitteiden ja teollisuuden moottorien käyttöönotto sekä häviöiden vähentäminen energiantuotannossa. Ydinvoimasta puhuminen onkin tapa välttää keskustelua niistä todella merkittävistä teoista, joita ilmastokriisin torjuminen yhteiskunnassa edellyttää.
IEA:n raportista voi vetää hyvin toisenlaiset johtopäätökset kuin mihin Suomen mediassa päädyttiin: ydinvoimasta voi olla korkeintaankin marginaalista hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tulevaisuuden suuret energiaratkaisut ovat muualla.
Ydinvoimalla voidaan siis kuitenkin vähentää päästöjä, ainakin vähän? Miksi ette kannata ydinvoimaa?
Ydinvoimaan liittyy vakavia ongelmia:
- Ydinjäte aiheuttaa riskin tuhansille ja tuhansille tuleville sukupolville. Jätteiden kallioon hautaamisella näitä riskejä korkeintaan siirretään tulevaisuuteen.
- Nyt toiminnassa olevat uraanikaivokset pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveydellistä haittaa kymmenille tuhansille ihmisille. Jokaista toiminnassa olevaa ydinvoimalaa kohti syntyy vuodessa eduskuntatalon tilavuuden verran erittäin pitkäikäistä radioaktiivista louhintajätettä ja eduskunnan lisärakennuksen tilavuuden verran myrkyllistä liejua.
- Ydinvoiman lisääminen johtaa ydinaseiden leviämiseen. Tätä kirjoitettaessa Iran on kieltäytynyt päästämästä kansainvälisiä tarkkailijoita ydinpolttoaineen väkevöintilaitokseensa, aivan kuten Pohjois-Korea aiemmin. Niin kauan kuin kansainvälinen yhteisö ei kykene ottamaan kantaa ydinvoimaan, se on voimaton yhä uusien maiden valmistaessa ydinaseita ydinvoimaloiden varjossa.
- Ydinvoima ja sen vaatimat valtavat julkiset tukiaiset pitävät yllä energiankulutuksen kasvua ja hidastavat uusiutuviin energialähteisiin siirtymistä sekä päästöttömän ja tehokkaan energiajärjestelmän kehittämistä.
5. Kotitaloudet
Miksi esitätte veronkorotuksia kotitalouksien maksamalle sähkölle ja lämmitysöljylle? Vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää mittavia päästövähennyksiä. Se edellyttää perusteellisia muutoksia tavoissa tuottaa ja kuluttaa energiaa ja tämä koskee kaikkia yhteiskunnan sektoreita - niin teollisuutta, kotitalouksia kuin julkista sektoriakin. Esitämme toimenpiteitä kaikille sektoreille. Lyhyellä tähtäimellä niistä aiheutuu kustannuksia, mutta pidemmällä tähtäimellä hyödyt ovat ylivoimaisia.
Sähkö on edelleen halpaa
Vaikka sähkön hinta nyt puhuttaa, on tosiasiassa sähkö Suomessa edelleen verrattain halpaa. Suomalaiset kotitaloudet maksavat sähköstään kolmanneksi vähiten EU:ssa maiden eri hintatasot huomioiden. Meillä on totuttu siihen, että sähkö on halpaa ja se näkyy myös kulutuksessa. Kotitalous- ja palvelusektori käyttää meillä henkeä kohden laskettuna kolmanneksi eniten sähköä Euroopassa. Enemmän kuluttavat vain sähkölämmityksen luvatut maat Ruotsi ja Norja, joita molempia Suomi kuitenkin ottaa nyt nopeasti kiinni. Siinä missä vuosina 1995 - 2004 kotitalouksien ja palvelujen sähkönkulutus kasvoi Tanskassa 5,8 %, Norjassa 4,7 % ja Ruotsissa vain 0,5 % kasvoi sähkönkulutus Suomessa peräti 27,9 %! Valtaosa ei ole edes yrittänyt alentaa sähkölaskujaan kilpailuttamalla
Kilpailuttamalla sähkönmyyjänsä kotitaloudet voisivat tehdä suuria säästöjä. Vuositasolla sähkölämmittäjä voi säästää jopa 300 euroa. Silti - sähkön hintakeskusteluista huolimatta - suomalaiset kotitaloudet kilpailuttavat edelleen laiskasti sähköään. Arviolta vain 15 % kuluttajista on vaihtanut sähköyhtiötään. Asiakkaat eivät reagoi korkeisiin hintoihin vaihtamalla sähkönmyyjää ja kilpailun puute auttaa energiayhtiöitä hamuamaan ylimääräisiä voittoja.
Energiansäästötoimia ei ole tehty
Suhteellisen halvasta sähköstä kertonee myös se, miten vähän suomalaisiin pientaloihin on asennettu ilmalämpöpumppuja, jolla lämmitysenergiankulutusta saisi pudotettua 30 - 50 %. Lämpöpumppu on helppo asentaa ja maksaa itsensä takaisin säästettyinä energialaskuina 3 - 4 vuodessa. Viime vuosina ilmalämpöpumppujen myynti on tosin lähtenyt Suomessa positiiviseen nousuun.
Myös kevyt polttoöljy on meillä turhan halpaa
Myös öljylämmitys on meillä halpaa suhteessa esim. muihin Pohjoismaihin. Kevyen polttoöljyn hinta kuluttajille on samaa tasoa Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, mutta 40 % halvempi Suomessa alemman verotuksen takia. Suomessa myytiin vuonna 2003 kevyttä polttoöljyä jo enemmän kuin Ruotsissa, ja käyttö kasvoi edellisvuodesta 3,3 %, kun taas Ruotsissa öljyn käyttö väheni samana aikana yli 4 %. Myös Tanskassa kevyen polttoöljyn käyttö väheni. Muiden pohjoismaiden energiahintojen merkittävästi korkeampaa verotusta perustellaan energiapoliittisilla syillä, eikä käytännössä lainkaan valtiontaloudellisilla.
Ympäristöjärjestöt esittävät kevyen polttoöljyn veron korottamista. Verotuksen kiristäminen parantaisi hakkeen ja biopolttojalosteiden, lähinnä puupellettien, kilpailukykyä lämmityskäytössä ja vauhdittaisi energiatehokkuusinvestointeja öljylämmitteisissä kiinteistöissä.
Sähkölämmitys on tehoton ja suuripäästöinen lämmitysmuoto
Sähkölämmitys on jo pitkään tunnistettu ongelmalliseksi lämmitysmuodoksi huonon hyötysuhteen ja talvisten tehopiikkien vuoksi. Huono hyötysuhde selittyy yksinkertaistettuna sillä, että ensin jollain menetelmällä tuotetaan lämmöstä sähköä ja sitten taas sähköllä lämpöä, jolloin hyötysuhde on tyypillisesti luokkaa 35 %, kun se sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa on yli 90 %. Sähkölämmityksen ongelmat kärjistyvät talvipakkasten kulutushuippuihin, jotka ovat ongelmallisia sähköntuotannolle ja aiheuttavat suhteellisesti suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Vuositasolla lämmitykseen kuluu noin kymmenes Suomen sähköstä, mutta talven kulutushuippujen aikana yli kolmannes sähköstä tai jopa enemmän menee rakennusten lämmittämiseen. Em. syiden vuoksi sähkölämmityksen kasvihuonekaasupäästökertoimen arvioidaan olevan vuosikeskiarvona 77 % korkeampi kuin keskimääräisen kaukolämmityksen ja neljänneksen korkeammat kuin öljylämmityksen.
Sen sijaan, että valtiovalta olisi tehnyt asialle jotain, on ongelmaa tyydytty pyörittelemään politiikkapaperista toiseen ilman kuluttajia ohjaavia toimenpiteitä. On pohdittu sähkölämmitysveroa, sähkölämmityksen kieltämistä uudisrakennuksissa tai rakentamismääräysten kiristämistä uusien sähkölämmitystalojen osalta, mutta mitään ei ole toteutettu. Edes uudisrakentamisen puolelle ei ole saatu poliittista ohjausta. Ruotsissa ja Tanskassa asiaan on tartuttu jo vakavammin. Tanskassa sähkölämmitys uudisrakennuksissa on käytännössä kielletty ja Ruotsissa sitä harkitaan. Molemmissa maissa on taloudellisia kannustimia lämmitysjärjestelmän vaihtajille. Meillä pientalot tuotiin viime vuonna energia-avustusten piiriin, mutta tuelle budjetoitu määrä jäi niin minimaaliseksi, ettei sillä ole juuri käytännön merkitystä.
Ympäristöjärjestöjen esitykset lämmityksen päästöjen suitsimiseksi
Ympäristöjärjestöt esittivät kotitalouksien sähköveron korotusta paljon sähköä kuluttavien talouksien osalta. Esityksen mukaan 1500 kWh/asukas ylittävän kulutuksen osalta maksettaisiin korotettua sähköveroa. Mikäli korotus olisi 0,5 snt/kWh, tarkoittaisi tämä 17 000 kWh:n vuodessa kuluttavalle, sähkölämmitteiselle kolmen asukkaan pientalolle 5,2 euron lisäkustannuksia kuukaudessa. Erityisesti sähkölämmitykseen kohdistuva vero kannustaisi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, lämmitysjärjestelmien muutoksiin sekä sähkölaitteiden piilokulutuksen suitsintaan.
Myös kevyen polttoöljyn verotukseen esitettiin korotusta, joka saattaisi hintoja lähemmäs muiden pohjoismaiden tasoa. Tämä vauhdittaisi öljylämmityksen korvaamista uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla järjestelmillä.
Porkkanaksi samaiselle sektorille ympäristöjärjestöt esittävät rakennusten energia-avustuksille varatun summan moninkertaistamista (60 miljoonaan pientaloille), maksimituen määrän korotusta 20 %:iin, tukien ulottamista myös energiatehokkuusinvestointeihin sekä ohjauskeinon tekemistä pysyväksi.
Ehdotatte rakennusten energia-avustusten kuusinkertaistamista. Miksi näin suuria summia?
Rakennusten lämmitys aiheuttaa viidenneksen kasvihuonekaasupäästöistämme - enemmän kuin esimerkiksi kaikki liikenne. Pelkkien uusien rakennusten energiankulutukseen puuttuminen tuottaa päästövähennyksiä hitaasti, joten jos olemassa olevan rakennuskannan päästöjä halutaan vähentää, on siihen varattava riittävästi rahaa.
Olemme laskeneet, että vuositasolla pientalojen energia-avustuksiin täytyy varata vähintään 60 miljoonaa, jotta se riittäisi vastaamaan korjausrakentamisen ja energiajärjestelmien uusimisen kokonaisvolyymia. Tuella vauhditettaisiin pientalojen peruskorjauksen yhteydessä tehtäviä energiatehokkuusinvestointeja (lämmöneristys, ilmanvaihto, lämmön talteenotto, ovi- ja ikkunaremontit), lämmitysjärjestelmien vaihtoa sekä ilmalämpöpumppujen ostoa.
Oletamme myös, että energia-avustusten myöntökriteerejä muutetaan energiatehokkuusinvestointeihin kannustaviksi ja että niitä siten jatkossa myönnettäisiin myös ilmalämpöpumpuille, lämmön talteenottolaitteen asentamiselle sekä energiataloutta parantaville eristys- ja ikkunainvestoinneille.
Esitätte liikenteeseen tietulleja ja ruuhkamaksuja. Miksi?
Tarkoituksenamme ei ole nostaa kustannuksia, vaan vähentää päästöjä. Liikenteen päästöt ovat kasvaneet Suomessa yli puolella verrattuna vuoteen 1980. Suurin osa kasvusta tulee tieliikenteestä. Liikennepolitiikkaa on tehty pitkälti yksityisautoilun ehdoilla, mikä näkyy mm. siinä, että autojen määrä ja yksityisautoilun suosio suhteessa joukko- ja kevyeen liikenteeseen on kasvanut - ja sitä myötä myös päästöt.
Joukko- ja kevyen liikenteen houkuttelevuutta on lisättävä. Tietullit ja ruuhkamaksut karsivat ylimääräistä yksityisautoilua ja lisäävät joukko- ja kevyen liikenteen suosiota. Lisäksi tarvitaan toki muita keinoja, kuten joukkoliikenteen määrärahojen korotusta sekä auto- ja ajoneuvoverotuksen uudistamista hiilidioksidiperusteiseksi.
Tukholmassa kokeiltiin ruuhkamaksua keväällä 2006 ja kokeilu osoittautui menestykseksi sekä päästövähennysten ja liikenteen sujuvuuden parantamisen että julkisen mielipiteen kannalta. Ruotsin parlamentti- ja kunnallisvaalien yhteydessä järjestetyssä kansanäänestyksessä enemmistö kansalaisista antoi tukensa ruuhkamaksujen jatkamiselle.
6. Teollisuus
Voidaanko päästöjä tai energiankulutusta leikata vielä teollisuudessa? Suomen raskas teollisuus toimii jo verrattain energiatehokkaasti. Silti tehostamisen varaa on edelleen ja mikäli sähkön hinta nousee, tulee yhä suurempi osa energiankulutusta tehostavista toimenpiteistä taloudellisesti houkutteleviksi.
Teollisuus kuluttaa Suomen sähköstä noin puolet. Noin 65 % teollisuuden sähköstä, eli 30 TWh kuluu erilaisissa sähkömoottoreissa, jotka usein kierrättävät nesteitä. Normaalitapauksessa huonosti säädettyjen moottorien, hihnojen, pumppujen, säätöventtiilien ja putkien häviöiden takia alle kolmasosa tuotetusta sähköstä päätyy liikuttamaan itse nestettä.
Tehokkaimmat markkinoilla olevat sähkömoottorit toimivat kahdesta kahdeksaan prosenttia tehokkaammin ja maksavat itsensä takaisin nopeasti. Silti joka toisella suomalaisella yrityksellä ei ole ohjeistusta tehokkaimpien moottorien ostamisesta. Jos prosesseja uusittaessa putkistot suunnitellaan väljiksi ja mahdollisimman suoriksi, voidaan moottoreissa säästää kymmeniä prosentteja sähköä. Parhaimmissa esimerkkitapauksissa säästö on ollut lähes 90 %.
Taajuusmuuttajat eivät vieläkään ole lyöneet itseään läpi
Usein moottoria säädellään jarruttamalla sitä mekaanisesti samalla, kun se käy täydellä teholla.Taajuusmuuttajalla moottorin tehoa voidaan säädellä tarpeen mukaan. Taajuusmuuttaja voi monissa käyttötarkoituksissa jopa puolittaa moottorin sähkönkulutuksen. Nykyään sähkömoottoreista noin viisi prosenttia on varustettu taajuusmuuttajilla, vaikka arvioiden mukaan noin 30 % hyötyisi niistä.
7. Päästövähennysten kustannukset
Tuleeko ilmastonmuutoksen torjuminen hirveän kalliiksi? Syksyllä 2006 julkaistiin Iso-Britannian hallituksen maailmanpankin entiseltä pääekonomistilta Nicholas Sterniltä tilaama raportti ilmastonmuutoksen taloustieteestä. Sternin mukaan hillitsemätön ilmastonmuutos voisi vielä tämän vuosisadan aikana leikata 20 % maailman BKT:sta ja aiheuttaa toiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen suureen lamaan verrattavan taloudellisen iskun. Uhkakuvan välttämiseksi täytyy investoida 1 % maailman BKT:sta.
Lyhyellä aikavälillä ilmastonmuutoksen torjuminen siis edellyttää investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin ilmastonmuutoksen vältettyinä kustannuksina vasta myöhemmin. Kustannuksia tulee esim. uusien teknologioiden laajasta käyttöönotosta ja massatuotannon aloittamisesta. Tämä täytyy hyväksyä, sillä jos nyt päättävässä asemassa oleva sukupolvi kieltäytyy tekemästä näitä investointeja, nyt lastentarhassa oleva sukupolvi ja kymmenet sukupolvet sen jälkeen maksavat laskun. Toisaalta monet investoinnit päästöjen vähentämiseen alentavat energialaskuja, vaikka energian hinta nousisi.
Lisäksi ilmastonmuutoksen torjumisen taloudellisia hyötyjä ja haittoja verratessa täytyy muistaa, että torjumisen kustannukset ovat investointeja uusiin teknologioihin ja puhtaampaan ympäristöön, kun hallitsemattomasta ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kustannukset ovat tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.
Onko taloustieteilijä Nicholas Sterning laskutapa perusteltu?
Sternin raportissa käytettyjen oletusten mukaan meidän kannattaa investoida 70 euroa nyt vain jos sillä voidaan välttää vähintään 1000 euron arvoiset vahingot vuonna 2100. Monet taloustieteilijät ovat tukeneet ja puolustaneet tätä lähtökohtaa, mutta kaikki eivät sitä hyväksy. Taloustieteilijät ovat tottuneet vertaamaan investointeja saman rahan sijoittamiseen rahoitusmarkkinoille, joilla korko voi olla huomattavasti korkeampi kuin Stern edellyttää investoinneilta ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Tähän on useita perusteluita:
- Ilmastonmuutos voi johtaa siihen, että köyhät ihmiset ja valtiot ovat vielä köyhempiä 100 vuoden kuluttua, eivät suinkaan moninkertaisesti rikkaampia, niin kuin taloustieteilijät yleensä olettavat.
- Koko ihmiskunnan sisäisen koron on oltava pienempi kuin yksittäisen yrityksen tai yksilön, sillä todennäköisyys sille, että koko ihmiskunta lakkaa olemasta, on pienempi.
- Ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyy paljon pienempi riski kuin torjumatta jättämiseen. Se on vakuutus epätodennäköisiä, mutta katastrofaalisia tapahtumia kuten Golf-virran kääntymistä tai merenpohjan metaanivarastojen vapautumista vastaan. Yhteiskunnan voidaan olettaa olevan valmis maksamaan tästä vakuutuksesta, jolloin investoinnilta edellytettävä korko on alhaisempi. Köyhien maiden kyky suojautua ilmastonmuutoksen aiheuttamilta riskeiltä ja epävarmuuksilta on erityisen alhainen, joten erityisesti niihin kohdistuvan riskin välttämisestä tulisi olla valmis maksamaan enemmän.
- Investoiminen Nokian osakkeisiin ei lopulta ole vaihtoehto ilmastonmuutoksen torjumiselle, sillä rahoitusmarkkinat eivät määrittele tuottoja yli 30 vuoden sijoituksille. Torjuntainvestoinneilta edellyttämämme korkotuoton valinta määrittelee ylipäätään sen, minkä aikavälin ongelmista meidän tulisi olla kiinnostuneita: markkinakoron käyttö 100 vuoden aikajänteellä merkitsisi, että olemme totaalisen välinpitämättömiä tulevien sukupolvien kohtalosta.
Kauppakorkeakoulun Matti Liskin artikkeli "Ilmastopolitiikan hyötyjen arviointi epävarmuuden vallitessa" (PDF) puolustaa Sterninkin tekemiä valintoja.
Kenen pitäisi maksaa päästövähennysten lyhyen tähtäimen kustannukset?
Suomessa ilmastonsuojelu on polkenut lähtökuopissaan, koska mitään kustannusvaikutuksia ei ole hyväksytty. Teollisuudelle ei saisi aiheutua mitään lisäkustannuksia, budjettimenoja ei olla oltu valmiita kasvattamaan ja kotitalouksien toimintaan ei ole ollut rohkeutta puuttua. Ylipäätään ilmastonmuutos pitäisi pystyä torjumaan ilman että mikään muuttuu. Tämä umpikuja on avattava. Ympäristöjärjestöjen vaaliteeseissä esitetään toimia kaikilla ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkeillä sektoreilla ja kustannukset jaetaan toimijoiden ja valtion välillä.
Ihanteellisessa tapauksessa kustannuksen kantaa se, joka saa toimien hyödyt tulevaisuudessa. Esimerkiksi järjestöjen esittämä rakennusmääräysten kiristäminen tarkoittaa, että rakennuksen ostaja investoi nykyistä enemmän energiankulutuksen vähentämiseen rakennus- tai korjausvaiheessa ja saa summan takaisin korkojen kanssa säästyneinä energiakustannuksina. Valtio kantaa osan kustannuksista energia-avustusten kautta. Uusiutuvien energianlähteiden saaminen markkinoille on kaikkien sähkön käyttäjien asia, joten kustannukset niiden käyttöönotosta kohdennetaan takuuhintajärjestelmällä kaikille sähkön käyttäjille. He myös saavat hyödyn tulevaisuudessa, kun energiajärjestelmä on huomattavasti vähemmän herkkä fossiilisten polttoaineiden ja päästöoikeuksien hinnannousulle.
Pienituloiset taloudet käyttävät usein keskimäärin suuremman osan tuloistaan energiaan kuin isotuloisemmat, joten energian hinnannousua voi olla tarpeen kompensoida tuloverotuksen progressiolla tai tulonsiirroilla. Esim. yksityisautoilusta perittävien maksujen on oltava alueellisesti ja sosiaalisesti mahdollisimman oikeudenmukaisia. Tietullit kannustavat joukko- ja kevyen liikenteen käyttöön lähellä keskustaa ja suurten kaupunkien välillä - silloin kun siihen on hyvät mahdollisuudet.
Edellyttääkö ilmastonmuutoksen torjuminen huomattavia muutoksia elintavoissa?
Asumisen ja sähkölaitteiden käytön osalta: Ei. Mittavia säästöjä voidaan saada aikaan käyttämällä parasta saatavilla olevaa teknologiaa, joka todennäköisesti johtaa myös alhaisempiin ja vakaampiin energiakustannuksiin energian hinnan noustessa.
Liikkumisen osalta: Kyllä. Ympäristöjärjestöjen visiossa ihmiset asuvat lähellä palveluita ja työpaikkoja tai hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella. Ihmiset autoilevat vähemmän ja käyttävät vähemmän polttoainetta kuluttavia autoja. Maastoautot on saatava pois kaupunkien kaduilta ja liikkumisessa on siirryttävä lentokoneista ja yksityisautoista joukkoliikenteeseen nykyistä useammin.
